Miten synti vaikuttaa meihin?

Korruptio (pahuus) on levinnyt yli maan ja merten heidän kättensä töiden vuoksi, jotta Hän voisi antaa heidän maistaa omien tekojensa seurauksia, jotta kenties he voisivat palata

(oikeudenmukaisuuteen /hurskauteen). (30:41)

Maailman joka kolkassa on omat ongelmansa, ja ikäviä, surullisia asioita tapahtuu kaikkialla. Usein jumitumme etsimään poliittisia selityksiä - ja unohdamme, että  kuten tässä yllämainitussa jakeessa mainitaan - omien käsiemme (pahat) työt eivät välttämättä aina osu juuri omalle kohdallemme, vaan saattavat ilmetä jollain muulla mantereella, jonkun muun ihmisen elämässä. Tämä idea saattaa äkkiseltään tuntua kohtuuttomalta, ja omituiselta. Eikö ihminen olekaan vastuussa vain omista teoistaan? Ihminen todellakin on vastuussa vain siitä, mitä itse tekee - tässä on kuitenkin kyse ns. perhosefektistä : kaikki vaikuttaa kaikkeen, ja jos käsitämme umman (muslimien yhteisön) hadithissakin mainituksi "yhdeksi ruumiiksi - jos sen yhteen osaan sattuu niin koko ruumis kärsii", tulisi meidän myös ymmärtää, että yhden ruumiinosan korruptoiva, vahingollinen käytös heijastuu myös koko ruumiin hyvinvoinnissa. Voimme ajatella mielessämme vaikkapa ihmisen, joka polttaa tupakkaa- tupakka on hänen kädessään sekä suussaan mutta sen pahat vaikutukset tuntuvat kaikkialla kehossa, joka voi tuhoutua lopulta kokonaan siksi, ettei ihminen käyttänyt kaikkia muita ruumiinosiaan (kuten aivoja) estämään suunsa ja kätensä tuhoisaa yhteistyötä. Samaten muslimilla on vastuu yksittäisistä teoistaan, mutta myös pahasta kieltämiseen sekä hyvään kutsumiseen umman sisällä. Tiedon tästä "jaetusta vastuusta"  tulisi saada meidät pelkäämään entistä enemmän - ehkäpä se synti, jota teemme kotimme sisällä salassa, aiheuttaa pahuutta jossain toisessa maassa.

Tässä yllämainitussa jakeessa Allah on opettanut meille: "bima kasabat" - se mitä te teette vaikuttaa ja kaikilla asioilla on seuraamuksensa. Hyvillä teoilla on hyvät seuraamukset, pahoilla taas pahat. Valinta on meidän. Joka ikinen ihminen tekee tällaisen valinnan joka päivä , monta kertaa. Valitsenko sen, mikä on oikein - vai sen, mikä on helppoa? Teenkö sitä, mikä mielestäni on kivaa, vai sitä minkä tiedän hyödylliseksi ja moraaliseksi? Toisin sanoen: elänkö elämääni tämän dunyan (maan päällisen elämän)  väliaikaisia hyötyjä, sekä nautintoja varten, vaiko tuonpuoleisen ikuista hyvää tavoitellen? Tämä on pysyvä laki - hyvät teot palkitaan ja pahoista rangaistaan. Näin ollen, mikäli pahaa tehnyt henkilö kuolee katumatta pahoja tekojaan (tawba), saa hän rangaistuksen Tuonpuoleisessa, ja mikäli hänen katumuksensa hyväksytään ja hän tavoittelee elämänsä aikana Allahin mielisuosiota, saa hän myös "arvonsa mukaan."

Palkkio ja rangaistus eivät kuitenkaan liity ainoastaan Tuonpuoleiseen - tiedämme, että Allah vastaa rukouksiimme ja pyyntöihimme usein jo tässä elämässä, ja palkitsee meitä siunauksin jo nyt. Samaten kuitenkin myös osa rangaistuksista voi koitua syntisten osaksi jo tässä maailmassa. "Potut pottuina" pätee siis myös tässä elämässä. Elämä itse ottaa maksun tekemistämme synneistä.

Allah mainitsee Koraanissa tästä aiheesta useamman kerran. Ensiksi kevyempään sävyyn:

وَلَوۡ أَنَّہُمۡ فَعَلُواْ مَا يُوعَظُونَ بِهِۦ لَكَانَ خَيۡرً۬ا لَّهُمۡ وَأَشَدَّ تَثۡبِيتً۬ا ...

