Tietoisuus Maallisesta

Islamilaisessa kirjallisuudessa , sekä myös tässä blogissa puhutaan usein"maallisesta" (dunya) ja sen soimattavuudesta.
Mikä tällä maallisuudella siis tarkoitetaan? Mitkä osat siitä meidän tulee hyväksyä, ja mitkä hylätä? Mikä tässä maallisessa on hyvää ja mikä huonoa?

Tämä ja tuonpuoleinen maailma ovat mielen kaksi eri tilaa. Kaikki ennen kuolemaa on maallista, ja kaikki sen jälkeinen on tuonpuoleista. Maallisia asioita ovat ne, jotka aiheuttavat välitöntä mielihyvää maanpäällisessä elämässä. Tuonpuoleisen asioita taas ovat ne, jotka tuottavat tulosta kuoleman jälkeen

Tässä elämässä on kolmenlaisia asioita, jotka eivät ole maallisia

1)      ihmisen tieto ja hänen tekonsa seuraavat häntä tuonpuoleiseen. Tiedon päämääriä ovat Jumala, Hänen ominaisuutensa, Hänen tekonsa, Hänen kaikkivaltiutensa jne. Teoilla taas tarkoitetaan niitä tekoja, jotka on suoritettu Jumalan mielihyvää tavoitellen, ja Hänen vuokseen.  Sitä, joka omaa nämä kaksi ominaisuutta (ts. teot ja tiedon) voidaan pitää viisaana. Hänelle tieto Jumalasta on tärkeämpää kuin maallisesta, sen vuoksi hän voi luopua ruuasta, juomasta ja jopa avioliitosta sillä tietoisuuden saavuttaminen tuottaa suurempaa mielihyvää, kuin mikään maallinen.  Tällainen tieto ei ole maallinen ominaisuus, sillä se liittyy tuonpuoleiseen. Eräs oppinut sanoi: "Pelkään kuolemaa, sillä se tulee tuhoamaan yölliset rukoukseni." Toinen taas sanoi " Jumala, anna minulle voimaa jatkaa rukouksiani haudassa, anna minun pystyä kumartamaan ja polvistumaan sielläkin." Profeetta (saas) sanoi:" Kolme asiaa ovat tässä maailmassa minulle rakkaita : vaimoni, parfyymi ja rukous." Hän mainitsi siis jopa rukouksen maallisena asiana. Kaikki ne asiat, jotka aistimme pystyvät havaitsemaan, ovat maallista. Rukous suoritetaan ruumiin liikkeillä, joten ruumiin osuus rukouksesta on osa maallista.

2) Ne asiat, joita ihminen tarvitsee välttämättä elääkseen, eivät myöskään ole maallisia asioita. Se, mikä ei ole todella elintärkeää on, sitä vastoin, maallista. Se, mitä ei tehdä tuonpuoleisen vuoksi on maallista - jopa liiallinen nauttiminen sallituista asioista, kuten liika syöminen ja juominen, pröystäily hienoilla vaatteilla, taloilla, koruilla tai kulkuneuvoilla.

3) Kolmannenlaiset asiat ovat niitä, jotka ovat edellytyksiä kahden edellä mainitun luokan saavuttamiseksi, kuten ruuan syöminen jotta pystyisi toimimaan, vaatteiden käyttäminen, jotta peittäisi vartalonsa ja kaiken muun sellaisen maallisen tekeminen, joka on pakko tehdä tässä maailmassa selviytyäkseen.

Kolme asiaa seuraavat ihmistä kuoleman jälkeenkin. 1) sydämen puhtaus 2) Jumalan muistamisesta  (dhikr ) nauttiminen 3) Mielen keskittyminen Jumalalliseen rakkauteen. Sydän ei voi puhdistua , mikäli ihminen ei pysty pitäytymään maallisista intohimoista ja houkutuksista. Dhikristä nauttiminen on mahdollista vain, jos ihminen pyrkii muistamaan Allahia jatkuvasti ja olemaan kärsivällinen tehdessään niin.
Kuollessaan ihminen ei lakkaa olemasta, vaan palaa Jumalan yhteyteen erottuaan rakkaasta maallisesta omaisuudestaan. Tästä voimme päätellä, että Jumalan luokse matkalla olevan on omattava seuraavat kolme ominaisuutta: dhikr (Jumalan muistelu), fikr (hyvät ajatukset, huoli sekä itsestä että toisista), sekä mietiskely sekä hyvät teot, jotka estävät häntä tulemasta ahneeksi maallisen suhteen. Tällainen ihminen kokee maallisten nautintojen olevan kuin maultaan karvaita. Mikäli ihminen ei ole terve, hän ei kuitenkaan pysty saavuttamaan tällaista tilaa, ja terveyttä taas ei voida saavuttaa ilman sopivaa määrää ruokaa, vaatetusta ja asuinpaikkaa. Nämä asiat ovat siis myös välttämättömiä. Jos ihminen käyttää niitä sopivassa määrin tuonpuoleisen saavuttamiseen (tekemällä ennen jokaista tekoa oikean aikomuksen), ei häntä tietenkään pidetä maailmasta riippuvaisena. Hänelle maailma on kuin maa, johon hän kylvää siemenet tulevaisuuttaan varten.

Lyhentäen käännetty Imam Ghazalin Ihya Ulum-ud-diin (vol3 s.182,183)