Surah al Fatihah - Avauksen suura

Surah Al-Fatihah

Surah al Fatihah (Avauksen suura) on ensimmäinen suura, joka lähetettiin kokonaisuudessaan kerralla. Sitä kutsutaan myös nimillä Ummul Quran/ Ummul- Kitaab (Koraanin/Kirjan äiti) , suratul-shifa (parannuksen suura) ja saba al-mathaani (7 usein toistettua (jaetta)) . Sen ensimmäiset kolme jaetta ovat ylistystä Allahille, ja

seuraavat neljä duaa- pyyntörukousta.

1. Aloitan JUMALAN, laupiaan Armahtajan, nimeen.

2. Ylistys Jumalalle, maailmojen Valtiaalle

Hamd tarkoittaa sellaista ylistystä, joka on kokonaisvaltaista ja täydellistä: joka lausutaan täydellä ymmärryksellä ja vakaumuksella omasta tahdosta uskoen, että kaikki ylistettävät ominaisuudet ovat todella läsnä Allahissa. Ylistys kuuluu vain ja ainoastaan Allahille - mikään muu ei ole ylistämisen arvoista: kaikkien luotujen hyvät ja kauniit ominaisuudet ovat vain heijastuksia Allahin ominaisuuksista.

Sana Rabb viittaa sellaiseen, joka kasvattaa sekä pitää huolta rakkaudella sekä laupeudella. Allah on kaiken luodun murabbi – huolta pitävä. Rabb on Allahin ominaisuuksista se, jonka kuulimme ensiksi; Koraanissa kerrotaan, kuinka ennen fyysisen olomuotomme luomista olimme sieluina Allahin edessä, ja Hän kysyi meiltä "alastu bi rabbikum? - Enkö Minä ole Teidän Herranne?" (7 :172). Rab on myös se nimi, jota käyttäen profeetat ovat vedonneet Allahiin duaa tehdessään (Rabbi- minun Herrani/ Rabbanaa- meidän Herramme).Aalamiin : Tässä käännetty sanalla maailmojen – Allah on siis kaiken luodun, kaikkien mahdollisten todellisuuksien Valtias.

Meidän tulisi tästä jakeesta käsittää oma vähäpätöisyytemme Allahin edessä- me emme ole mitään, ja kaikki Voima sekä Kunnia todella kuuluu ainoastaan Allahille. Kuitenkin Hän on kaikista luoduistaan valinnut juuri ihmiskunnan Sanojensa kohteeksi. Kun alamme rukouksen alkaessa lausua tätä Avauksen suuraa, jo näiden ensimmäisten jakeiden voimasta tulisi sydämemme nöyrtya.

3. armolahjojen Antajalle, laupiaalle Ohjaajalle ja Siunaajalle,

Tässä toistuvat jälleen Allahin Laupeuden sekä Armollisuuden ominaisuudet – laupeuden sekä armollisuuden ominaisuudet ovat välttämättömyys sille, joka haluaa opastaa ja huolehtia (Rab). Jotkut maalliset hallitsijat ovat kovin vaikeasti lähestyttävissä, mutta Laupeutensa sekä Armollisuutensa vuoksi Allahin puoleen kääntyminen on helppoa. Allah muistuttaa meitä tässä uudestaan näistä ominaisuuksistaan myös siksi, että seuraava jae viittaa Tuomionpäivään: Armon mainitseminen osoittaa, että Hänen Armonsa on Hänen Vihaansa väkevampi.

4. jonka hallussa yksin on Tilinteon päivä

Maalik Yawm iddiin: Allah on Tilinteon päivän ainoa Hallitsija (Kuningas/Omistaja). Maallisessa elämässä omistusoikeus on väliaikaista – saatamme olla elämämme aikana rikkaita ja omistaa vaikka mitä, mutta Tuomionpäivänä ainoa Omistaja on Allah – Hänelle me teemme lopullisen tilimme.