"... kunpa he olisivat noudattaneet sitä, mitä heitä kehotettiin tekemään - tämä olisi ollut heidän parhaaksensa sekä vahvistanut heitä." ( 4:66)

Toinen, vahvemman tyylinen ja koskien tätä on  esimerkiksi:

إِنَّ ٱلَّذِينَ كَفَرُواْ بِـَٔايَـٰتِ ٱللَّهِ لَهُمۡ عَذَابٌ۬ شَدِيدٌ۬‌ۗ وَٱللَّهُ عَزِيزٌ۬ ذُو ٱنتِقَامٍ

"... He, jotka kieltävät Allahin Merkit, heille on oleva ankara rangaistus. Ja Allah on Mahtavin, Takaisinmaksun Herra." (3:4)

Meidän tulisi siis muistaa syntiä tehdessämme, että teemme kaksi asiaa :

1. Jurm - eli rikoksen Allahia kohtaan (koska rikomme niitä rajoja, jotka Hän on meille Viisaudessaan asettanut)

2. Dhulm -  eli vääryyttä itseämme kohtaan (koska Allah on halunnut rajoja asettamalla meille ainoastaan hyvää - rajat ovat siis olemassa suojellakseen meitä, kuitenkin vahingoitamme itseämme näitä rajoja rikkomalla)

Allahilla, Kaikkivaltiaalla, ei ole mitään tarvetta tai halua rankaista meitä. Kunpa me osaisimmekin tarpeeksi arvostaa tätä tosiasiaa. Allah on lähettänyt kaikki profeetat (AS), kirjoitukset, ja hurskaat ihmiset auttamaan meitä eroon synnistä. Niin usein Hän mainitsee Koraanissaan Armosta sekä siunauksista - vain rohkaistakseen ja kannustaakseen meitä. Huolimatta tästä kaikesta avusta, me itsepäisesti valitsemme tottelemattomuuden Häntä kohtaan. Loppujen lopuksi me emme siis itse ole uskollisia uskollemme (iman), emmekä voi syyttää tästä kuin itseämme.

Yksinkertainen tapa pelastaa itsemme tältä rangaistukselta on  "ittibaa as-sunnah",  eli sunnan seuraaminen.

وَإِن تُطِيعُوهُ تَهۡتَدُواْ‌ۚ

"...Ja jos seuraatte häntä, saatte osaksenne johdatuksen..." (24: 54) 

Uskonnon todellinen harjoitus ei siis vaadi huippuälykkyyttä eikä edes suurta tietomäärää - sunnan noudattaminen riittää. Kun ihminen noudattaa sunnaa, rakkaudesta Profeettaan SAWS, johtaa tämä automaattisesti siihen, että Allah johdattaa häntä oikealle tielle. (Toki tämä edellyttää sitä, että tiedämme, mitä sunna on. Kaikista yksinkertaisin keino seurata sunnaa, hyvistä kirjoista saatavissa olevan johdatuksen lisäksi, on seurata niitä, jotka sitä ovat jo seuranneet - kuten hurskaat edeltäjämme sekä oppineet, joiden sanoista ja teoista tunnemme sunnan ja rakkauden profeettaa SAWS kohtaan huokuvan. Tämä ei tarkoita ketä tahansa itseään "shaykhiksi" YouTubessa tituleeraavaa saarnaajaa.- suom. huom.)

Allah on siis antanut meille aivan kaiken mahdollisen saadakseen meidät pysymään kaukana synnistä, mutta silti me valitsemme synnin teon -  uudelleen ja uudelleen. Olemme itsepäisiä synnissämme, kovaksikeitettyjä synnintekijöitä, aina himoitsemassa "kiellettyjä hedelmiä" - mitä tahansa tapaa olla tottelematta Allahia. Näin ollen meidän tulee ymmärtää, että tulemme kohtaamaan tämän pahanteon, niin tässä elämässä kuin Akhirassakin.

Suurin osa meistä elää kuitenkin yleisen harhaluulon vallassa: rukoilemme, käymme moskeijassa, osallistumme tapahtumiin, kuuntelemme puheita - mutta teemme jatkuvasti myös syntiä. Jossain syvällä alitajunnassamme on ajatus, että pääsemme teoistamme huolimatta pälkähästä. Kukaan ei kuitenkaan voi juosta pakoon vastuun todellisuutta - kukaan ei ole tästä poikkeus.

Yksi näistä dunyan aikana osaksemme koituvista rangaistuksista on sukoonin - eli sisäisen rauhan puute. Monet ovat toki taitavia tämän puutteen peittämisessä, mutta ei ole millään mahdollista, että syntiä tekevällä ihmisellä olisi sydämessään rauha. Nämä ihmiset kärsivät stressistä, unettomuudesta, ahdistuksesta jne. Vaikka he nukkuisivatkin rauhallisesti, jossain vaiheessa elämäänsä he tulevat kärsimään tällaisista ongelmista. Heidän koko elämänsä on levotonta kieriskelyä- tämän tunteen tukehduttaakseen he käyttävät päihteitä, kohtelevat toisia huonosti, ylensyövät tai addiktoituvat konsolipeleihin - ja niin edelleen. 

Sitä vastoin ihminen, joka on tietoinen Allahista - tuntee levollisuutta vaikeassakin tilanteessa - hän ei vaadi tyynyjä tai patjoja tunteakseen olonsa mukavaksi sillä hän kokee sisäistä rauhaa ja mukavuutta. Tässä ei siis ole kyse fyysisestä unesta, vaan sydämen tilasta.

