Tauhid - tieto ja kokemus
Selittäessään Islamin todellista luonnetta ja sen perusasioita, Profeetta SAWS sanoi : " Islam on rakennettu viidelle (pilarille) : sen todistamiselle, ettei ole muuta Jumalaa kuin Allah ja että Muhammed on Jumalan lähettiläs, rukoilulle, zakan (almuvero) maksamiselle, pyhiinvaellukselle sekä Ramadanin paastolle" (Muslim, n.21)
Sama hadith kerrotaan myös näillä sanoilla : " Islam on rakentuu viiden (pilarin) varaan: Jumalan palvomiselle niin että hylkäämme kaiken muun (palvonnan) Hänen lisäkseen, rukoilulle, zakan maksamiselle.... " (Muslim, n. 20)
Ja edelleen myös tällä sanoituksella "Islam rakentuu viidelle (pilarille) "an uwahhadulLaah" - että valitsemme ainoastaan Allahin"...(Muslim, n.19)
Oppineet ovat huomauttaneet, että vaikka näiden hadithien sanamuodot eroavat hieman toisistaan, on niiden merkitys ja viesti pohjimmiltaan sama. Näin ollen sen todistaminen, ettei Jumalan lisäksi ole mitään muuta Jumalaa, on sama asia, kuin se että palvomme vain ja ainoastaan Häntä joka taas on sama asia kuin se, että valitsemme ainoastaan Hänet. Käsite siitä, että valitsemme ainoastaan Allahin palvomisen kohteeksi, on Islamin uskomuksista keskeisin.
Koraani käskee meitä : " Palvokaa Jumalaa älkääkä nostako Hänelle vertaisia" ( 4:36) Toisessa jakeessa sanotaan : " Me lähetimme jokaiselle kansakunnalle lähettilään (joka julisti heille) :' Palvokaa Jumalaa ja hylätkää epäjumalat!'" (16:36) Ja edelleen eräässä jakeessa painotetaan asiaa näin: " Me emme lähettäneet yhtäkään lähettilästä teille ilman, että olisimme ilmoittanut hänelle : ' Minun lisäkseni ei ole muita jumaluuksia, joten palvokaa Minua,'" (21:25)
Tämä on siis se doktriini johon jonka jokainen muslimi hyväksyy ja jonka ympärillä uskovien yhteisön elämä pyörii; se on kiteytetty Islamin Uskontunnustukseen: Laa ilaaha illa.-lLaah - " Ei ole mitään muuta jumaluutta kuin Jumala, Allah." Tämä tunnustus, jota kaikki Jumalan lähettämät profeetat AS julistivat, on kutsu hurskaaseen, vastuulliseen elämään.
Tätä uskontunnustusta ( Laa ilaaha illalLlaah) kutsutaan myös Tauhiidin todistukseksi. Tauhiid käännetään usein tarkoittamaan "monoteismiä" tai "jumaluuden ykseyttä", vaikka oikeampi käännös olisikin "Jumalan ykseydestä vakuuttaminen". Tauhidin käsite - se, että Jumala on välttämättä ainoa, täydellinen, jakamaton ja ainutlaatuinen - on kaikkien muslimien uskon perus dogma. Aikojen saatossa teologit ovat tarjonneet useita yksityiskohtaisempiä ja tarkasti selitettyjä määritelmiä, joista yhden, yleisesti hyväksytyn mukaan, tauhiid on :
" Sitä, että yksilöimme palvonnan kohteeksi ainoastaan Jumalan (ifrad al-ma´bud bíl-ibaadah) josta seuraa usko Hänen ykseyteensä ja joka todistaa Hänen (perimmäisestä) olemuksestaan (dhaat) sekä Hänen Ominaisuuksistaan (sifaat). I
Yllä olevan kaltaiset määritelmät kuvastavat muslimiteologien kahta perimmäistä aihetta: Jumalan täydellisen transendenssin ja "toiseuden" todistamista, sekä vakuutusta siitä, että palvonnan kohteeksi voimme valita ainoastaan Hänet. "Hän on taivaitten ja maan ja kaiken niiden välisen Herra. Sen tähden palvelkaa Häntä ja pysykää kestävinä palvelemisessanne. Tunnetko ketään, joka olisi Hänen nimensä kaltainen?" (19:65)
Islamin päämäärä on kuitenkin Jumala, ei teologinen, abstrakti määritelmä paperilla. Tästä syystä Koraani kehottaa toistuvasti tietoisuuteen Jumalasta - jopa maallisia velvollisuuksia hoitaessamme. Tämä tietoisuus kiteytyy kahdessa Koraanissa usein toistuvassa sanassa. Niistä ensimmäinen on taqwa- joka usein käännetään "Jumalan peloksi" tai "hurskaudeksi" - taqwa tarkoittaa sitä, että tottelemme Jumalaa koko sydämestämme, olemme tietoisia Hänen katseestaan ja siitä, että Hän jatkuvasti tarkkailee meitä. Toisin sanoen, se tarkoittaa syvää tietoisuutta Jumalasta, ja elämän rakentumista tämän tietoisuuden ympärille.
