Tasapainoinen elämä

Tasapaino uskonnon ja maallisen välillä

Rukoukset Koraanissa ja Sunnassa opettavat meille, minkälaisia asioita Allah SWT toivoo meidän pyytävän itsellemme. Näiden rukousten kautta opimme paljon siitä tärkeysjärjestyksestä jonka Allah on meille asettanut. Esimerkiksi profeetta, Sallallaahu aleihi wa sallam, rukoili usein seuraavin sanoin (on sanottu, että hän teki tätä duaa enemmän kuin muita):  

Rabbanaa aatinaa fid-dunyaa hasana, wa fil aakhiraati hasana, wa qinaa adhaaban-naar

Seuraavassa tarkastelemme lyhyesti tämän duan merkitystä.

Rabbanaa aatinaa fid dunyaa hasana; ”Oi Allah suo minulle se, mikä on hyvää tästä maailmasta” Allah haluaa meidän elämään tässä maailmassa ja ansaitsemaan siitä elantomme- mutta tähän liittyy tietty adab – käytöstapa. Islam ei kehota kaikesta maallisesta luopumiseen, ja tiedämme joidenkin Profeetan SAAS seuralaisten olleen todella rikkaita. Islam ei kuitenkaan ole kapitalistinen uskonto, kapitalismi nimittäin poistaa ansaitsemisesta sen adabin. Islam ei siis kiellä kaupan tekoa tai muuta liiketoimintaa, mutta sen suhteen on muistettava toimia oikein - kapitalismin mukaan Jumala ei liity bisnekseen mitenkään. Muslimi kuitenkin käsittää, että  Allah on meidän ”huoltajamme”, Hän on se, joka antaa meille meidän elantomme. Meidän tulee pyytää Häneltä, ja on hyvä myös käyttää Hänen nimeään Rabb (Hän, joka huolehtii, hoivaa ja kasvattaa) ”Rabbanaa”, ”yaa Rabbi” – melkein kaikki profeettojen AS opettamat duaat alkavat tällä sanalla- tämä kertoo paljon siitä miten Allah toivoo meidän näkevän Itsensä. Meidän ei tule siis nähdä omaa ansaitsemistamme ja dunyassa pärjäämistä omana tekonamme, vaan käsittää olevamme täysin riippuvaisia Allahin avusta.

Eli siis sanoessamme: Rabbana aatinaa-”Oi Herrani suo minulle..”, tiedostamme kaiken omaisuutemme, sekä ominaisuuksiemme olevan lahja Allahilta. Jos olisit rahapulassa oleva työtön ja joku tuttusi hankkisi sinulle työpaikan, olisit kiitollinen ja auttaisit häntä mielelläsi aina kun hän tarvitsisi apua. Uskoisit heti, että ystäväsi haluaa sinulle hyvää ja on ”huoltajasi” , se, jonka ansiosta saat elannon. Kuitenkin Allah antaa meille rajattomasti, joka hetki, ilman että ymmärrämme edes pyytää Häneltä.

Fid-dunyaa hasana : muslimi ei halua kaikkea mahdollista maallisesta. Haluamme siitä osaksemme vain sitä, mikä on hyveellistä - jossa on hasanaa. (Hasanat- husn- asiat, jotka ovat kauniita ja hyveellisiä). Kapitalismi opettaa kaiken rahan olevan hyvää, kun taas adab Islamissa sanoo, että vain se, mikä on hasan (hyveellistä) on hyvää. Toisin sanoen, se, mikä on halal (Islamin lain mukaan sallittua), on myös hasan kun taas elanto, joka on ansaittu esimerkiksi alistamalla työntekijöitä, tarjoamalla huonot työ-olot (zulm) tai kiertämällä veroja on haram (kiellettyä) .

Tämä on yksi useimmin lausutuista rukouksista muslimeiden keskuudessa, meidän on kuitenkin varmistettava, että elämämme alkaa liikkua tämän duaan merkitystä kohti; jos siis edelleen olemme kiinnostuneita asioista, jotka ovat haram, hasanin sijaan, emme liiku oikeaan suuntaan.

Tasapaino maallisessa (dunya) luo kuitenkin mahdollisuuden tasapainon saavuttamiselle uskossa (deen). Jos dunya on kovin epätasapainoista millä tahansa sen osa-alueella ( kuten ruoka, ihmissuhteet jne)  on tasapainoa uskonnollisissa asioissa vaikeaa saavuttaa. Kun elämä on vuoristorataa, uskosta ja suhteesta Allahiin ei myöskään usein jaksa pitää huolta. Jokainen alamäki heijastuu myös uskon osalla, tämä näkyy joko takertuvana, yltiötiukkana suhtautumisena uskontoon tai kaiken harjoittamisen jättämisenä- kun taas jokainen ylämäki tai tyyni vaihe elämässä aiheuttaa ekstaasin joka usein ilmenee samoin. Tämän vuoksi meidän on todella kehitettävä itsetuntemustamme, sekä rakennettava luottamustamme Allahiin. 