Allahin ominaisuuksista jotkut herättävät pelkoa ja kunnioitusta (jalaaliyat)- ja toiset taas viestivät rakkautta ja lähestymisen helppoutta (jamaaliyat). Taman jakeen kautta meidän tulisi tiedostaa, että Herramme edessä me olemme kaikki orjia- meitä muistutetaan tästä, emme ajattelisimme Hänen olevan niin Armollinen, että saisimme anteeksiantomme ilman työtä. Tulemme huomaamaan Hänen voimansa ja Kuninkuutensa todellisuuden vasta Tuomionpaivana: voimme elää koko elämämme kuvitellen, että olemme itse päätöksen tekijoitä elämässämme, lopulta huomaamme, ettei tämä ollut lainkaan totta.

Palaamme Hänen luokseen orjina- joten eikö ole parempi elää tämä elämä orjan tavoin, että ehkä sinä päivänä kun varjoa ei ole, pääsisimme Hänen Valtaistuimensa varjoon – Allah on Omistaja joka tahtoo meille hyvää, joka tahtoo meidän olevan Hänen Rakkautensa arvoisia, emme kuitenkaan voi saada tätä rakkautta osaksemme muutoin, kuin alistumalla täydellisesti noudattamaan Hänen tahtoaan. Tämä saattaa individualistisen ja vapaan tahdon kulttuurin kasvatista tuntua mahdottomalta ja alistavalta – mutta meidan onkin tarkasteltava, mita Allahin Tahto todellisuudessa sisaltaa: sharia on kieltanyt meilta vain ne asiat, jotka ovat meille pahaksi ja sallinut ne, jotka meille ovat hyodyksi. Allah tahtoo suojella meita – jos siis kapinoimme orjuuttamme vastaan, teemme vaarin vain itseamme kohtaan.

Diin: Usein kaytamme tata sanaa puhuessamme uskonnosta, mutta se merkitsee transaktiota- tilintekoa. Allah on antanut meille taman elamamme lainaksi – sita vastaan meidan on annettava orjuutemme seka tottelevaisuutemme. Yawm id-diin on siis taman lainan takaisin maksun paiva. Jos joku lainaisi meille jotain kaunista ja antaisimme sen takaisin rikkinaisena ja likaisena- milta se tuntuisi hanesta tai meista? Milta meista tuntuisi palauttaa Allahille elamamme taynna tottelemattomuutta?

5.  Sinua ainoata palvelemme, Sinua huudamme avuksi.
Iyyaaka na‘budu - Tapahtuu puhuttelutavan vaihdos: nyt puhuttelemme Allahia suoraan. Edeltavat jakeet ovat olleet ylistysta, mutta nyt kaannymme Hanen puoleensa: ensimmaisten neljan jakeen jalkeen meidan tulisi tuntea jo niin suuria tunteita Allahi kohtaan, ettemme voi enaa sanoa muuta kuin, etta palvomme ja rakastamme vain Hanta ja pyydamme apua vain Hanelta. Tata jaetta kutsutaan joskus Fatihah:n salaisuudeksi: se osoittaa taydellista tottelevaisuutta ja alistumista Allahin tahtoon ja taydellista rakkautta Hanta kohtaan.
Taman jakeen myota meidan pitaisi tuntea, etta egomme dunyamme jne on ohi- on kyse vain Allahista, vai Hanta me palvomme, ts. Luovumme sydamessamme kaikesta muusta paitsi Allahista.

Tama on myos jae, jossa tawheed (Allahin Ykseys) seka meidan taydellinen riippuvaisuutemme Hanesta nousee esiim:
Waiyyaka nasta'een:
1) Vain Sinulla on taydellinen kyky auttaa
2) Koska olen todistanut uskoni (iyyaka na'budu) niin tiedan, etta vain Siuna autat minua varmasti
3) Jos joku ihminen yrittaa auttaa meita, voi joku toinen ihminen estaa heita auttamasta- mutta Allahin apua ei voi estaa kukaan.
Tama ei tarkoita, ettemmeko voisi pyytaa ihmisten apua: usein Allah lahettaa oman apunsa ihmisten kautta – mutta meidan tulee tiedostaa tama apu Allahin lahettamaksi ja kaantya aina ensin Hanen puoleensa. Profeetta SAAS sanoi, etta vaikka tarvitsisimme vain kengannauhat tulisi meidan kaantya Allahin puoleen.