Shaykh Ashraf Ali Thanwi (RAL) on kirjoittanut kokonaisen kirjan tästä aiheesta ( "Jaza ul A´maal" ) Seuraavassa kappaleessa on mainittu joitakin tässä kirjassa mainittuja syntien vaikutuksia dunyassa:

1. Uskonnollinen tieto katoaa

"Tämä tieto on hyvin häilyväistä, eikä kehity sellaisen ihmisen rinnassa, joka ei sitä noudata, jolloin hän menettää sen"

Ihminen joko: 

a. unohtaa tiedon kokonaan, tai 

b. tieto jää ainoastaan informaation tasolle(´ilm -> ma'lumaat). Tässä tapauksessa, sen sijaan, että tieto olisi omaajalleen johdattava valo joka muuttaa heidät paremmiksi sekä sisältä, että ulkoa - on se ainoastaan litania ulkoa opeteltuja hokemia; se ei auta ihmistä muuttamaan käytöstään eikä hän ymmärrä sitä tunne tasolla saati toimi sen mukaan. Allah siis antoi näille ihmisille tavoitella korkeampaa Läheisyyden tasoa antamalla heille tilaisuuden opiskella Islamia, mutta heidän syntiensä vuoksi tämä tieto ei koskaan muodostu osaksi heidän persoonaansa. Tieto ei siis johda tekoihin ja vaikka johtaisikin, se ei johda sydämen tilaan  (haal).  

Koraanissa Allah sanoo tällaisista ihmisistä:

أَفَرَءَيۡتَ مَنِ ٱتَّخَذَ إِلَـٰهَهُ ۥ هَوَٮٰهُ وَأَضَلَّهُ ٱللَّهُ عَلَىٰ عِلۡمٍ۬ وَخَتَمَ عَلَىٰ سَمۡعِهِۦ وَقَلۡبِهِۦ وَجَعَلَ عَلَىٰ بَصَرِهِۦ غِشَـٰوَةً۬ فَمَن يَہۡدِيهِ مِنۢ بَعۡدِ ٱللَّهِ‌ۚ أَفَلَا تَذَكَّرُونَ

Oletko nähnyt häntä, joka tekee haluistaan herransa - Häntä on Allah johdattanut harhaan hänen tietonsa vuoksi - ja sinetöinyt hänen kuulonsa ja sydämensä, ja asettaen hänen katseensa ylle peitteen? Kuka voisikaan häntä johdattaa tämän jälkeen (kun Allah on jo tuominnut hänet)? Ettekö siis kuule varoitusta? (45:23)

Heillä siis oli tietoa- he tiesivät mikä oli oikein ja mikä vääriin - mutta he noudattivat maallisia halujaan Allahin tahdon sijaan ja valitsivat synnin. Mikäli ihminen valitsee tahallaan synnin, vaikka tietää sen olevan väärin - ja kääntää selkänsä Allahin johdatukselle yhä uudelleen ja uudelleen, sulkee Allah lopulta johdatuksen ovet häneltä lopullisesti. Meidän kaikkien tulisi muistaa tämän jakeen opetus aina, kun tunnemme halua tehdä sitä, mitä ei pitäisi.

Otetaan esimerkiksi, monille arkaluontoinen aihe, tupakointi. Me tiedämme, ettei meidän tulisi polttaa tupakkaa, mutta silti teemme niin. Tarkastelemme teknisesti kaikenlaisia fatwoja - joissa sanotaan tupakoinnin olevan makrooh (Allahille vastenmielistä) muttei kuitenkaan haram (kiellettyä). ja oikeutamme sen itsellemme perustellen "ettemmehän sentään tee mitään kiellettyä." Kuitenkin väitämme olevamme Profeetan SAWS ummaa ja seuraavamme hänen sunnaansa - kysykäämme siis itseltämme: olisiko Profeetta SAWS koskaan polttanut tupakkaa? Ja on ilmiselvää, ettei hän koskaan - milloinkaan olisi voinut sitä tehdä. Hän ei olisi ikinä voinut tehdä mitään sellaista, jonka hän olisi tiennyt olevan Allahille epämieluista. Jonkun mielestä tämä on pieni asia uskonnossa - ja onkin totta ettei tupakanpoltto tee kestään ei-muslimia - mutta juurihan käsittelimme sitä, että kaikella on seurauksensa- emme siis voi ajatella valitessamme Allahin inhoaman asian Hänen mielihyvänsä sijaan, että teemme jotain pientä. Miltä meistä tuntuisi, jos meidät nostettaisiin Tuomionpäivänä Allahin eteen tupakoitsijoina? Ihmisinä, jotka valitsivat omat himonsa Allahin mielihyvän sijaan? Tätä esimerkkiä voidaan soveltaa mihin tahansa muuhunkin asiaan, joka estää meitä tavoittelemasta Allahin Läheisyyttä.

2. Toinen seuraamus synnistä on elannon (rizq) määrän väheneminen. Jopa elanto, jonka saamme halal (sallituista) läheteistä vähenee, ja huomaamme eteemme aukeavan monia tilaisuuksia ansaita elantomme kielletyin keinoin.

وَمَنۡ أَعۡرَضَ عَن ذِڪۡرِى فَإِنَّ لَهُ ۥ مَعِيشَةً۬ ضَنكً۬ا

"Se ken kääntää selkänsä Minun viestilleni, hänen elantoaan kiristämme..."  ( 20:124)

Pankkitilimme saldo voi siis pysyä samana, liiketoimemme saattavat kukoistaa, mutta yhtäkkiä suuri saldo johtuukin ottamistamme lainoista- ennen bisneksemme kukoisti, mutta nyt olemme lainojen varassa. Ennen meillä oli paljon asiakkaita, nyt vain velkojia. Voimme kuvitella toteuttavamme jotain hienoa bisnesstrategiaa  - mutta todellisuudessa kyseessä on syntiemme vaikutukset. Omaisuudessamme ei ole enää sitä siunausta, joka siinä ehkä kerran oli- huomaamme, että vaikka ansaitsemme yhtä paljon kuin ennen, sama rahamäärä katoaa kuin kankkulan kaivoon joka kuukausi.

