Koranin Ihme

Koraani on Allahin viesti ihmisille - kuin johdattava soihtu ihmiskunnalle. Se opettaa meille kuinka meidän tulee elää ja toimia jokaisessa elämämme tilanteessa.

Koraanin lukeminen, kuunteleminen, ymmärtäminen, opettaminen, ja ennen kaikkea Koraanin mukaan toimiminen on kaikki Allahin palvontaa. Aivan kuten magneetti, joka vetää puoleensa rautaa, vetää Koraani puoleensa Allahin siunauksia sekä armoa.

Mikään muu kirja ei vedä vertoja Koraanille – ja kuinka ne voisivatkaan. Jos ihminen on tottunut lukemaan romaaneja ja uutisia, unohtaa hän kaikki muut kirjat lukiessaan Koraania. Todella onnellisia ovat ne, jotka kokevat tyytyväisyyden ja mielenrauhan Koraania lukiessaan.

Jos hienoja hajusteita ja suitsukkeita asetettaisiin sellaisen ihmisen nenän eteen, jolla on flunssa ja tukkoinen nenä, ei hän arvostaisi tuoksua kovinkaan paljon. Vika ei tällöin ole hajusteessa tai suitsukkeessa, vaan hänen sairaudessaan. Nykyään Koraani on helposti kaikkien saatavilla – on nettikoraania, käännöksiä, Koraanikyniä, applikaatioita... Mutta syntimme ovat tehneet sydämemme niin sairaiksi, ettemme enää koe mielihyvää lukiessamme Koraania.

Aikaiset muslimit saattoivat valvoa koko yön Koraania resitoiden. On kerrottu esimerkiksi että Fatima (radhiallaahu anha) keskittyi joskus Koraanin lukuun niin täydellisesti ja resitoi niin pitkään ja nautinnollisesti, että unohti kokonaan ajan kulun. Kerran hän valitti duaassaan Allahille:”Sinä olet tehnyt yöstä niin lyhyen, etten voinut rukoilla kuin vain ne (kaksi rakaa, eikä yhtään enempää).” Vaan ne, jotka ovat ymmärtäneet ja tiedostaneet Koraanin ihmeellisyyden, voivat saavuttaa tällaisen onnen.

Profeetan (saas)eläessä Medinassa, eräs mies lähti kävelemään kotoaan moskeijaan Tahajjudin aikaan. Silloin kaikista asunnoista kaikuva Koraanin resitointi oli kuin mehiläisten surinaa pesän ympärilla. Joka yö oli Profeetan (saas) seuralaisille kuin Ramadanin yö meille- jolloin pyrimme lukemaan koko Koraanin Ramadanin aikana, sekä rukoilemaan taraaweeh rukousta. Valitettavasti meidän tilamme ei ole sama, jos me valvomme yöllä, emme herää ennen iltapäivää. Profeetan (saas) aikaan ihmiset saattoivat tehdä töitä tai osallistua taisteluun päivisin- kuitenkin he kuluttivat yönsä palvoen Allahia. Koraanin lukemisella oli heihin virkistävä vaikutus, sillä he saivat siitä sydämiinsä syvän rauhan.

Voimme verrata tätä äitiin, joka on rättiväsynyt ja pyytää, ettei kukaan häiritsisi häntä, koska hän haluaisi nukkua hetken. Mutta jos hänen lapsensa palaa kotiin oltuaan pois vaikkapa toisessa maassa pitkän aikaa, hän unohtaa väsymyksensä heti. Samoin ne, jotka ovat lähellä Allahia virkistyvät resitoidessaan pyhää Koraania.

Ihmiset keskittyvät katsomaan elokuvia ja tv- sarjoja tuntikausia. Emme edes huomaa kuinka paljon käytämme tähän aikaa. Samoin ne, joilla on yhteys Koraaniin, eivät huomaa ajan kulua lukiessaan.  Aivan kuin elokuva kankaalla, kuvat Paratiisista ja Helvetistä kiitävät heidän silmiensä editse. Joskus he tuntevat riemua lukiessaan jakeen, joka koskee Paratiisia ja ikuista palkkiota. Joskus taas he lankeavat polvilleen pelosta lukiessaan jakeen, joka käsittelee Helvettiä. Koko yö saattaa kulua näin.

Koraani on niistä Allahin siunauksista suurin, jotka ovat läsnä tänä päivänä. Oppineet ovat kirjoittaneet, ettei ihmisen sydän koskaan kyllästy neljään asiaan:

1)  Ensimmäinen näistä on taivas. Joka päivä me katsomme samaa sinistä taivasta, samoja tähtiä, samanlaisia pilviä, muttemme koskaan kyllästy katselemaan sitä. Harva tulee toivoneeksi taivaan olevan erivärinen, vaikkapa vihreä.

