Niya- Aikomus

Niya (aikomus)

”Innamal aamalun bin niya” - Totisesti teot tuomitaan niiden aikomusten mukaan (hadith)

Aikomus on tärkeintä kaikissa teoissamme. Imam Haddad sanoo:  ” Sinun on tarkastettava aikomustasi, sillä aikomuksesi on se, jonka perusteella tekosi on kaunis tai ruma, hyväksytty tai hylätty”. Profeetta (SAAS) sanoi: ”Teot tuomitaan vain aikomusten perusteella, ja jokainen saa sen (ts. tuomitaan sen mukaan) mitä hän aikoi. ”

Jos niya on selkeä ja vilpitön, se pysyy Allahin kanssa ikuisuuden, vaikka teon tekeminen kestäisikin vain hetken. Tähän aikomukseen perustunut teko sitten voidaan joko hyväksyä tai hylätä. Meidän täytyy todella miettiä mitä aiomme tehdä tai sanoa, oli aikomamme teko sitten ulkonen tai sisäinen.

”Älä siis lausu yhtäkään sanaa, tee yhtäkään teko, äläkä päätä mitään, ellet sitä kautta yritä pyrkiä lähemmäksi Allahia” (imam Haddad). Kaikki mitä teemme ulkoisesti, tai sisäisesti, tulee olla Allahin takia. Ihminen voi liittää muitakin aikomuksia asiaansa, mutta pääasiallisen niyan on aina oltava teon tekeminen Allahin (mielihyvän) vuoksi.

Ihminen muodostaa läheisen siteen Allahin kanssa pakollisten, sekä vapaaehtoisten palvonnantekojen kautta.

Aikomus ei tee hyväksi sellaista tekoa joka on itsessään paha- synti on synti. Emme voi esimerkiksi puhua toisesta pahaa- vaikka huijaisimme itseämme ajattelemaan että ”pitää varoittaa toisia tästä ihmisestä”. ”Ihminen joka puhuu toisesta pahaa ja sitten teeskentelee vaan vitsailleensa on pahanpuhuja”. (Imam Haddad) Samaten jos teemme hyvän teon ilman oikeaa niyaa, niin emme saa siitä palkkiota, jos vaikka menemme Hajjille mutta niyamme on tehdä kauppaa, emme saa siitä palkkiota. Emme voi myöskään esimerkiksi mennä baariin aikomuksenamme tehdä dawaa yms. Allah sanoo hadith qudsissa ” "Palvelijani tulee Minulle läheiseksi suorittamalla pakollisia tekoja... sekä vapaaehtoisia palvonnan tekoja.”

Vilpitön aikomus voi tehdä luvallisesta teosta, kuten syömisestä, pyykinpesusta, ruuanlaitosta yms. Palvonnan teon. Kuvitelkaa kuinka suuri armo Allahilta tämä on – jos esimerkiksi syömme, voimme tehdä niyan että saamme siitä energiaa suorittaa palvonnan tekoja yms. Tämäkin aikomus, ja palkkio siitä pysyy ikuisuuden Allahin kanssa, ja siitä saamme palkkion akhirassa. Me voimme tehdä aikomuksen, että tottelemme silloin Koraanin ayaa jossa Allah sanoo ”Oi te jotka uskotte syökää siitä, mikä on halal ja tayyib (puhdasta).” Toki meidän on silloin varmistettava, että ruokamme todella on halal ja niin pitkälle kuin mahdollista myös tayyib.

Mutta aikomusten suhteen on muistettava, että meidän tulee todella toimia niiden mukaisesti mikäli saamme siihen mahdollisuuden, eli esimerkiksi haluamme paremmin palkatun työn, voidaksemme antaa sadaqaa köyhille, emmekä kuitenkaan työpaikan saatuamme tee niin, on tämä syntiä. Tämä ei tietenkään koska tilannetta, jossa ihminen ei pystykään toimimaan haluamallaan tavalla.

Ihminen voi liittää aikomukseensa kasvaa läheisyydessään Allahia kohden myös muita aikomuksia, esim. Koraania lukiessaan ihminen voi tehdä aikomuksen etsiä parannusta, voimme etsiä tietoa, voimme lukea keskustellaksemme Allahin kanssa, voimme jopa lukea kannustaaksemme toisia lukemaan, tai jotta he kuulisivat Allahin puhetta – kuitenkin tässä on huomioitava, että niyan on todella oltava vilpitön, esimerkiksi jos siis huomaamme resitoivamme kauniimmin kun joku toinen on kuulolla, on se yleensä merkki siitä, ettei aikomuksemme ole vilpitön. Shaytaan saa ihmisen hyvin helposti uskottelemaan itselleen, että hänen aikomuksensa on vilpittömämpi kun se todella onkaan. Tämän takia meitä on kehotettu tarkistamaan aikomustamme teon alussa, sen keskellä, ja lopussa- jonka jälkeen meidän tulisi pyytää anteeksiantoa Allahilta, sillä parhaista yrityksistämme huolimatta hyvin usein aikomukseemme on sekoittunut nafsimme haluja jne.

Aikaiset muslimit (salaf)  sanoivat että aikomuksen puhdistaminen oli kaikista vaikeinta, he eivät silti jättäneet tekoja tekemättä. Mitä tämä silloin tarkoittaa meidän kohdallamme?