Toinen näistä sanoista on Ihsan - joka käännetään useimmiten "hyvyydeksi" tai "erinomaisuudeksi". Profeetta SAWS selitti ihsanin olevan tila, jossa : " palvot jumalaa niin kuin näkisit Hänet; ja vaikket sinä Häntä näekään - niin tiedä, että Hän näkee sinut. " ( Muslim n.8)
Taqwaa ja Ihsania painotetaan Koraanissa ja sunnassa nimenomaan siksi, että niiden kautta tauhiid muodostuisi eläväksi, koettavaksi todellisuudeksi - jotta ihmisen usko syventyisi ja vahvistuisi. Selittäessään tätä jaetta : "Teidän Jumalanne on ainoa Jumala; ei ole muuta Jumalaa kuin Hän, laupias, armollinen," Ibn Juzayy selittää, että tauhiidin tasoja on kolme : ylin taso on se, että ihminen pystyy todistamaan Jumalan sydämensä silmin (basiira - henkinen kokemus, joka ei siis liity fyysisessä mielessä mitenkään näköaistiin), ja että ihminen huomaa kaiken olevan Jumalalta - ei sitä, että Jumala olisi kaikessa. Hän kirjoittaa :
" Tiedä, että tauhidin tasoja on kolme : Ensinnäkin se, jonka kaikki muslimit tunnustavat - ja jonka vuoksi he saavat osakseen suojeluksen tässä elämässä, ja jonka vuoksi heidät pelastetaan ikuisuudelta Helvetissä tuonpuoleisessa: he pitäytyvät asettamasta Jumalalle kumppaneita, kilpailijoita, lapsia, tai vertaisia.
Toinen taso on parhaimmiston, tai valittujen, taso. Se tarkoittaa, että ihminen tiedostaa kaiken tulevan ainoastaan Allahilta ja todistaa tämän siksi, että hänen sielunsa yltä on nostettu peite (mukaashafah) - tämä ei tapahdu muodollisten, dialektisten todisteiden ansiosta, joihin kuka tahansa muslimi voi tutustua. Tämä valittujen taso rikastaa sydämen ehdottoman selkeällä tiedolla (ilm daruuri, tämä tieto on kokemus asioiden todellisuudesta) jolloin ihminen ei enää tunne tarvetta muodollisille todisteille. Tällaista tietoa seuraa täydellinen omistautuminen Jumalalle, luottamuksen asettaminen ainoastaan Häneen, ja luodusta poispäin kääntyminen niin, ettei hän aseta toivoansa kehenkään Jumalan lisäksi, eikä myöskään pelkää ketään Hänen lisäkseen. Hän käsittää, ettei kukaan kykene tekemään mitään, ilman että Jumala sallii sen - tämän vuoksi hän ei enää laita luottamustaan maallisiin hallitsijoihin ja toimijoihin.