3. Sydämestämme tulee pettynyt ja katkera. Alamme syyttää kaikesta Allahia. "Voi miksi tämän pitää tapahtua juuri minulle?" - ja muut vastaavat kysymykset täyttävät mielemme- alamme kuvitella, että joku muu olisi ansainnut kokemamme vaikeudet, sillä olemmehan me heitä parempia ihmisiä - tai ainakaan juuri tämän koettelemuksen ei olisi tullut mielestämme langeta juuri meidän osaksemme sillä " mitä pahaa me olemme tehneet?"
Kun ihminen jää jumiin tällaiseen ajatuskaavaan, eikä yritäkään pyristellä siitä irti, tulee hänestä lopulta niin katkeroitunut, ettei hän enää kykene edes näkemään missä hänen syntinsä loppuu ja missä seuraamukset alkavat. Tällainen ihminen kokee vaikeaksi tuntea rakkautta Allahia kohtaan- ja onko tämä ihmekään sillä hän alitajunnassaan pitää Luojaansa syypäänä kaikkiin ongelmiinsa - hän on raivokas ja vihainen toimiessaan muiden kanssa. Usein tällainen ihminen ei halua rukoilla, ja lopettaa rukoilun kokonaan osoittaakseen kapinoivansa Allahia vastaan.

4. Katkeruus muita ihmisiä kohtaan : kun huomaamme esimerkiksi toisten karttavan seuraamme, käsitämme sen heti henkilökohtaiseksi loukkaukseksi persoonaamme vastaan. Emme punnitse omaa käytöstämme muita kohtaan. Ihminen jonka sydän on katkera on kuitenkin raskasta seuraa muille - heidän puheensa on täynnä vihaa ja syyttelyä, pahanpuhumista ja itsesääliä. Katkera ihminen siis karkottaa omalla käytöksellä muut luotaan, ja syyttää sitten muita siitä, että hänet on jätetty yksin. Tällainen ihminen on kuitenkin kovasydäminen eikä ota vastaan neuvoja tai kauniita sanoja muilta - lopulta hän jää yksin, ja usein myös kuolee yksin.

5. Menestyksen ovet sulkeutuvat. Jos meistä tuntuu, että kaikki menee pieleen - yritimme mitä tahansa, on aika katua aktiivisesti: tämäkin nimittäin voi olla synnin seuraus - niin kauan kun toimimme oikein, ja koitamme teoillamme miellyttää Allahia, pitää Hän huolen toimistamme ja niiden tuloksista. Kaikessa mitä teemme on barakaa (siunausta).  Allahin Armo oli heidän yllään. Kun ihminen kuitenkin tekee tietoisesti ja jatkuvasti syntiä, kääntää Allah katseensa pois hänestä ja tuoksuvan, valoisan kevään sijaan heidän elämänsä on nyt kuin kaikkein pimein, ikuinen talvi: elämän puu ei enää kanna hedelmää.

Monet löytävät itsensä tästä tilanteesta ja ajattelevat sen johtuvan pahasta silmästä tai taikuudesta. Toiset taas tuijottavat poliittisia syitä ja osoittelevat syyttelevällä sormella kohti valtiota. Tämä on Shaytaanille kaikista mieleisin huijaus. Jopa toiset ihmiset ympärilläsi uskottelevat alamäkesi johtuvan sihristä (magiasta) tai jinneistä. Tällä tavalla ajatteleva ihminen vapauttaa itsensä vastuusta: hän ei ole syyllinen vaan uhri - hänen ei siis tarvitse tehdä tawbaa, tazkiyaa tai mujahadaa - toisin sanoen hän lakkaa siis etsimästä Allahin mielisuosiota näiden tekojen kautta, ja keskittyy ajattelemaa pahaa muista. Islam ei kiellä näiden asioiden todellista olemassaoloa, mutta varsinkin tietyissä kulttuureissa on tapana syyttää näkymättömiä vihollisia aivan kaikesta. Ihmisellä ei kuitenkaan ole jinniä tällaisissakaan tilanteissa, vaan jinnillä on hänet. Jinni kiusaa ihmistä sitä enemmän, mitä enemmän hän kieltäytyy olemasta vastuussa synneistään ja syyttää niistä jinniä. Tällaiset todelliset tapaukset ovat kuitenkin noin yksi sadan joukossa. Suurimmalla osalla ihmisistä, jotka syyttävät ongelmistaan magiaa, on vaan kasa selvittämättömiä, katumattomia syntejä, sekä akuutti tazkiyan ja introspektion puute. 
Kaikkien ongelmien pistäminen magian piikkiin, kun samalla rypee synneissä ja tottelemattomuudessa on kuin sanoisi "on minulla syöpä, mutta en ole sairas syövän vuoksi vaan siksi että joku on noitunut minut!"  Syytämme aina mieluummin kaikkia muita, paitsi itseämme. Meillä on henkinen, hengellinen syöpä - mutta syytämme sydämemme tilasta toisia. Yksikään manaaja ei kykene auttamaan meitä Allahia paremmin- eikä ole mitään parempaa tietä parannukseen kuin taqwa (hurskaus) ja sunnah (profeetan SAWS esimerkki)  
Kaiken tämän lisäksi Allah on itse sanonut Koraanissa, että elantomme- eli rizq - on ennalta määrätty (sen määrään voivat toki vaikuttaa  negatiivisesti ihmisen synnit kuten jo mainittu - sekä myös ihmisen hyvät teot, kuten perhesuhteista huolehtiminen, positiivisesti) - Allahin päätös ja jako on jokaista ulkopuolista voimaa vahvempi - eikä yhdelläkään jinnillä ole mitään sellaista valtaa, jota Hän ei ole sille antanut.