Meidän ei tule vaipua epätoivoon vaan tehdä duaa Allahille, että Hän tekee meidän aikomuksestamme vilpittömän. On merkki uskosta, imanista, että epäilee aikomuksensa aitoutta, mutta meidän ei tule epäillä sitä niin paljon, että sen vuoksi jätämme ko. Teon tekemättä. Allah ei oleta meiltä täydellisyyttä, Hän odottaa vain, että yritämme tosissamme.

Jotkut oppineet sanovat että meidän tulisi yrittää liittää mahdollisimman monta hyvää aikomusta hyvään tekoon, jotta saisimme palkkion kaikista niistä. Toisesta taas sanovat, että paras ja korkein aikomus on vain saavuttaa Allahin läheisyys.

Allah on siunannut meitä uskomattomalla määrällä mahdollisuuksia saada palkkiota, Allah palkitsee rajattomasti, Allah on antelias, eikä mitään palkkiotaan – Profeetta SAAS on sanonut, että usko on sitä, että poistaa esteen tieltä. Eli jos näemme tiellä esimerkiksi lasia, tai suuren oksan tms, pysähdymmekö korvaamaan sen pois? Vai kävelemmekö me palkkiomme ohi , ajatellen, että joku muu kyllä korjaa sen tai sitä vartenhan siivojia on?

Aikomuksella, niyalla, voidaan tarkoittaa kahta asiaa:

1)      Ihminen yrittää saavuttaa jonkun päämäärän, jonka vuoksi hän päättää tehdä jonkin teon – tällä määritelmällä, hyvä aikomus on parempi kuin hyvä teko itsessään, sekä huono aikomus on pahempi kuin paha teko itsessään. Profeetta SAAS on sanonut: ”uskovan aikomus on parempi kuin hänen tekonsa.”

2)      Ihminen tekee päätöksen tehdä jotain – näin käsitettynä aikomus ei välttämättä ole tekoa parempi

Ihminen voi olla toimiessaan vain kolmessa tilassa:

1)      Hän aikoo tehdä jotain, ja tekee sen

2)      Hän aikoo tehdä jotain, muttei tee aiottua tekoa vaikka pystyisi

-        Jos ihminen aikoo tehdä hyvää, Allah kirjoittaa hänelle yhden hyvän teon vaikkei hän tekisi sitä, ja jos hän aikoo tehdä hyvän teon, ja tekee sen Allah kirjoittaa hänelle palkkion 700 kertaisesti ja vielä enemmän, ja jos hän aikoo tehdä pahan teon, ja tekee sen, Allah kirjoittaa hänelle yhden pahan teon.

3)      Hän aikoo tehdä hyvän teon muttei pysty tekemään sitä juuri siinä hetkessä, jolloin hän saa saman palkkion kuin se, joka tekee sellaisen teon, esimerkiksi ”jos minulla olisi yhtä paljon rahaa kuin tuolla ja tuolla, rakentaisin koulun tai moskeijan tms”. Allah kirjoittaa hänelle saman palkkion kuin sille, joka todella tekee niin.

Tämän vuoksi kaksi ihmistä voi rukoilla, ja toinen saa suuremman palkkion samasta rukouksesta kuin toinen- toisella on rukouksessaan keskittyminen, ja selkeä aikomus kun taas toisella ei ole.

Ihmisiä on neljänlaisia Profeetta SAAS sanoi:

1)      Niitä, joille Allah on antanut omaisuutta sekä ymmärrystä, joten hän toimii omaisuutensa kanssa viisaasti

2)  Niitä, jotka sanovat ”jos Allah olisi antanut minulle saman kuin sille ja sille, tekisin kuin hän. He saavat saman palkkion

3)  Niitä, joille Allah on antanu omaisuutta, mutta he eivät käytä sitä viisaasti

4)    Ja niitä, jotka sanovat, että "jos Allah olisi antanut minulle omaisuutta kuten hänelle, käyttäisin sitä samoin (kuten edellä mainittu)"  – Näiden syntien taakka on sama.

Aikomuksen on oltava vilpitön, ja vain Allah tietaa vilpittömyydestämme. Meidän on pyydettävä tätä Allahilta, meillä ei ole kykyä korjata aikomustamme, meidän on aneltava Allahia tekemään aikomuksemme vilpittömästi Hänen mielihyvänsä vuoksi, ettei Allah rankaisisi meitä meidän itsekkäiden aikomustemme vuoksi. Ja meidän on tehtävä duaa, että Allah tekisi meidät tietoisiksi omista aikomuksistamme, että muistasimme tehdä arjen teoista palvonnantekoja. Meidän tulee pyytää, että Allah muistuttaisi meitä tekemään aikomuksen Hänen vuokseen. Voimmeko kuvitellakaan mitä tämä saisi meissä aikaan? Mitä ihmeitä siitä seuraisi, nyt emme tarkoita vetten päällä kävelemistä- vaan muutosta. Sitä muutosta, mikä tapahtuu, kun ihminen tulee läheiseksi Allahille. Se, että joku pystyy lävistämään itsensä nuolella, tai kävellä veden päällä, ei todista mitään – paitsi ehkä sen, että ihmismieli pystyy vaikka mihin. Se ei ole ihme- todellinen ihme on muutos. Islamin ihme on se, että ihminen kykenee muuttamaan omaa olotilaansa, haal – olemustaan. Allah tuo lähemmäksi Itseään vain ne, joita Hän rakastaa, ja vaikka Hän rakastaakin kaikkia uskovia, rakkaudessakin on eri tasoja- ja Hän rakastaa niitä eniten, jotka pyrkivät lähemmäksi Häntä.