Kolmannella tasolla ihminen ei näe enää mitään muuta olevaista kuin Jumalan. Hän unohtaa jopa itsensä ja keskittyy ainoastaan Jumalaan. Tätä kutsutaan nimellä maqam al fana - egon tuhoutuminen - joka ei kuitenkaan ole (eikä sen kuulukaan olla) pysyvä kokemus (sillä muslimin tulee kyetä olla mukana yhteiskunnassa, vaikka hän koko ajan sisimmässään muistaakin Jumalaa. Termi tälle on maqam al baqa): vaan väliaikainen tila tai kokemus, jossa ihminen on niin syventynyt Jumalan muistamiseen, ettei hän enää huomaa edes omaa muistamisen tekoaan, vaan kaikki muu katoaa hänen tajunnastaan paitsi Jumala itse. 2
Sama hadith kerrotaan myös näillä sanoilla : " Islam on rakentuu viiden (pilarin) varaan: Jumalan palvomiselle niin että hylkäämme kaiken muun (palvonnan) Hänen lisäkseen, rukoilulle, zakan maksamiselle.... " (Muslim, n. 20)
Ja edelleen myös tällä sanoituksella "Islam rakentuu viidelle (pilarille) "an uwahhadulLaah" - että valitsemme ainoastaan Allahin"...(Muslim, n.19)
Oppineet ovat huomauttaneet, että vaikka näiden hadithien sanamuodot eroavat hieman toisistaan, on niiden merkitys ja viesti pohjimmiltaan sama. Näin ollen sen todistaminen, ettei Jumalan lisäksi ole mitään muuta Jumalaa, on sama asia, kuin se että palvomme vain ja ainoastaan Häntä joka taas on sama asia kuin se, että valitsemme ainoastaan Hänet. Käsite siitä, että valitsemme ainoastaan Allahin palvomisen kohteeksi, on Islamin uskomuksista keskeisin.
Koraani käskee meitä : " Palvokaa Jumalaa älkääkä nostako Hänelle vertaisia" ( 4:36) Toisessa jakeessa sanotaan : " Me lähetimme jokaiselle kansakunnalle lähettilään (joka julisti heille) :' Palvokaa Jumalaa ja hylätkää epäjumalat!'" (16:36) Ja edelleen eräässä jakeessa painotetaan asiaa näin: " Me emme lähettäneet yhtäkään lähettilästä teille ilman, että olisimme ilmoittanut hänelle : ' Minun lisäkseni ei ole muita jumaluuksia, joten palvokaa Minua,'" (21:25)
Tämä on siis se doktriini johon jonka jokainen muslimi hyväksyy ja jonka ympärillä uskovien yhteisön elämä pyörii; se on kiteytetty Islamin Uskontunnustukseen: Laa ilaaha illa.-lLaah - " Ei ole mitään muuta jumaluutta kuin Jumala, Allah." Tämä tunnustus, jota kaikki Jumalan lähettämät profeetat AS julistivat, on kutsu hurskaaseen, vastuulliseen elämään.
Tätä uskontunnustusta ( Laa ilaaha illalLlaah) kutsutaan myös Tauhiidin todistukseksi. Tauhiid käännetään usein tarkoittamaan "monoteismiä" tai "jumaluuden ykseyttä", vaikka oikeampi käännös olisikin "Jumalan ykseydestä vakuuttaminen". Tauhidin käsite - se, että Jumala on välttämättä ainoa, täydellinen, jakamaton ja ainutlaatuinen - on kaikkien muslimien uskon perus dogma. Aikojen saatossa teologit ovat tarjonneet useita yksityiskohtaisempiä ja tarkasti selitettyjä määritelmiä, joista yhden, yleisesti hyväksytyn mukaan, tauhiid on :
" Sitä, että yksilöimme palvonnan kohteeksi ainoastaan Jumalan (ifrad al-ma´bud bíl-ibaadah) josta seuraa usko Hänen ykseyteensä ja joka todistaa Hänen (perimmäisestä) olemuksestaan (dhaat) sekä Hänen Ominaisuuksistaan (sifaat). I
Yllä olevan kaltaiset määritelmät kuvastavat muslimiteologien kahta perimmäistä aihetta: Jumalan täydellisen transendenssin ja "toiseuden" todistamista, sekä vakuutusta siitä, että palvonnan kohteeksi voimme valita ainoastaan Hänet. "Hän on taivaitten ja maan ja kaiken niiden välisen Herra. Sen tähden palvelkaa Häntä ja pysykää kestävinä palvelemisessanne. Tunnetko ketään, joka olisi Hänen nimensä kaltainen?" (19:65)
Islamin päämäärä on kuitenkin Jumala, ei teologinen, abstrakti määritelmä paperilla. Tästä syystä Koraani kehottaa toistuvasti tietoisuuteen Jumalasta - jopa maallisia velvollisuuksia hoitaessamme. Tämä tietoisuus kiteytyy kahdessa Koraanissa usein toistuvassa sanassa. Niistä ensimmäinen on taqwa- joka usein käännetään "Jumalan peloksi" tai "hurskaudeksi" - taqwa tarkoittaa sitä, että tottelemme Jumalaa koko sydämestämme, olemme tietoisia Hänen katseestaan ja siitä, että Hän jatkuvasti tarkkailee meitä. Toisin sanoen, se tarkoittaa syvää tietoisuutta Jumalasta, ja elämän rakentumista tämän tietoisuuden ympärille.