2)   Toinen on vesi. Vaikka ihminen eläisi 100 vuotiaaksi, ei hän todennäköisesti kyllästyisi juomaan vettä. Ihmiset saattavat kyllästyä jonkun mehun tai limsan makuun, mutta vesi ei kaikessa tavanomaisuudessaankaan, ole tylsää. Se on se, mitä ihminen todellisen janon hetkellä kaipaa

3)  Kolmas on Allahin talon, Kaaban, näkeminen. Ihminen ei kyllästy katselemaan sitä, paikkaa, jonka ylle Allahin siunaukset ja armo jatkuvasti laskeutuvat. Mitään koko maailmassa ei voi verrata Allahin taloon, ihmiset toivovat ajan pysähtyvän, jotta he voisivat vain keskittyä Kaaban katseluun.

Eräs Amerikkalainen nainen, joka oli kääntynyt muslimiksi, ja jonka kautta monet muutkin ihmiset olivat palanneet islamiin, kertoi kääntymisen syytä kysyttäessä seuraavasti :

” Olin juutalainen, ja mieheni oli kristitty, joka oli työkomennuksella Saudi Arabiassa. Joka päivä näin muslimi miehiä ja naisia matkalla jonnekin valkoiset vaatteet yllään. Kysyin mieheltäni mihin he oikein olivat menossa, ja mieheni kertoi, että he ovat menossa suorittamaan pyhiinvaellusta Kaaban pyhättöön. Sanoin haluavani nähdä sen, mutta hän kertoi minulle, etteivät ei-muslimit saaneet mennä sinne. Olin kuitenkin päätökseni tehnyt, joten ostimme itsellemme valkeat vaatteet ja lähdimme matkaan. Onneksemme kukaan ei pysäyttänyt meitä, ja viimein saavuimme Mekkaan. Sieltä löysimme tien Kaabaan. Kun näimme sen, katseemme jähmettyi ja tuntui kuin aika olisi pysähtynyt. Kun hetken päästä käännyimme katsomaan toisiamme, itkimme molemmat. Ymmärsimme molemmat tämän olevan totuus, ja tiesimme, että meidän tulisi kääntyä muslimeiksi. En ollut koskaan kuullut juuri mitään Islamista, mutta kaikki ne siunaukset, jotka jatkuvasti laskeutuvat Kaaban ylle, muuttivat elämäni täysin.”
4)Neljä asia, johon sydän ei koskaan kyllästy, on Koraanin resitoiminen. Ne, jotka lukevat tätä kirjaa, resitoivat ja jopa opettavat sitä jatkuvasti, mutta eivät silti koskaan kyllästy siihen. Allah on siunannut kirjaansa niin, että mitä enemmän sitä lukee, sitä enemmän sitä haluaa lukea.

Sanotaan, että sydän on kuin astia- ihminen päättää itse, millä sen täyttää. Jos siis päivämme on täynnä tv-ohjelmia, muotia, harrastuksia jne. Emmekä niiden vuoksi ”ehdi” lukea Koraania, on tämä merkki siitä, että olemme täyttäneet sydämemme väärällä sisällöllä. Jos taas täytämme sydämemme Allahin sanoilla, Allah siunaa aikamme ja huomaamme, että meillä on aikaa tehdä asioita enemmän kuin ennen.

 Monesti me ajattelemme, että koska emme osaa arabiaa, on Koraanin luku hyödytöntä. Tai vastaavasti ajattelemme, että pelkkä resitointi ilman minkäänlaista ymmärrystä riittää. Molemmat ovat kuitenkin vääriä arvioita.

Oppineet ovat sanoneet, että mikäli et osaa lukea arabiaa, lue käännöstä, mutta tee arabian oppimisesta itsellesi prioriteetti. Heti kun opit lukemaan, vaikka lukisit kuinka vaivalloisesti, lue. Meillä on velvollisuus Koraania kohtaan, jotkut oppineet sanovat, että meidän tulisi lukea yksi juz (1/30 osa) päivässä, toiset 0,5 juzia – jotkut sanovat ,että jos edes katsomme Koraania rakastaen 10 minuuttia päivässä (koska emme osaa lukea) , olemme täyttäneet tämän velvollisuuden. Koraanin luku on yksi niistä asioista, joiden pitäisi olla ihmisen säännöllisten palvonnantekojen (wird) joukossa.  Emme saa antaa Shaytaanin estää meitä lähentymästä Allahiin (hadith: palvelija ei lähenny Allahiin paremmin minkään muun, kuin sellaisen kautta, joka on suoraan Minulta)  koska emme ymmärrä, tai koska lukeminen on meille vaikeaa. Subhaanallaah. Mitä vaikeampaa se on, sitä enemmän Allah palkitsee ihmistä yrittämisestä. 

(Lähteenä Shaykh Zulfiqar Ahmedin puhe The glorious Qur'an and some advice concerning repentance http://www.tasawwuf.org)