Monet meistä eivät joko tiedosta, tai tahdo tiedostaa deenin ja dunyan heijastuvan toisiinsa, ja haluavat nähdä ne kahtena erillisenä kappaleena, mutta Islam ei toimi näin. Ihminen, joka tuntee itsensä  kykenee tekemään järkeviä valintoja, ja täten edesauttamaan tasapainoa sekä dunyassaan, että deenissään (ja tunteaksemme itsemme on meidän tehtävä duaa että Allah osoittaisi meille meidän virheemme, jotta voisimme myös kehittyä).

Toinen muistettava kohta on siis tasapaino-  Islam ei oleta ihmisten jättävän kaikkea maallista, vaan etsivän siinä tasapainoa. Profeetta SAAS sanoi ” parhaita teistä Islamissa ovat ne, jotka olivat parhaita jaahiliyassa (tietämättömyyden aikana ts. ennen Islamia), jos teillä on ymmärrystä” (ts. jos saavutatte ymmärryksen uskonnosta, ja omasitte ennen islamiin kääntymistänne hyviä luonteenpiirteitä, ja olitte dunyassanne tasapainoisia, tulee teistä myös helposti hyviä muslimeita)

Wa fil aakhirati hasana: miksi Allah mainitsee dunyan ensin? Eikö olisi loogisempaa mainita ensin aakhira(tuonpuoleinen)? 

Allah mainitsee pakollisen ensin ja palkkion tai maalin toiseksi. Meidän elämämme todellinen tarkoitus on hyvän Tuonpuoleisen saavuttaminen. Kun ihminen alkaa ansaita dunyassa, kolmas tärkeä asia onkin Tuonpuoleisen jatkuva mielessä pitäminen (ensin oli siis muistettava tehdä duaa, sekä koittaa tasapainottaa dunya) . Samoin kuin Allah voi näyttää kuinka ihminen voi saada dunyasta sen mikä on hasan (hyveellistä) Allah voi myös näyttää, kuinka saavuttaa paras asema Tuonpuoleisessa. Me kuitenkin teemme hyvin vähän töitä aakhiran eteen. Jos kysymme ystävältä mitä hän teki kesälomallaan, niin kuulisimme todennäköisesti pitkän luettelon teoista ja dunya hasanasta mutta tuskin yhtään hasanaa aakhiraa, Tuonpuoleista, varten. 

( Esimerkiksi koulutus on maallinen hasana- hyve, tai siunaus. Jos käyt koulua vaikka neljä vuotta, saat monta kurssia suoritetuksi – tämä kaikki on dunya hasanaa - mutta muslimin on huolehdittava myös aakhira hasanasta ts. siunauksista Tuonpuoleista varten).

Meitä ei lähetetty tähän maailmaan elämään hyvää elämää, vaan kuolemaan hyvä kuolema. Ihmiset miettivät usein, kuinka  he  voisivat saavuttaa paremman elämän - mutta kuinka monet meistä tähtäävät myös kuolemaan hyvän kuoleman? (lisää aiheesta täällä ) Tarvitsemme siis myös hasanaa Tuonpuoleista varten, toisin sanoen niitä hyviä tekoja, joiden avulla saavutamme Paratiisin (Jannah) .

Al-Asr suurassa (Ajan suura) Koraanissa Allah sanoo: 

Wal asr, innalinsaana lafii khusr ; ihmiskunta on totisesti jatkuvan häviämisen tilassa. 

Innalladhiina aamanuu wa amilus-saalihaat : paitsi ne, jotka uskovat ja tekevät hyviä tekoja. 

Eli ihminen joko häviää tai ansaitsee. Joka ikinen päivä meillä on tilaisuus ansaita sekä dunyan, että aakhiran hasanaa tai vastaavasti hävitä sitä. 

Wa qinaa adhaabannaar: ja pelasta meidät tulen rangaistukselta.

Miksi tämä mainitaan? Eikö kaksi edellistä kohtaa riittäisi - miksi kaikkea hyvää saava tarvitsisi myös suojelusta.