Toinen näistä sanoista on Ihsan - joka käännetään useimmiten "hyvyydeksi" tai "erinomaisuudeksi". Profeetta SAWS selitti ihsanin olevan tila, jossa : " palvot jumalaa niin kuin näkisit Hänet; ja vaikket sinä Häntä näekään - niin tiedä, että Hän näkee sinut. " ( Muslim n.8)
Taqwaa ja Ihsania painotetaan Koraanissa ja sunnassa nimenomaan siksi, että niiden kautta tauhiid muodostuisi eläväksi, koettavaksi todellisuudeksi - jotta ihmisen usko syventyisi ja vahvistuisi. Selittäessään tätä jaetta : "Teidän Jumalanne on ainoa Jumala; ei ole muuta Jumalaa kuin Hän, laupias, armollinen," Ibn Juzayy selittää, että tauhiidin tasoja on kolme : ylin taso on se, että ihminen pystyy todistamaan Jumalan sydämensä silmin (basiira - henkinen kokemus, joka ei siis liity fyysisessä mielessä mitenkään näköaistiin), ja että ihminen huomaa kaiken olevan Jumalalta - ei sitä, että Jumala olisi kaikessa. Hän kirjoittaa :
" Tiedä, että tauhidin tasoja on kolme : Ensinnäkin se, jonka kaikki muslimit tunnustavat - ja jonka vuoksi he saavat osakseen suojeluksen tässä elämässä, ja jonka vuoksi heidät pelastetaan ikuisuudelta Helvetissä tuonpuoleisessa: he pitäytyvät asettamasta Jumalalle kumppaneita, kilpailijoita, lapsia, tai vertaisia.
Toinen taso on parhaimmiston, tai valittujen, taso. Se tarkoittaa, että ihminen tiedostaa kaiken tulevan ainoastaan Allahilta ja todistaa tämän siksi, että hänen sielunsa yltä on nostettu peite (mukaashafah) - tämä ei tapahdu muodollisten, dialektisten todisteiden ansiosta, joihin kuka tahansa muslimi voi tutustua. Tämä valittujen taso rikastaa sydämen ehdottoman selkeällä tiedolla (ilm daruuri, tämä tieto on kokemus asioiden todellisuudesta) jolloin ihminen ei enää tunne tarvetta muodollisille todisteille. Tällaista tietoa seuraa täydellinen omistautuminen Jumalalle, luottamuksen asettaminen ainoastaan Häneen, ja luodusta poispäin kääntyminen niin, ettei hän aseta toivoansa kehenkään Jumalan lisäksi, eikä myöskään pelkää ketään Hänen lisäkseen. Hän käsittää, ettei kukaan kykene tekemään mitään, ilman että Jumala sallii sen - tämän vuoksi hän ei enää laita luottamustaan maallisiin hallitsijoihin ja toimijoihin.
Kolmannella tasolla ihminen ei näe enää mitään muuta olevaista kuin Jumalan. Hän unohtaa jopa itsensä ja keskittyy ainoastaan Jumalaan. Tätä kutsutaan nimellä maqam al fana - egon tuhoutuminen - joka ei kuitenkaan ole (eikä sen kuulukaan olla) pysyvä kokemus (sillä muslimin tulee kyetä olla mukana yhteiskunnassa, vaikka hän koko ajan sisimmässään muistaakin Jumalaa. Termi tälle on maqam al baqa): vaan väliaikainen tila tai kokemus, jossa ihminen on niin syventynyt Jumalan muistamiseen, ettei hän enää huomaa edes omaa muistamisen tekoaan, vaan kaikki muu katoaa hänen tajunnastaan paitsi Jumala itse. 2
1. Al-Safarini, Lawami‘ al-Anwar al-Bahiyyah (Beirut: al-Maktab al-Islami, 1991), 1:57; al-Bayjuri, Tuhfat al-Murid ‘ala Jawharat al-Tawhid (Cairo: Dar al-Salam, 2006), 38.
2. Al-Tashil li ‘Ulum al-Tanzil (Beirut: al-Maktabah al-‘Asriyyah, 2003), 1:164.
Käännetty : https://thehumblei.com/category/3-minute-reads/
Comments
Post a Comment