6. Synnintekijä ei kykene kokemaan uskon kauneutta. 
Vaikka hän rukoilee, lukee ja tekee kaikkia niitä tekoja, joita muutkin muslimit tekevät , ei hän sydämessään kykene tuntemaan mitään. Profeetta SAWS sanoi : " se ihminen, joka laskee katseensa silloin kun hänellä on tilaisuus katsoa häneltä kiellettyä (ei-mahram) henkilöä, saa kokea uskon makeuden." Tämä toimii siis myös toisinpäin - mikäli katselemme toisen sukupuolen edustajia, jotka eivät ole meille mahram - menetämme tämän uskon makeuden. Sama koskee kaikkea synnistä pidättäytymistä sekä siihen lankeamista.

7. Vaikutus on fyysinen: synnin tekijän kasvot happanevat - ne menettävät sen nuurin, hengelisen valon - uskon loiston, joka niitä kerran valaisi. Tällä ei ole mitään tekemistä ihmisen ulkonäön tai ihonvärin kanssa: jos ihminen on sydämeltään kaunis, kantaa hän kasvoillaan Allahin valoa, ja tämän vuoksi muutkin kokevat hänet miellyttäväksi - mutta vaikka ihminen olisi kuinka kaunis, mutta itsepintainen syntinen, ei hän voi myöskään olla todellisuudessa viehättävä. Ne ihmiset, jotka ovat tietoisia Allahista (aarifeen, awliya) eivät hämäänny julkkisten hymyilevistä, pintakauniista kasvoista  - vaan näkevät niiden katseiden tyhjyyden ja surkeuden kaiken glamourinkin läpi.

8. Palvonnan tekojen suorittaminen käy vaikeaksi. 

وَٱسۡتَعِينُواْ بِٱلصَّبۡرِ وَٱلصَّلَوٰةِ‌ۚ وَإِنَّہَا لَكَبِيرَةٌ إِلَّا عَلَى ٱلۡخَـٰشِعِينَ

" Etsikää siis Allahin apua kärsivällisyyden ja rukouksen kautta - ja totisesti se on vaikeaa, paitsi niille jotka ovat nöyriä." (2:44)

Mikäli emme siis pyri elämässämme nöyryyteen ja hyvyyteen - siihen sydämen tilaan, jossa meillä on khushoo (täydellinen nöyrtyminen ja alistuminen Allahin tahtoon - keskittyminen), tulee palvonnan teoista meille raskaita velvoitteita.

9.  Fyysinen heikkous: synnintekijä kadottaa energiansa ja innokkuutensa helposti - hän ei jaksa olla dynaaminen. Sen sijaan hänestä tulee laiska, paljon nukkuva alisuorittaja, joka ei kykene toimimaan kunnolla. Tämä johtuu siitä, että Allah on antanut meille voimaa ja kykyä suorittaa ja tehdä töitä, jotta tekisimme hyvää ja tottelisimme Häntä : kun emme käytä Hänen antamiaan siunauksia Hänen toivomallaan tavalla, saattaa hän ottaa ne pois.
Mielessämme voi herätä kysymys siitä, miten epäuskovat tai jotkut avointa syntiä tekevät julkkismuslimit sitten saavuttavat elämässään korkean aseman esimerkiksi työyhteisössä, mikäli tämä kerran on totta: dynaamisuuden asteita kuitenkin on monia: joku saattaa olla suuri saavuttaja työpaikallaan, muttei kykene huolehtimaan perheensä tai muiden läheistensä oikeuksista. Jokainen näistä kohdista ei myöskään välttämättä koske jokaista synnintekijää - lopussa tästä enemmän.

10. He eivät kykene enää kuuntelemaan ja tottelemaan. He kuulevat, mutta eivät kykene noudattamaan kuulemaansa. Tämä johtuu synneistä. Synnit muodostuvat esteeksi - joten he alkavat
jättämään hyviä asioita pois elämästään : he eivät enää osallistu opintopiireihin (halaqa), eivät opiskele Islamia ja lopulta kaikki Islamilainen toiminta loppuu kokonaan.

11. Synnin tekeminen johtaa aina seuraavaan syntiin. Yhtäkkiä huomaamme tilaisuuksia synnintekoon kaikkialla - näin synnin teosta tulee helpompaa ja helpompaa.

