Älä jätä dhikriä, vaikkei sydämesi olisikaan mukana

" Teen kyllä dhikriä mutta ei mun sydän oo siinä mukana - mitä järkee siinä sitten on? " Tämä on monille meistä yleinen huolen aihe - muistelemme kyllä Allahia, mutta emme keskity : mietimme omia asioitamme samalla, ja se saa koko dhikrin tuntumaan turhalta- jopa tekopyhältä.






Pitäisikö meidän siis lopettaa dhikrin teko, mikäli emme voi keskittyä siihen -  koska meillä ei ole sitä tehdessämme "hudur al qalb" - sydämen läsnäoloa? Jotkut ovat vahvasti sitä mieltä, ettei dhikriä ole mitään järkeä tehdä, jos siihen ei pysty keskittymään - ikään kuin pilkkaisimme sitä välinpitämättömyydellämme.

Tämä ei kuitenkaan ole totta - ja ne, joita Allah on siunannut syvällisellä ymmärryksellä lakiopista (fiqh)  sekä uskon todellisuuksista (haqaiq al iman) eivät ole opettaneet näin. Päinvastoin Ibn al Qaiyyim selittää : " dhikriä tehdään joskus sekä sydämellä että suullisesti, joskus ainoastaan sydämellä, joka on toiseksi paras tapa,  ja joskus ainoastaan suullisesti, joka on kolmanneksi paras tapa." Ja vaikka ihminen, joka tekee dhikriä ainoastaan suullisesti ei pääsisikään maistamaan tietoisuuden (ma'rifa), Jumalallisen rakkauden (mahabbah) sekä läheisyyden (uns) hedelmiä samalla tavalla kuin se joka muistaa Allahia myös sydämessään, on myös tällaisesta dhikristä tekijälleen hyötyä. Itseasiassa suurin osa ihmisistä aloitaa dhikrin muistamalla Allahia ainoastaan suullisesti (tai ulkoisesti - ilman että heidän sydämensä keskittyy dhikriin), sydän ikään kuin painostetaan muistamaan Allahia tällä tavoin, kunnes se lopulta muistaa Allahia ilman ulkoista muistutusta. "2

Ehkä parhaimmin tämän asian todellisuuden on ilmaissut Ibn Ata'Illaah al-Iskandari kuuluisassa henkisten aforismien kokoelmassaan, "Al-Hikam:issa" :

" Älä hylkää dhikriä vain koska et tunne sitä tehdessäsi Allahin läsnäoloa, sillä piittaamattomuus Hänen muistamistaan kohtaan on pahempaa kuin piittaamattomuus muistamisen aikana. Ehkä Hän nostaakin sinut pois sellaisesta dhikristä, jonka aikana olet välinpitämätön (ghafla) sellaiseen, jonka aikana keskityt (yaqza) ja edelleen ehkä Hän suo sinulle dhikrin jonka aikana tunnet Hänen läsnäolonsa (hudur) ja korottaa sinut tästä sellaiseen dhikriin jossa olet täysin tietoinen ainoastaan Hänestä, ja kaikki muu unohtuu - "Ja Hänelle se ei ole vaikeaa (14:20)" 3

Samaisen kirjan kommentaarissa al-Shurnubi selittää tätä lainausta näin : " Älkää siis hylätkö dhikriä - joka on kutsu pyhyyteen (manshur al walayah), siksi, ettei sydämenne pysty keskittymään Allahiin ja koska Hänen sijaansa mietitte maallisia asioita. Sen sijaan muistakaa Häntä kaikissa tiloissa, kaikkina aikoina. Sillä se, että jätätte dhikrin kokonaan on pahempi kuin se, ettette pysty keskittymään sen aikana.  Vaikkei sydämenne keskittyisikään, muistaahan edes kielenne Allahia. Ehkä Allah silloin Armostaan nostaa dhikrinne tasoa niin, että pystyttekin keskittymään - toisin sanoen, ehkä Allah herättää sydämenne niin, että ne ovat dhikrissä läsnä, sillä tämä on se adab (etiketti), joka sopii Hänen Arvolleen : ja keskittyneestä dhikristä Hän saattaa teidät sellaisen muistamisen tilaan, jossa tunnette Hänen Läsnäolonsa ja Läheisyytensä, ja tästä dhikristä Hän saattaa edelleen teidät tilaan, jossa kaikki muu muuttuu huomaamattomaksi paitsi Muistamisen Kohde niin, ettei ihminen enää ole tietoinen edes omasta dhikristään... kun dhikr soljuu kieleltä tässä tilassa, se tekee niin spontaanisti ilman erillistä aikomusta. Sen sijaan hänen kielensä sanoo ainoastaan, mitä Allah haluaa sen sanovan , tällainen ihminen on saavuttanut Jumalallisen rakkauden tilan - johon seuraavassa hadithissä viitataan : " ... Ja minun palvelijani tulee läheisemmäksi Minulle tekemällä vapaaehtoisia tekoja kunnes Minä rakastan häntä. Ja kun Minä rakastan häntä, olen Minä korva, jolla hän kuulee, silmä, jolla hän näkee, kieli jolla hän puhuu." 4 Ainoastaan hengellisen tien kulkijat (saalikiin - eli ne, jotka tietoisesti pyrkivät Allahin läheisyyteen)  tuntevat tällaisen tason. Joten hyväksy se täydestä sydämestäsi, vaikket itse olisikaan heidän joukostaan; " äläkä noudata niiden tahtoa, joilla ei ole lainkaan tietoa (45:18) ja jatka dhikrin tekoa kunnes verho nostetaan edestäsi : Ja Hänelle se ei ole vaikeaa (14:20)" 5

1. Al-Wabil al-Sayyib (Damascus: Maktabah Dar al-Bayan, 2006), 176.

2. Kitab al-Arba‘in fi Usul al-Din (Jeddah: Dar al-Minhaj, 2006), 87. katso myös : How to Nurture Presence of Heart with God.

3.  Ibn Ata’illah, al-Hikam al-Ata’iyyah (Cairo: Dar al-Salam, 2006), no.47.

4. Al-Bukhari, no.6137. Vaikka tämän hadithin merkitys on täysin oikea (tarkoittaen siis, ettei tällainen ihminen sano, tee, katso jne. mitään, paitsi Allahin vuoksi eikä tee mitään Hänen tahtonsa vastaista jäsenillään) "kieli jolla hän puhuu" ei ole tässä kerronassa esiintyvä sanamuoto. Se on kuitenkin mainittu monissa muissa kokoelmissa kuten esimerkiksi.  Ibn Abi Dunya, al-Awliya, n.45; Ahmad, Musnad, 4:256; jne. Näiden kertojaketjujen on kuitenkin mainittu olevan dhaif (huom. tämä ei tarkoita etteivätkö hadithit olisi merkitykseltään aitoja) katso : Ibn Rajab, Jami‘ al-‘Ulum wa’l-Hikam (Beirut: Mu’assasah al-Risalah, 1998), 2:331-32.

5. Al-Sharnubi, Sharh al-Hikam (Beirut & Damascus: Dar Ibn Kathir, 2008), 111-12.

Käännetty täältä