Rakkaus ja Kaipuu

(Perustuen Aalimah Sobia Ahmedin puheeseen ”love and longing”, Lontoossa 2014)

Allah on luonut ihmisen ja antanut hänelle sydämen syystä. Sydän on luotu rakkautta varten ja rakastaminen on näin jokaisen sydämen synnynnäinen tarve. Vaikka ihminen yrittäisi kaikilla mahdollisilla tavoilla estää sydäntään kiintymästä sekä rakastumasta, ei hän mitenkään voisi siinä onnistua. Tämä rakastamisen ja rakkauden tarve on itseasiassa niin suuri, että ihminen, joka ei saa rakkautta sallitulla (halal) tavalla, koittaa hän saada sitä kielletyllä (haram) tavalla. Esimerkkinä tästä ovat esimerkiksi ne ihmiset, jotka eivät ole tunteneet itseään rakastetuksi lapsuudenkodissaan; tällainen ihminen tuntee sisäistä tyhjyyttä koko lopun elämänsä, ja usein koittaa täyttää tätä tyhjiötä ihmissuhteilla, jotka eivät aina ole hänelle hyväksi. 

Valitettavasti muslimit ovat unohtaneet, mitä Islam rakkaudesta opettaa-  kuvittelemme usein Islamin ja rakkauden olevan toistensa vastakkaiset ääripäät, kuitenkaan mikään ei voisi olla kauempana totuudesta. 

Koraanissa sana muhabbah (rakkaus), ihmisten rakastamisen tärkeys ja toisista huolehtiminen sekä ihmisten väliset suhteet mainitaan todella monta kertaa. Rakkauden osoittaminen läheisille on myös profeetan SAWS sunna, ja kovasydämisyys ja tunteettomuus huonoja ominaisuuksia. Tiedämmehän hadithin miehestä, joka sanoi nähdessään profeetan SAWS suukottavan tyttärenpoikaansa Hasania RA, ettei hän ollut koskaan suukottanut yhtäkään kymmenestä lapsestaan- profeetta SAWS sanoi hänelle: ”Hänelle, joka ei näytä armoa, ei tulla näyttämään armoa.” 

Kuitenkin monet meistä näkevät romanttisen rakkauden ja yleensäkin hellien tunteiden tuntemisen jonkinlaisena heikkouden merkkinä – vastaavasti toiset meistä elävät ainoastaan näille tunteille, ja rakkautensa hurmiossa unohtavat Islamin lain kokonaan. Se, ketä, miksi ja millä tavoin rakastamme ei suinkaan ole yhdentekevää, eikä irrallaan suhteestamme Allahiin ja uskonnon harjoittamiseen- profeetta SAWS on sanonut :”ihminen tulee olemaan Tuomionpäivänä niiden kanssa, joita hän rakasti.” Meidän on sisäistettävä tämä hadith ja ymmärrettävä, ettei kyse ole ainoastaan sanahelinästä tai viestistä seuralaisille (että, he tulevat olemaan profeetan SAWS kanssa), tämä on yhtälailla viesti myös meille. 

Yhteiskuntamme opettaa jo pikkulapsille tietynlaisen käsityksen rakkaudesta; lasten kirjat ja ohjelmat ovat täynnä prinsessoita ja prinssejä jotka elävät onnellisina elämänsä loppuun saakka. Kun kasvamme aikuisiksi, tajuamme tietenkin, ettei elämämme ole elokuva tai romanttinen novelli – kuitenkin hyvin monet meistä haahuilevat läpi elämänsä etsien suurta rakkaustarinaa ja täydellistä onnellisuutta. Monet onnistuvat saamaan elämänsä näyttämään kimaltein ja serpentiinein koristetulta sadulta sosiaalisessa mediassa – ja vaikka tiedämmekin järjen tasolla tämän tuskin olevan kenenkään todellisuus, kadehdimme heitä ja kuvittelemme omassa elämässämme olevan jotain vikaa siksi, ettei se ole samanlaista kuin jonkun toisen. 

Jotkut tätä vastoin kyynistyvät, ja käskevät toisiakin puhkaisemaan kuplansa ja elämään todellisuudessa. Meidän ei kuitenkaan tarvitse puhkaista kuplaamme- rakkaus ja rakastaminenhan ovat todellisia asioita; meidän on kuitenkin ymmärrettävä todellisen rakkauden ja epätoden rakkauden välinen ero.

Mitä on epätosi rakkaus? 

Jotta saisimme tietää mitä todellinen rakkaus on , voimme tarkastella sen vastakohtaa, tässä siis joitain epätoden rakkauden tunnusmerkkejä: 

1) Epätosi rakkaus perustuu materialismille

Materialismilla tässä ei tarkoiteta ainoastaan rahaa; kaikki varmasti olisivat samaa mieltä siitä, että esim. avioliitto rahan ja aseman vuoksi ei perustu todelliselle rakkaudelle. Yhtälailla materialismia kuitenkin on rakkaus sen vuoksi, että ”minä tunnen oloni niin hyväksi tämän ihmisen kanssa” tai ” hän on niin hyvännäköinen.” Hyvä olo ei tietenkään sinänsä ole huono asia, eikä myöskään kauneuden arvostaminen; mikäli ihminen kuitenkin tarvitsee toista ihmistä tuntemaan olonsa hyväksi, on tilanne vähintään huolestuttava – tiedämme kaikki tyttöjä, ja myös poikia, jotka lähtevät ensimmäisen imartelijan matkaan. Tällaisen ihmisen omakuva on vääristynyt ja itsetunto riippuvainen siitä, mitä toiset hänestä ajattelevat. 