Ibaadah (na'budu) ja Isti'aana (nasta'een) liittyvat toisiinsa:

• Emme voi palvoa Allahia ilman Hanen apuaan: Han on laupeudessaan ohjannut meidat oikealle tielle (Islamiin), Han on kertonut, kuinka meidan tulee palvontamme suorittaa, Han on lahettanyt meille Profeetan SAAS ja paljon hurskaita oppineita, jotka johdattavat ja inspiroivat meita, ja Han antaa meille kyvyn (taufeeq) tehda palvonnan tekoja.
• Mita enemman palvonnan tekoja teemme, sita enemman Allahin apua saamme.

6. Ohjaa meidät oikeata tietä,

Ihdina ssiratal mustaqeem- Allah opettaa meille myos, mita meidan tulee Hanelta pyytaa, jos todella tahdomme olla Hanen palvelijoitaan: hidayyaa (ihdina) – eli johdatusta.

Johdatus voi olla:

1. suunnan osoittamista (sita, etta jollekkin naytetaan, mihin suuntaan pitaa kulkea)
2. jonkun tuomista oikealle tielle (ns. Kadesta pitaen nayttamalla, etta tasta oikea tie alkaa)
3. sita, etta ohjaaja kavelee heidan kanssaan reitin alusta loppuun asti
   - Allah ohjaa meita talla kolmannella tavalla : Hanen johdatuksensa on lasna koko ajan. Samalla tavalla kuin jos itse piirramme suoran viivan paperille, emme nosta valilla kynaa ja jatka sitten.

Hidayyan asteita:

1. Koko luomakunnalle kuuluva johdatus: kaikki luomakunnassa tuntevat oman paikkansa ja tietavat tehtavansa: ns. „luonnon tasapaino“
2. Johdatus ihmisille ja Jinneille (profeettojen seka kirjoitusten kautta) – joka velvoittaa heidan seuraamaan sita uskontoa, jonka Allah on lahettanyt
3. Johdatus niille, jotka ovat muttaqeen (taqwa: tietoisuus Allahista- ne, jotka elavat elamansa tiedostaen sen, etta Allah tietaa, mita he tekevat): tama johdatus on suhteessa ihmisen sisaiseen seka ulkoiseen ponnisteluun – mikali tahdomme Allahin johdattavan meita, tulee meidan tehda enemman Hanta miellyttaaksemme
   Jotkut itseaan modernisteiksi kutsuvat valittavat, etta Islam rajoittaa ihmisen elamaa liikaa, koska ihmisen oletetaan pysyvan „kaidalla tiella“. Siraat ei kuitenkaan ole mikaan kapea pikku polku, vaan levea tie, joka johtaa paamaaraan ja joka koostuu monista eri poluista.
   Mustaqeem viittaa myos siihen, etta kulkeaksemme tata polkua meilla on oltava istiqaamaa (tahdonvoimaa, paamaratietoisuutta). Talla tiella ei sallita luonteen, uskomusten taikka kaytoksen aaripaita, mikali haluamme pysya talla tiella, on meidan kaikilla elaman alueillamme pyrittava Islamilaiseen tasapainoon.
   
   

7.. niiden tietä, joiden osana on Sinun mielisuosiosi ei niiden tietä, jotka ovat Sinun vihasi alaisia, eikä niiden,jotka harhaan eksyvät.

Siraatalladheena an amta alayhim- Tama tie ei ole abstrakti, maarittelematon tai mystinen: se on jo ylitetty

(an amta alayhim) niiden toimesta, joiden osana Allahin suosio oli: meidan ei tarvitse etsia suoraa polkua itse . Allah kertoo muualla Koraanissa keita nama ovat: profeetat (ambiyaa), shuhadaa (marttyyrit – ne jotka uhrasivat jopa elamansa rakkaudesta Allahiin) siddiqeen (totuudelliset – ne, jotka olivat parhaita jokaisen profeetan seuralaisista, kuten Abu Bakr RA), saaliheen (ne oikeamieliset, joita on jokaisena maailman aikana- emme siis pyyda johdatusta ainoastaan menneisyyden ihmisten, vaan myos oman aikamme hurskaiden kautta – tama osoittaa, etta Islamissa on isnaad (katkeamaton ketju) kaikelle, joka johtaa Profeettaan SAAS asti.) .