12. Tawfeeq (johdatus) pyytää Allahin anteeksiantoa otetaan pois. Henkilö ei siis enää kadu syntejään, koska hän siirtää katumuksen ajankohtaa aina vaan tuonnemmaksi. Syntiin langettuamme meidän tulisi katua heti, mutta usein sen sijaan ajattelemme "no, kohta... tämän viimeisen kerran vielä".  Mutta entäpä, jos Allah onkin antanut meille jo viimeisen mahdollisuutemme? Olemmehan mielessämme sanoneet niin monesti "vielä tämän yhden kerran" - ehkä kaikki mahdollisuutemme ovat jo käytetyt. Tämän mahdollisuuden tulisi tehdä meidät hyvin varovaisiksi - tauban (katumuksen) tulisi olla ensisijalla tärkeysjärjestyksessämme.

13. Synnintekijä ei enää koe synnin tuomaa häpeää ja sen likaisuutta. Jopa pahinkin rikollinen tunsi piston sydämessään ensi kerralla syntiin, tai rikokseen langetessaan. Kun kuitenkin toistamme syntejämme uudelleen ja uudelleen, vajoamme lopulta tilaan jossa synnin teko ei tunnu enää miltään - kun saavumme tähän tilaan, olemme jo lähellä epäuskon sanojen lausumista. Meidän tulisi siis olla todella tietoisia siitä, mihin tämä tie saattaa johtaa.

14. ... Se saattaa nimittäin johtaa jopa niin kauas, että henkilö menettää uskonsa. Usein lainatussa hadithissä sanotaan, " se, joka matkii uskotonta kansaa (kulttuurista yhteisöä) hänet lasketaan heidän joukkoonsa." Me muslimit matkimme mieluusti epäuskovien pukeutumista, mediaa, urheilukulttuuria, puhetyyliä, kävelytyyliä ja olemusta- joten on selvää, että lopulta meitä ei erota heistä mitenkään. Jos istumme ventovieraan ihmisen viereen lentokoneessa, emme voi tietää hänen pukeutumisensa perusteella mitä uskontoa hän edustaa. Ihmisen käytös, etiketti - kaikki hänen tapansa muuttuvat, kun hän pyrkii sulautumaan ei-muslimikulttuuriin (yleisin esimerkki tästä on länsimainen sekularismi, mutta aivan samassa sarjassa ovat esimerkiksi Japanin, Korean tai Venäjän kulttuurit). Fa huwa minhum - hän on yksi heistä, heidän joukostaan : hän on siis oman identiteettinsä lisäksi vaarassa menettää uskonsakin, kuten he.

On kerrottu tarinaa miehestä, joka tuli oppineen luo ja kertoi poikansa tulleen ateistiksi. Oppinut vastasi:" miksi tulet minun luokseni nyt kaiken lopuksi! Annoit asioiden mennä omia ratojaan, ja nyt ihmettelet kun ne päätyivät loogiseen päätökseen? Missä olit kun poikasi alkoi kulkea harhaan?" Meidän on oltava valveutuneita ja tietoisia siitä, mitä valtakulttuuri meille opettaa moraalista, uskonnosta ja toisista ihmisistä. Tämä ei tarkoita sitä, ettemmekö saisi tehdä mitään niistä asioista, joita epäuskovat tekevät - tietenkään. Saamme harrastaa urheilua, ostaa vaatteemme tavallisistakin kaupoista ja ruokamme supermarketista: voimme olla ystävällisiä ja ystäviä heidän kanssaan. Tietysti. Mutta raja meneekin siinä, alammeko selittää itsellemme haramia halaliksi ja toisin päin vaan sen vuoksi, että ympäröivä yhteiskunta näkee asiat eri tavalla. Meille kaunein ja tavoiteltavin esimerkki kaikilla elämänalueilla on profeetan SAWS sunna. Hänen esimerkkinsä on se, jota meidän on pidettävä kaikkien julkkisten ja sankareiden esimerkkiä parempana - hänen johdatuksensa on se, jota meidän on seurattava: eikä se sulje pois niitä asioita, jotka kulttuuriyhteisössämme eivät ole Islamin moraalin vastaisia.

15. Allah ei enää arvosta kyseistä henkilöä. On yksi asia menettää arvonsa ihmisten edessä, mutta aivan toinen menettää arvonsa Allahin, Kaikkivaltiaan silmissä. Sillä, arvostivatko toiset ihmiset meitä tässä elämässä, ei ole Tuomionpäivänä enää mitään merkitystä. Meidän tulee siis miettiä tarkkaan, ketä haluamme miellyttää, ja kenen arvostusta käytöksellämme haemme.

16. Ihmisen kyky tehdä päätöksiä vioittuu -  hän ajautuu tekemään vääriä päätöksiä, ja tämä johtaa usein syntien syöksykierteeseen. Hikma - se viisaus, jonka Allah meille on antanut - kyky erottaa hyvä pahasta, korruptoituu jatkuvan synninteon vuoksi. Kuinka usein olemmekaan kuulleet huonossa jamassa olevien ihmisten sanovan, kun heiltä on kysytty kuinka he tilaansa ajautuivat: "tein monta huonoa valintaa."

