Rukouksen sisäiset ominaisuudet - osa 1

Usein pidämme rukousta itsestäänselvyytenä. Suoritamme sen kuten muutkin päivittäiset toimet, kuten hampaiden harjaamisen tai pukeutumisen, rutiininomaisesti ja lähes ajattelematta. Kuitenkin rukous on ensimmäinen asia, josta Allah tulee meiltä kysymään Tuomion päivänä.
Koulussa opettaja päästää yhdellä kysymyksellä  läpi sen oppilaan, joka vastaa hänen ensimmäiseen kysymykseensä varmasti sekä oikein- jos oppilas kuitenkin epäröi, alkaa opettaja tentata häneltä enemmän ja testaa lopulta koko koealueen. Mikäli me pystymme vastaamaan rukouksestamme varmasti, käyvät muutkin kysymykset meille helpoiksi.

Rukouskutsussa kutsuja lausuu : "tulkaa rukoukseen, tulkaa menestykseen". (حي على الفلاح ) Meidän on siis suoritettava rukouksemme, jotta saavuttaisimme menestyksen.
Tässä maailmassa me kaikki tavoittelemme menestystä kaikin keinoin, kun sitten saavutamme jonkinlaisen menestyksekkään aseman, haluamme kuitenkin aina menestyä lisää ja paremmin: mikään ei lopulta riitä. Se menestys, jonka voimme saavuttaa rukouksen kautta, on kuitenkin tasoltaan korkeampaa kuin mikään maallinen menestys- se myös kestää ikuisuuden; miksi emme siis tavoittelisi tällaista menestystä?

Ihmiselle voi käydä niin, että siitä huolimatta, että hän on rukoillut viisi päivittäistä rukoustaan, huomaa hän Tuomion päivänä, ettei hänelle ole jäänyt niistä käteen yhtään mitään. Hän ei sydämessään ole koskaan keskittynyt rukoukseen, eikä yrittänyt myöskään tietoisesti siihen pyrkiä. Hän on voinut toisin sanoen täyttää sharian asettaman velvollisuuden - ja täten ei saa rangaistusta, mutta koska hän ei ole tavoitellut rukouksen sisäistä totuutta ei hän myöskään ole saanutpalkkiota.

Voimme ajatella asian näin: jos menemme tapaamaan rakasta ystäväämme, viemme hänelle yleensä jonkin lahjan. Voimm antaa hänelle käteen "vaan jotain"hätäisesti ostettua muovipussissa , tai sitten voimme paketoida lahjamme kauniisti, kirjoittaa kortin, ja antaa sen rakkaudella: kummalla tavalla mielummin antaisimme lahjan? Kumpi lahja olisi meistä mieluisampaa saada?
Lahja-esimerkki toimii myös toisinpäin: rukous on se lahja, jonka Allah SWT antoi Profeetalle SAWS kun hän taivasmatkallaan nousi aivan Hänen luokseen asti. Tunnemme kaikki tarinan siitä, kuinka rukousten määrää laskettiin 50:stä viiteen - jos kohtelisimme rukousta meille annettuna arvokkaana lahjana, kuinka oikein rukoilisimme?
Allah on itse valinnut rukouksen meille  keinoksi, jonka kautta voimme saada osaksemme Hänen hyväksyntänsä sekä rakkautensa : mikä siunaus onkaan se, ettei meidän tarvitse miettiä, miten parhaiten miellyttäisimme Häntä, tai kuinka rukous tulisi fyysisesti suorittaa. Jopa se, että rukousten ajat sekä rukoussarjojen määrä on määrätty Herramme toimesta, on suuri siunaus. Jos saisimme rukoilla viisi rukoustamme koska tahansa, kuinka moni meistä jättäisi rukouksensa viime tippaan joka päivä ? Tai jättäisi rukoilematta kokonaan? Tai jos olisimme saaneet itse valita kuinka monta rukousta päivässä suoritamme, toiset rukoilisivat tuskin lainkaan ja toiset taas seisoisivat rukouksessa yötä päivää, eivätkä suorittaisi velvollisuuksiaan toisia ihmisiä (esimerkiksi perheenjäseniään) kohtaan. Viisi tarkasti ajoitettua rukousta on siis ihmeellinen ja kaunis lahja Allahilta, jota meidän tulisi kohdella sen ansaitsemalla tavalla.