Ghairil maghdhuubi alayhim- ne jotka ansaitseva Allahihn vihan: maghdoob viitaa sellaiseen ihmiseen, joka tietoisesti seka omasta tahdostaan harhautuu suoralta tielta ja uhraa uskonnon maallisen hyodyn vuoksi: yleensa taman ymmarretaan tarkoittavan niita juutalaisia oppineita, jotka tunsivat Tooraa, mutta muuttivat sen merkityksia silti – mutta se patee myos muslimeihin: nykyaan on monia ihmisia, jotka esiintyvat „oppineina“, todellisuudessa he muuntelevat Islamin todellista luonnetta. Allah ei tahdo, etta meilla on mitaan tallaisten ihmisten ominaisuuksista – tassa korostuu jalleen hyvan uskonnollisen seuran (suhban) merkitys: sydamet imevat vaikutteita toisiltaan – jos vietamme paljon aikaa ihmisten kanssa, heidan ominaisuuksensa seka ajattelutapansa siirtyvat myos meille.
Wala dhaalliin- ne jotka ovat harhassa, eivatka edes tajua sita itse. Taman on katsottu tarkoittavan niita kristittyja, jotka nostivat Isan (AS) jumalan asemaan. Ja harahutuivat nain oikealta tielta. Mutta myos muslimit saattavat eksya samoin.

Nama kaksi esimerkkia (juutalaisista seka kristityista) ovat varoituksia muslimeille, ja meidan tulisi niiden kautta ymmartaa, kuinka tarkeaa on tasapaino henkisen opin seka lain valilla: talla ei tarkoiteta sita, etta niita molempia pitaisi olla puolet, kuten jotkut virheellisesti kuvittelevat, vaan etta molempia pitaisi olla 100% : ts. Muslimin tulisi yrittaa taydellistaa seka sisainen, etta ulkoinen olemuksensa. Juutalaisten oppineilla henkisyytta oli kovin vahan, ja lakia taas paljon: tama ei kuitenkaan yksinaan riita kehittamaan taqwaa, ja he paatyivat muuttamaan omia saadoksiaan maallisen hyodyn vuoksi (tahreef). Kristityilla puolestaan oli liikaa rakkautta Isaa AS kohtaan: heilla henkinen puoli korostui liikaa ja he unohtivat lain – nain he paatyivat korottamaan Isan AS jumalaksi.

Jotta pysyisimme Suoralla Tiella, on meilla oltava seka ilm (tietoa: shariasta seka tazkiyasta) etta amal (tekoja, jotka vastaavat tata tietoa).

Voimme kuvitella Suoran Tien ikaankuin kaytavana: kaytava itsessaan on siraatul mustaqeem, sita reunustavat seinat ovat sharian laki, jota noudattamalla pysymme tiella (ts. Seinien valissa). Seinilla on kuitenkin myos verhottuja ovia, jotka johtavat haramiin (kiellettyyn). Jos unohdamme sharian noudattamisen, tai utelaisuuttamme nostamme naita verhoja, olemme vaarassa eksya polulta. Kuitenkin talla polulla meita ohjaa kaksi eri „kutsujaa“. Ensimmainen naista on Koraani, joka on kuin kumppanimme talla matkalla- toinen on omatuntomme: sen fitran (puhtauden tilan, jossa jokainen ihminen on syntynyt) muisto, joka meilla kaikilla on, ja jonka avulla sisimmassamme tunnistamme oikean vaarasta.

Allah mainitsee suratul Fatihahssa viisi ominaisuuttaan:

1. Jumaluuden (Allah)
2. Herruuden/ huolenpidon (Rab)
3. Laupeuden (Rahmaan)
4. Armollisuuden (Raheem)
5. Kuninkuuden (Maalik)
   Naihin liittyen ihmisen elamaan kuuluuvat:
   1) Palvonta (ibaadah)
   2) Avun pyytaminen (isti'aana)
   3) Halu tulla johdatetuksi (talab-ul hidayya)
   4) Tahto pysya vahvana uskossa, seka oikealla tiella (talab- ul istiqaama)
   5) Tahto paasta siunattujen seuraan, ja saada osakseen Allahin siunaus (talab- ul nayma)
   
   
   (Perustuu Shaykh Kamaluddin Ahmedin tafseer luennolle, seka Zaynab Academy Onlinen tarjoaman Koraani kurssin muistiinpanoille. )