17. Synnintekijä menettää häveliäisyytensä (haya), itsekunnioituksensa, sekä arvokkuutensa. Hän ei enää kykene arvostamaan edes itseään. Nämä ihmiset voivat esimerkiksi katsella mitään ilman minkäänlaista syyllisyyden tai vaivaantuneisuuden tunnetta sellaisia elokuvia, joissa näytetään kiellettyjä asioita - jopa lastensa kanssa! Profeetta SAWS opetti hayaan, häveliäisyyden, uskontoa. Hän peitti yksityiset alueensa jopa ollessaan yksin peseytymässä. Hän myös peitti päänsä käymälässä käydessään - me sitä vastoin teemme käymälöitä ja suihkukoppeja lasista. Ja kaikki alkaa tästä:  kun menetämme häveliäisyyden yksin ollessamme, silloin olemme vaarassa menettää sen ajanmittaan myös julkisesti. Sunnan harjoittaminen ylläpitää häveliäisyyttä yksityisyydessä ja myös muiden edessä. Haya ei tarkoita ainoastaan sitä, miten pukeudumme - se vaikuttaa kaikkeen: käytökseemme, puhetapaamme sekä jopa ajatuksiimme.

18. Onnettomuudet alkavat osua heidän kohdalleen : kuten Koraanissakin mainitaan :

وَمَآ أَصَـٰبَڪُم مِّن مُّصِيبَةٍ۬ فَبِمَا كَسَبَتۡ أَيۡدِيكُمۡ وَيَعۡفُواْ عَن كَثِيرٍ۬

" Mitä tahansa onnettomuuksia heille sattuukaan, johtuvat ne heidän kättensä töistä - ja Allah antaa heille paljon anteeksi. " (42:30)

19.  Shaytaan ikään kuin liimautuu syntisen kylkeen kiinni.

وَمَن يَعۡشُ عَن ذِكۡرِ ٱلرَّحۡمَـٰنِ نُقَيِّضۡ لَهُ ۥ شَيۡطَـٰنً۬ا فَهُوَ لَهُ ۥ قَرِينٌ۬

" Se ken kääntyy pois Kaikista Armollisimman muistamisesta, Hänelle määräämme shaytaanin läheiseksi kumppaniksi" (43:36)

Millaista elämää voi elää sellainen ihminen, jonka läheisin kumppani on shaytaan? Ja miten hän reagoi kuolemansa hetkellä? Toisaalla Koraanissa Allah sanoo itsestään

ٱللَّهُ وَلِىُّ ٱلَّذِينَ ءَامَنُواْ

"Allah on uskovien läheinen Ystävä (Suojelija)" .... (2:257)

Kyse on siis etupäässä siitä, kenen kanssa haluamme muodostaa tällaisen läheisen suhteen.

20. Allah laittaa luomakunnan sydämiin vihan syntistä kohtaan. Heidän syntinsä ovat este barakalle, siunauksille- joita hän muuten saisi osakseen, ja jakaisi myös muulle luomakunnolle;  joten kaikki ruohosta , kasveista ja eläimistä lähtien vihaavat synnintekijää. Tämäkin toimii myös toisinpäin: mikäli ihminen lopettaa synninteon ja katuu vilpittömästi, lisääntyy siunausten määrä hänen elämässään myös. Joskus ihmettelemme ehkä kerrontoja, joiden mukaan esimerkiksi Isan AS palatessa tulee koittamaan aika, jolloin  kun yhden lehmän maito tulee riittämään kokonaiselle klaanille . Tämä tulee johtumaan siitä, että siunausten määrä lisääntyy maksimiinsa, koska ihmiset eivät enää tee syntiä.

21. Profeetta SAWS on kironnut joidenkin tiettyjen syntien harjoittajia. Näihin lukeutuvat koronkiskurit, alistajat ja ne, jotka lietsovat pahuutta maan päällä -  ne, jotka rikkovat perhesuhteita, sekä ne, jotka tukevat uskottomien sortoa muslimeita vastaan. Tällaisiin tekoihin syyllistyvät ovat siis kirottuja - tämä tarkoitta sitä, etteivät  he saa  osakseen enkelten dua rukouksia, eivätkä Allahin anteeksiantoa edes Voiman Yönä.

22. Alussa jo mainittu sisäisen rauhan, eli sukoonin puute. Vaikka ihmisellä olisi elämässään joitain hyviä asioita, joiden tekeminen voisi tuoda hänen elämäänsä tätä rauhaa, estää hänen sisälleen juurtunut synti sitä kuitenkaan tavoittamasta hänen sydäntään.

23. He jäävät paitsi Allahin SWT erityisestä Armosta. Kaikki yllä olevat ovat heijastusta tästä armon vähenemisestä heidän elämässään.

