Tieto

Tieto- sen opiskelu, sovellus ja priorisointi 

Tieto ei ole päämäärä vaan väline, jonka avulla päämäärän voi saavuttaa. Profeetta SAAS on sanonut: "se joka hakee tietoa vaan väitelläkseen oppineiden kanssa, kiistelläkseen tietämättömien kanssa, tai siksi, että haluaa esitellä tietojaan ihmisille - löytäköön hän paikkansa tulesta."
Meidän on oltava hyvin tarkkoja siitä, että aikomuksemme oppiessamme tietoa Islamista on saavuttaa Allahin läheisyys ja oppia tuntemaan Hänet. Meidän ei tule opiskella Islamia vain opiskelun vuoksi, eikä myöskään siksi, että haluamme ojentaa ja opettaa muita.

Tiedon oppimisen pitää noudattaa tärkeysjärjestystä. Jos ajattelemme tietoa pyramidina, meidän on aloitettava opiskelumme asioista, jotka ovat pyramidin pohjalla, sillä ne ovat asioita, joille kaikki muu rakentuu. Ensin meidän on opittava fardhul-ain, se, mikä on pakollista kaikille muslimeille henkilökohtaisesti.
Ibn Rajab (ral) on selittänyt asiaa seuraavasti: 
" Kaikille muslimeille on pakollista tietää kuinka wudhu, rukous ja paasto suoritetaan oikein. Varakkaille on pakollista tietää kuinka zakaah lasketaan ja maksetaan omaisuudesta."


Meidän on hankittava pakollinen tieto siitä tilanteesta,missä olemme,esim.jos olemme naimisissa,meille on fardh tuntea avioliiton fiqh- jos me käymme kauppaa, on meidän tunnettava kaupankäynnin fiqh,silloin muu tieto ei ole yhtä oleellista.esim.jos me olemme äitejä, meille on oleellisempaa oppia islamin mukaisesta lasten hoidosta kuin esim.koraanin tafsiirista, tajweedin hienosäädöstä tai arabian kieliopista. 

Jos me emme omaa pakollista tietoa uskonnosta, ei meidän ole luvallista hankkia ylimääräistä maallista tietoa. Esimerkiksi jos emme osaa rukoilla, ei meidän tule ottaa kansanopiston kiinan kielen kurssia, ennen kuin osaamme rukoilla oikein. 
Siunatuinta on tieto, jonka voi oppia opettajalta, jolla on ijaaza joka johtaa profeettaan SAAS itseensa.Meidän on oltava tarkkoja sen suhteen, mistä otamme tietomme. Shaykh google ja mufti youtube eivät ole islamilaisittain luotettavia tietolähteitä. Myöskään jokainen dawaa tekevä tai julkinen puhuja ei ole oikea opettaja. Meidän ei tule hämääntyä siitä, että joku puhuja vetää puoleensa suuria yleisöjä, tai että joku osaa ulkoa paljon pyhiä tekstejä tai käyttää hienolta kuulostavaa termistöä -tämä ei valtuuta antamaan fatwoja eikä takaa mitään ihmisen sydämen tilasta.
On myös pidettävä mielessä,  että yhden alan osaaja ei ole ekspertti kaikilla muilla aloilla, esim. arabian opettaja tai hadith oppinut ei välttämättä ole lakiopin taitaja tai pysty antamaan päteviä neuvoja avioliitto ongelmien suhteen.
Meidän on pyydettävä neuvoa oppineilta, jotka tuntevat tilanteemme ja asuinmaamme tilanteen ( joka tietää millaista on elää muslimina länsimaassa) - meidän ei siis  kannata kysyä sellaiselta oppineelta, jolla ei ole minkäänlaista käsitystä elämäntilanteestamme.
Islamilaista tietoa oppiaksemme voimme esim. perustaa opintopiirin, mikäli oppinutta opettamaan ei ole saatavilla-  mutta tämä on tehtävä täydellisellä nöyryydellä - jos emme omaa todellista tietoa ja johdamme harhaluuloillamme toisia harhaan, on heidän harhautumisensa meidän vastuullamme. Opintopiireissä meidän pitäisi keskittyä lakiopillisten kysymysten sijaan hyvien sisäisten  ominaisuuksien kehittämiseen. Meidän tulee pitää huolta siitä, että ne lähteet, joista otamme opiskeltavan materiaalin ovat luotettavia. 

Me emme voi jaella fatwoja toisille omasta mielihalustamme tai oman tulkintamme mukaan vaikka aikomuksemme olisikin hyvä, meidän on myönnettävä ettemme omaa tietoa jota emme omaa varmasti. Aivan liian usein ihmiset ajautuvat jopa jättämään Islamin, koska joillain muslimeilla on tapana selittää kaikki asiat ykskantaan ottamatta huomioon, että ko. asiassa voisi olla eri mielipiteita oppineiden keskuudessa, tai joustoa joissain tietyissa tilanteissa. Kun neuvomme tai opetamme toisia, on meidän tehtävä se sunnan mukaisesti; hienotunteisesti, kohteliaasti, neuvottavan henkilön Islamin ymmärryksen tason huomioonottaen ja taqwan ohjaamana. 
Tietämättömyys sinänsä ei ole pahasta, tällainen ihminen kääntyy oppineiden puoleen kysymyksineen. Mutta onglemaksi muodostuu tilanne, jossa ihminen ei tajua omaa tietämättömyyttään- tällainen ihminen teeskentelee tietävää tai kuvittelee oikeasti tietävänsä, vaikkei ymmärrä oikeasti mitään.
Hyödyllinen, tieto herättää nöyryyden sydämessä- tieto on sisäistettävä että siitä olisi hyötyä. Mikäli emme sisäistä oppimaamme tietoa, tulee siitä hyödytöntä mutta sen lisäksi siitä voi tulla myös vahingollista.
Tietoa on myös opittava oikean adabin säestämänä- myös tällaisen tiedon opettajaa kohtaan on käyttäydyttävä tietyllä adabilla. Tämä on se haq, se velvollisuus, joka meillä on tietoa kohtaan. Tällä tavalla hyödymme tiedosta enemmän.