Allah opettaa meille tämän kohdan kautta, että kaikesta huolimatta tulee meidän joka tapauksessa tuntea pelkoa Allahia kohtaan - loppu kädessä Hän voi joko hyväksyä tai hylätä meidän rukouksemme ja muut palvonnan tekomme. Ne, joilla on eniten hasanaa (siunausta) on myös eniten pelkoa. Mikäli emme hanki osaksemme hyveellisiä asioita, emme turtumukseltamme maalliseen kykene tuntemaan pelkoa Allahia kohtaan . Se, joka on opiskellut ahkerasti monen vuoden ajan ja tehnyt kovasti töitä koulutuksensa eteen, yrittää kaikin keinoin saada hyvän työpaikan. Mutta se, joka ei vaivaudu laiskuutensa vuoksi kouluttautumaankaan turtuu helposti, eikä edes yritä- hän ei itseasiassa edes suostu tekemään mitään, mikä vaatisi häneltä tahdonvoimaa. Emme siis voi odottaa sekä maallista että Tuonpuoleisen hyvää, saati sitten suojelusta Helvetin tulelta, mikäli emme itse yritä parastamme.

Meidän on siis yritettävä toimia tämän duaan mukaan. Meidän tulee etsiä hasanaa sekä maallisessa, että tuonpuoleisessa, ja suojeltava itseämme Jahannamin (Helvetin) rangaistukselta. 

Ihmisen saattaa Jahannamiin synti, jota katumus ei seuraa - kukaan ei ole täysin synnitön, emme  onnistu olemaan edes viikkoa tekemättä lainkaan syntiä. Tämän vuoksi onkin niin kovin tärkeää katua sekä niitä syntejä, jotka on tehnyt tietoisesti, että niitä, jotka on tehnyt tiedostamatta.

Sitten on joitain asioita joissa "50-50" tasapainoa ei ole saavutettavissa. Jotkut peräänkuuluttavat kovasti "maltillisuutta uskonnossa" tarkoittaen, että elämässä voi ihan hyvin olla puolet taqwaa (hurskautta) ja puolet syntiä.  

 Joissain asioissa ei kuitenkaan ole ”tasapainoa” sanan varsinaisessa merkityksessä. Meidän on ymmärrettävä, mitä profeetta SAAS tarkoitti sillä, että paras tie on keskitie. Se merkitsee, että jos ihmisen on valittava monesta sallitusta (halal) vaihtoehdosta, niin valitse keskimmäinen. Eli jos voisit rukoilla tai nukkua koko yön – on parempi tehdä  molempia jonkin verran, että saisi osakseen sekä lepoa, että palvonnan siunauksia ja Allahin läheisyyttä. Keskitie ei tarkoita , että kun valinta on tehtävä halalin ja haramin välillä, tulisi joskus tasapainon vuoksi valita haram vaihtoehto. Samaten emme voi kuvitella, että tällainen tasapaino olisi olemassa tunteidemme suhteen- meidän tulee rakastaa Allahia 100%: ti ts. rakastaa ainoastaan Häntä ja Hänen vuokseen (perhettämme, ystäviämme jne.)  ja pelätä ainoastaan Häntä.  Me emme voi sanoa rakastavamme sekä maallista, että Allahia-  me saamme toki elää dunyassa, ansaita ja jopa nauttia työmme hedelmistä, mutta emme voi rakastaa sitä.

Onko kuitenkaan mahdollista olla rakastamatta dunyaa kun samalla elää siinä? Monien uskontojen ja filosofioiden mukaan tämä ei ole mahdollista - esimerkiksi kristinuskon joidenkin suuntausten mukaan ihminen ei voi saavuttaa syvää uskonnollisuutta, mikäli hän ei vetäydy kokonaan pois maallisesta elämästä- esimerkiksi luostariin. Profeetta SAAS sanoi, että islamissa ei ole tällaista vaihtoehtoa. On paljon vaikeampaa elää dunyassa siihen kiintymättä, kuin eristyksissä ja vain se joka elää dunyassa, mutta rakastaa Allahia onnistuu tässä. Jos sydän on täynnä rakkautta Allahia kohtaan ei sinne mahdu dunyan rakkautta. Jos ihmisellä on mukava koti, jossa hän viihtyy ja hän joutuu syystä tai toisesta nukkumaan yhden yön hotellissa, ei hän kiinny hotelliin ja toivoo pääsevänsä pian takaisin kotiin. Jos taas olet koditon, tai et viihdy kotonasi rakastut heti hotelliin ja sen hienoihin huonekaluihin. Dunyassa eläminen siihen kiintymättä on arabiaksi nimeltään Zuhd. Meillä on kaikilla zuhd tiettyjen asioiden suhteen. Jos sinulla on esimerkiksi paita, joka on aivan tavallinen arkivaate, et todennäköisesti ole kovinkaan kiintynyt siihen. Jos se sattuisi katoamaan, et surisi sitä. Näin meidän tulisi pyrkiä suhtautumaan kaikkiin maallisiin asioihin.  