24. He eivät kykene lausumaan kalimaa eli uskontunnustusta kuolinhetkellään.

Allah ei kuitenkaan jätä ihmistä oman onnensa nojaan niin kauan, kun hän yrittää tosissaan ja vilpittömästi tavoittelee Allahin Mielihyvää- meidän ei siis tule masentua, vaan kiittää Allahia siitä, että olemme saaneet vielä mahdollisuuden, eikä Hän ole vielä sulkenut meiltä johdatuksen polkua. Meidän on myös tehtävä vahva aikomus jättää kaikki synti - sisäinen ja ulkoinen, ja ponnistella tämän saavuttamiseksi. Allah on Armollinen ja Armahtava, ja antaa ihmiselle kaiken mahdollisen avun, jotta hän kykenisi lopettamaan synninteon. Allah herättelee meitä mm. näillä tavoilla, jotta ymmärtäisimme katua:

1. Vaikeudet tulevat herätyksenä. Se on osa johdatusta, hidayaa, jota Allah lähettää meille - jotta kääntyisimme Hänen puoleensa ja parantaisimme tapamme.

Aikaisemmin mainitsimme, että vaikeudet maallisessa elämässä ovat rangaistus. Miten nämä kaksi asiaa sitten käyvät yhteen?

- Se, onko jokin koettelemus rangaistus vai johdatusta riippuu siitä, miten reagoimme tähän tapahtumaan: mikäli vaivumme epätoivoon, ja katkeroidumme - ts. suutumme Allahille siitä, mitä meille on tapahtunut ja alamme elämässämme toteuttaa yllämainitun listan erinäisiä kohtia, on kyseessä todennäköisesti rangaistus. Jos taas kykenemme kärsivällisyyteen ja näkemään huonossakin tilanteessa jotain valoa, jos kykenemme luottamaan Allahiin ja rakastamaan Häntä vaikeinakin aikoina, on kyseessä koittelemus, jota seuraa palkkio :

إِنَّ مَعَ ٱلۡعُسۡرِ يُسۡرً۬ا

"Totisesti vaikeutta seuraa helpotus" (94:6)

2. Ta´kheer, eli seurausten viivästyttäminen. Jos tiedämme tekevämme syntiä, mutta kaikki rullaa mukavasti - pitäisi meidän olla todella peloissamme: Allah sanoo Koraanissa :

فَلَمَّا نَسُواْ مَا ذُڪِّرُواْ بِهِۦ فَتَحۡنَا عَلَيۡهِمۡ أَبۡوَٲبَ ڪُلِّ شَىۡءٍ حَتَّىٰٓ إِذَا فَرِحُواْ بِمَآ أُوتُوٓاْ أَخَذۡنَـٰهُم بَغۡتَةً۬ فَإِذَا هُم مُّبۡلِسُونَ (٤٤) فَقُطِعَ دَابِرُ ٱلۡقَوۡمِ ٱلَّذِينَ ظَلَمُواْ‌ۚ وَٱلۡحَمۡدُ لِلَّهِ رَبِّ ٱلۡعَـٰلَمِينَ

" Joten kun he unohtivat sen, mistä heitä oli muistutettu, Me avasimme heille kaiken siunauksen ovet, kunnes heidän riemuitessaan kaikesta saamastaan, Me nappasimme heidät yhtäkkiä - ja silloin he olivat epätoivon vallassa."  (6:44)

Joskus Allah ei lähetä mitään syntien seurauksista synnintekijän ylle. Tämä ei ole hyvä merkki vaan viimeinen hälytys : mitä jos kuolemme tässä tilassa koskaan katumatta, koskaan heräämättä tästä horroksestamme?

Tämän vuoksi istighfar - Allahin anteeksi annon anelu on elintärkeää sekä koettelemusten keskellä, että silloin, kun kaikki tuntuu menevän hyvin.

3. Kuolema: kuinka monen tiedämmekään kunnostautuneen uskonnon harjoittamisen ja Jumalsuhteen korjaamisen saralla kun he itse, tai joku heidän läheisensä on käynyt lähellä kuolemaa? Profeetta SAWS kehotti meitä muistamaan kuolemaa joka päivä, ja hyvästä syystä. Kuoleman muistaminen laittaa kaiken perspektiiviin, ja saa säännöllisesti tehtynä meidät näkemään elämän väliaikaisuuden ja häilyvän todellisuuden.

Mitä meidän tulee oppia tästä kaikesta:

1. Emme voi satuttaa tai loukata Allahia synneillämme - syntimme vaikuttavat negatiivisesti ainoastaan meihin itseemme.

2. Toisten ihmisten loukkaaminen, heitä vastaan juonitteleminen tai kateus kostautuu aina. Joka kerta. Jos leimaat toiset huonoiksi muslimeiksi, tai epäuskoviksi heidän tekojensa perusteella - muista, että ainoastaan Allah tuntee ihmisten sydämet, sekä sen, mitä he tulevaisuudessa tulevat tekemään - älä siis koskaan pidä ketään itseäsi huonompana. Samaan aikaan pyri oppimaan myös toisten virheistä, älä koskaan kuvittele olevasi immuuni jollekin koettelemukselle.

3. Tee Taubaa, kadu syntejäsi ka pyydä Allahin anteeksi antoa. Nyt heti. Säännöllisesti. Joka ikinen päivä. Profeetta SAWS sanoi:
" Pyydän Allahin anteeksiantoa 70 kertaa päivässä" ja toisen kerronnan mukaan " 100 kertaa päivässä".
Oppineet ovat suositelleet tätä harjoitusta myös meille.

                                            




(c) Perustuen Mufti Kamaluddin Ahmedin puheelle 25,Ramadania 2015 Etelä-Afrikassa. Lisää: www.islamicspirituality.org