Profeetta SAWS on sanonut: " rukous on uskovan miraaj" (taivasmatka). Hän siis vertasi jokaista viidestä päivittäisestä rukouksestamme täydellisen rakkauden matkaan. Meidän tulisi myös huomata, ettei hän SAWS sanonut esimerkiksi uskon oppineen rukouksen olevan kuin miraaj- vaan jokaisen tavallisen uskovan. Meillä kaikilla on siis kyky tehdä rukouksestamme miraajin kaltainen, uskomaton ja täynnä rakkautta oleva kokemus. Meidän on kuitenkin itse ponnisteltava, jotta voisimme ottaa käyttöön ne voimavarat ja sen potentiaalin, joka meille on jo annettu.

Rukouskeskittymiseen johtavia tekijöitä on lueteltu seuraavassa kappaleessa. Niitä kaikkia kuitenkin edeltää huolellinen valmistautuminen - ajatuksella suoritettu wudhu (rukouspesu) sekä niyaah (aikomus). Kun rukouksen valmistelu suoritetaan huolella ja rakkaudella, on myös todennäköisempää, että rukous itsessään suoritetaan niin. Muita tärkeitä apukeinoja ovat kaunis resitointi sekä rukouksessa lausuttavien asioiden ymmärrys. Johtavana voimana tulisi kuitenkin olla rakkaus. Eräs runoilija on sanonut "Tärkein imaami rukouksessani on ishq (syvä rakkaus)" .


Kuinka siis saavutamme rukouskeskittymisen?

1) Kaikista oleellisinta, sekä toki myös vaikeinta, on jatkuva yrittäminen ja ponnistelu (mujahada). Emme voi kuvitella rukouksemme - jota olemme laiminlyöneet ehkä jo vuosia- parantuvan tai täydellistyvän hetkessä. Islamissa painotetaan astettain oppimisen tärkeyttä : jopa Koraani opetettiin profeetallemme SAWS astettain. Samaten profetius saapui asteittain - ei profeettakaan SAWS noussut miraajilleen ensimmäisenä yönä. Meidän on siis hyväksyttävä ja kunnioitettava hitaan kehityksen ja ponnistelun sunnaa, sekä oltava kärsivällisiä. Me emme voi luovuttaa, vaikkei kaikki heti menekkään suunnittelemallamme tavalla.

2) Tärkeää on myös sisäistää rukouksen tärkeys - sehän yhdistää meidät Luojaamme viisi kertaa päivässä : saamme seistä Hänen edessään. Jos meidät kutsuttaisi pyytämään mitä tahansa haluamaamme jonkin maallisen hallitsijan eteen viidesti päivässä, pitäisimme itseämme todella tärkeänä ja siunattuna henkilönä. Allah kuitenkin kutsuu meidät eteensä viidesti - Hän on Maailman Luoja ja kaiken Herra - ja kohtelemme usein tätä tapaamistamme kuin jonkinlaista ärsyttävää velvoitetta, jonka haluamme mahdollisimman nopeasti hoitaa pois alta. Kun yritämme muistaa ennen jokaista rukousta sen, kuinka onnekkaita olemmekaan saadessamme seistä Herramme edessä - tulee tästä ennenpitkää tapa: silloin myös rukouksemme sisältö muuttuu.

3) Kun saavutamme kiitollisuuden, saavutamme myös mielihyvän rukoillessamme: jos emme siis juutu ensimmäiseen askeleeseen. Juutumme usein, koska emme edes todellisuudessa halua saavuttaa tällaista rukousta: emme todellisuudessa edes halua viettää aikaa Herramme kanssa kahden, keskittyen Häneen - meidän tulee tehdä duaa, ja kääntyä Allahian puoleen, jotta Hän antaisi meille kyvyn toivoa ja haluta tällaista tilaa (talab).

Profeetalla SAWS oli elämässään kolme kautta: 1) Mekan kausi - jolloin hän joutui ponnistelemaan ankarasti epäuskovien pilkkaa, väkivaltaa sekä sortoa kohtaan 2) Medinan kausi - jolloin asiat muuttuivat rauhallisemmaksi, ponnistelu jatkui, mutta kaiken kaikkiaan elämä oli helpompaa, ja 3) Mekan valloitus: jolloin ympyrä sulkeutui, ja hänen vanhat vihollisensa tulivat anomaan häneltä armoa - jonka hän myönsi heille, ja Mekasta tuli muslimien maata.
Samaten meidän on edettävä vaiheiden 1 ja 2 läpi päästäksemme inshaAllah vaiheeseen 3. Jos kuitenkin saavutamme tällaisen vaiheen, ei meidän tarvitse odottaa palkkiotamme Jannaan asti: sillä rukouksesta itsestään tulee suurin mielihyvämme tuottaja sekä onnemme lähde.