Tärkeysjärjestys :

1. Deenin Fardh:   ne asiat jotka Allah on Koraanin kautta, tai profeetta hadithissä määrännyt pakolliseksi. Näitä kutsutaan nimellä Huqooq ullah, Allahin oikeudet- ts. velvollisuutemme Allahia kohtaan. (tähän kuuluu esim. uskon tunnustaminen, profeetta Muhammedin tunnustaminen profeetaksi, rukous, paasto, almuvero (zakat), pyhiinvaellus (hajj), mikäli se on mahdollista jne.)
2. Dunyan Fardh: on joitain asioita jotka Allah on määrännyt pakollisiksi dunyassa. Tällaisia ovat esim. halal elannon ansaitseminen, toisten oikeuksien toteuttaminen jne. Näitä kutsutaan nimellä huqooq ul ibaad  - luotujen oikeudet, ts. velvollisuutemme toisia ihmisiä kohtaan. (tähän kuuluu esim. perheenjäsenistä ja naapureista huolehtiminen jne.)

- Näiden velvollisuuksien hoitamisen suhteen ei myöskään ole olemassa "50-50"- tasapainoa. Sekä Allahin, että luotujen oikeuksista huolehtimisessa täytyy tähdätä 100%seen suoritukseen.

3. "Ekstra" deen – ts. se uskonnon harjoittaminen, joka ei ole pakollista, mutta suotavaa- esim. ylimääräisten rukousten, paastojen, Allahin muistelun (dhikr) suorittaminen. 

4. "Ekstra" dunya-  maallisten olosuhteiden parantaminen-esim. paremman auton, asunnon tai työpaikan hankkiminen. Meidän on tiedostettava, ettei meidän ole mahdollista saavuttaa täydellisesti sekä deenin että dunyan "ekstra"- asioita. ts. sitä, mikä on ylimääräistä: jos haluamme siis ylimääräistä palkkiota deenissä on meidän luovuttava joistain ylimääräisistä asioista dunyassa. Jos emme ole valmiita luopumaan mistään dunyan ylimääräisistä asioista, emme voi saada osaksemme myöskään deenin "ekstroja".  Tämä on siis se, minkä suhteen meidän on löydettävä tasapaino. 

Haluammeko siis mieluummin saavuttaa ylimääräistä hyvää dunyassa vai uskonnossa - voimme ajatella vaikka, että meillä olisi tilaisuus saada 18 karaatin  dunyaa ja 24 karaatin deenia, tai toisinpäin- kumman valitsisimme?

Ajattelemme ehkä, että dhikr (Allahin muistelu)sekä dua (pyyntörukous)  ovat "ylimääräisiä",  mutta ne ovat kuitenkin mainittu Koraanissa moneen kertaan mainittuja ja painotettuja tekoja . Jos leikkaisimme Koraanista pois kaiken sen mikä on ”vapaaehtoista”, sillä olettamuksella, että meitä kiinnostaa ainoastaan pakollisten asioiden hoitaminen, saisimme ihan oman versiomme Koraanista, ja uskonnon joka ei enää olisi Islam. Emme tekisi tällaista, koska meillä on niin paljon adabia Koraanin sivuja kohtaan mutta me olemme jo LEIKANNEET kaiken sen pois elämästämme - ja tämä on paljon pahempi teko kuin paperin leikkely .

Meidän tulee muistaa: 

• Deenin "ekstra" TUKEE uskonnon pakollisia asioita
• Olemme täysin epätasapainossa deenin ja dunyan suhteen- balanssin siinä saavutamme lisäämällä deeniä elämäämme. Jos pyrimme saamaan dunyan ekstrat  osaksemme, kadotamme deenin ekstrat ja pakollisetkin asiat- mutta Allah on armollinen : jos teet ekstrat deenissä niin et menetä dunyan ekstroja. 
• Taqwa on uskon ydin. Jos ihmisellä on vitamiinin puutos tai mineraalipuutos, ja he tulevat sairaaksi. Jos kerran fyysinen ruumis on tällainen niin kuinka on sielun (ruh) laita?  Jos sinulla on taqwa puutos? Tai haya, salah, puutos? Entä jos tämä henkilö olet sinä? Tai minä? Jos lääkäri kertoisi sinulle, että sinulla on kaikki nämä puutostilat niin emmekö muuttaisi elintapojamme? Noudattaisimme lääkärin antamia ruokaohjeita jne.
• Oi te jotka uskotte, teillä pitäisi olla niin paljon taqwaa kuin teillä on velvollisuus sitä omata. Me yritämme elää ilman taqwaa.

Teemme duaa että saamme dunyan ja deenin hasanaa ja pelastuksen helvetin tulelta ja että löytäisimme tasapainon kaikilla elämämme osa-alueilla.