Valitettavasti usein ghafla (välinpitämättömyys) valtaa mielemme heti kun astumme rukousmatolle- silloin mielessämme alkavat pyöriä kaikki ne asiat, jotka meidän pitäisi tehdä - alamme miettiä ratkaisua ongelmiimme, joita emme edes muistaneet meillä olevan. Mietimme työtä, lapsia, lemmikkejä, kotia, sisustusta, autokatsastusta - oikeastaan mitä tahansa muuta, paitsi sitä, mitä pitäisi. Profeetan SAWS aikana tällaista sydämen sairautta ei ollut olemassa tällä tasolla - me elämme kuitenkin lopun aikoja, joista profeetta SAWS on sanonut " Lopun aikoja kohden koittaa aika, jolloin moskeijat ovat täynnä ihmisiä, mutta heidän sydämensä ovat tyhjät." Mutta jopa meidän aikanamme, joskus yksi sydän voi olla niin täynnä rakkautta, että se täyttää tyhjän moskeijan kokonaan.


Profeetta SAWS on sanonut rukouksen olevan yksi Islamin pilareista. Koraanissa meitä taas kehotetaan etsimään kärsivällisyyttä rukouksesta.
Usman RA on sanonut:
"Jos ihminen huolehtii rukouksestaan hyvin :
1) Allah tekee Hänestä rakastettunsa
2) Allah antaa hänelle terveyttä
3) Enkelit suojelevat häntä
4) Allah lähettää barakaa- siunausta- hänen taloonsa
5) Rukouksen nuur - valo - valaisee hänen kasvonsa sekä maallisessa elämässä että tuonpuoleisessa
6) Hänen sydämensä pehmenee (näin hän kykenee kokemaan enemmän tunteita Allahia kohtaan tehdessään palvonnan tekoja )
7) Hän pystyy ylittämään siraan sillan Tuomion päivänä salaman nopeasti
8) Allah suojelee häntä Jahannamilta
9) Hän saa hurskaiden seuran osakseen Jannassa

Tietenkään rukouksen siunaukset eivät rajoitu vaan tähän - ainoastaan rukouksen fyysiset hyödyt ovat valtavat, henkisistä puhumattakaan: rukous vetää puoleensa Allahin Armoa magneetin tavoin, se on myös enkeleiden rakastetuin tehtävä. Kaikista suurin rukouksen siunauksista kuitenkin on se, että saamme tavata Herramme: ts. suurin palkkio on rukous itse.

Meidän tulee keskittyä rukoillessamme ajattelemaan sitä, kenen edessä seisomme. Kun lausumme "Allahu Akbar" rukouksemme alussa, on meidän todella ymmärrettävä, että tämä tarkoittaa Allahin olevan suurempi, tärkeämpi ja oleellisempi kuin mikään muu - jätämme tällöin taaksemme kaiken dunyan (maallisen). Jos korjaamme edes tämän yhden ajatuksen, muuttuu rukouksemme laatu kertaheitolla askelta paremmaksi.
Meidän on koitettava pitää mielessämme, että Allah on kutsunut meitä erityisesti luokseen, viettääkseen aikaa meidän kanssamme. Tämä on se syy, miksi meille on annettu kaikki tämä dunya ja kaikki mitä maailma ja koko universumi pitää sisällään: Allah antoi meille kaiken tämän, mutta muistuttaa meitä Koraanissa "En luonut ihmisiä ja Jinnejä mitään muuta tarkoitusta varten, kuin että he palvoisivat minua!" - Allahia ei kiinnosta maallinen elämä, jota me pidämme niin tärkeänä, Hän on antanut sen meille koska tietää meidän arvostavan sitä - emmekö me siis voi antaa Hänelle edes viittä minuuttia ajastamme?

Kun vanhempi näkee kävelemään opettelevan pienen lapsensa kompuroivan ja kompastelevan mennessään, tuntee hän erityistä hellyyttä ja rakkautta lastaan kohtaan. Se, että lapsi epäonnistumisestaan huolimatta yrittää ja yrittää, tekee meidät ylpeiksi ja iloisiksi - haluamme hänen onnistuvan ja koitamme parhamme mukaan auttaa häntä. Allah kuitenkin rakastaa jokaista palvelijaansa paljon enemmän, kuin kukaan vanhempi rakastaa lastaan: myös Hän rakastaa sitä, että yritämme, kompuroinnista huolimatta, pyrkiä miellyttämään Häntä. Hän myös auttaa meitä saavuttamaan tämän päämäärän. Eli vaikkemme koskaan onnistuisi saavuttamaan täydellistä rukouskeskittymistä, ainoastaan se, että yritämme, vetää puoleensa Hänen erityisen Armonsa,