Voimme kuvitella minkä tahansa ihmissuhteen olevan kuin pyramidi: sen pohjan on oltava vakaa, jotta se pysyisi kasassa: mikä on suhteen alkusyy? Menimmekö esimerkiksi naimisiin siksi, että olimme viehättyneitä toistemme ulkonäöstä, statuksesta tai rahallisesta tilanteesta? Kaikki näistä ovat nimittäin sallittuja syitä avioliiton solmimiselle; kuitenkin profeetta SAWS sanoi, ”Menkää naimisiin uskonnon vuoksi, jotta menestyisitte” – paras puoliso on siis se, jonka suhde Allahiin on vankimmalla pohjalla. Kaikki muut näistä syistä ovat myös katoavaisia, nykyään puhutaan ”onnettomista avioliitoista”, jotka eivät välttämättä johda eroon, mutta aviopuolisot tuntevat itsensä onnettomiksi, sillä kaikki ne syyt minkä vuoksi he alun perin menivät naimisiin, ovat kadonneet. 

Toinen yhteiskuntamme piiloviesteistä on: ”mikäli olen kaunis, minua rakastetaan”. Tämä sisällytetään esim. mainoksiin taitavasti  - ennen tietyn merkkistä finnivoidetta tyttö on onneton ja yksinäinen, kun taas yhden naamapesun jälkeen kuin ihmeen kautta kaikki huomaavatkin hänet ja hänen ”sisäisen säteilynsä.” Kaikkihan tiedämme tämän olevan täyttä valhetta, kuitenkin olemme niin aivopestyjä tällaiseen ajattelutapaan, että aikuiset naiset, jotka saattavat naureskella finnivoidemainoksen absurdille viestille, ostavat itse samalla perusteella ryppyvoidetta, ripsiväriä tai hiusväriä tai jopa juoksevat botox-ruiskeita ottamaan ja kauneusleikkauksiin- vain kelvatakseen yhteiskunnalle (ja aika usein jotta saisivat osakseen yhtä paljon vastakkaisen sukupuolen huomiota, kuin nuorempanakin) . Kuitenkin tiedämme, etteivät kauniit ihmiset saa osakseen rakkautta automaattisesti- kuulemme jatkuvasti esim. julkisuuden henkilöistä, jotka ovat kyllä kauniita mutta joiden ihmissuhteet ovat surkealla tolalla. Rakkaus ei siis selvästi ole materialistinen tunne, eikä materialismi voi näin olla myöskään rakkauden perusta. 

2) Epätosi rakkaus välttää sitoutumista

Tunnettu tosiasia on, että miehet usein käyttävät hyväkseen huonon itsetunnon omaavien naisten tarvetta sitoutua ja roikottavat heitä suhteessa johon heillä ei kuitenkaan ole aikomustakaan sitoutua. Muslimien keskuudessa, jossa esiaviollisia suhteita ei tunneta, ilmiö saa miehen lupailemaan avioliittoa saadakseen väliaikaista hyötyä - jota ei lopulta kuitenkaan koskaan solmita. Yleinen selitys näissä tilanteissa on: ” Haluan kyllä kanssasi naimisiin, MUTTA...” joten nainen saattaa jäädä odottamaan vuosiksi, että mies olisi valmis sitoutumaan; kaiken aikaa ylläpitäen suhdetta, joka Islamin mukaan ei ole sallittu. 

Nikah – eli avioliiton solmiminen- on syvin mahdollinen luotujen välinen suhde, sekä suurin sitoumus jonka ihminen saattaa tehdä. Emme tee aviolupausta ainoastaan puolisollemme, teemme sen Allahille. Meidän on siis ymmärrettävä, että ennen avioliittoa suhteemme on Allahin edessä kielletty. Kuinka voimme kuvitella, että oltuamme ensin vuosikaudet tällaisessa suhteessa olisi liitossamme siunausta, vaikka päätyisimmekin naimisiin ko. Ihmisen kanssa? 

Epätosi rakkaus olettaa, että ihminen muuttuu ollakseen rakkauden arvoinen: edellä mainittu ryppyvoide esimerkki on vain jäävuoren huippu; markkinoilla on paljon kirjoja ja opuksia, joissa kerrotaan kuinka ”saat elämäsi miehen”, ”kuinka saada hänet kosimaan” jne. Ja median viesti tässäkin suhteessa on selvä: "tule sellaiseksi, kuin muut haluavat sinun olevan, niin saat mitä haluat". Tosi elämässä asia ei kuitenkaan  toimi näin: muut ihmiset kun harvoin kunnioittavat sellaista, joka muuttuu heidän vuokseen tai on riippuvainen heidän mielipiteistään. Kun yritämme miellyttää ihmisiä, päädymme yleensä jossain vaiheessa rikkomaan Allahin tahtoa vastaan- ja vaikka kuinka yrittäisimme miellyttää ihmisiä, emme kuitenkaan pysty koskaan miellyttämään kaikkia. 

Mikäli pyrimme teoillamme miellyttämään ainoastaan Allahia, parantaa Allah meidän ihmissuhteemmekin. Monet muslimeista eivät kuitenkaan vaivaudu tekemään edellä mainittuja hyviä töitä- esim. palvonnan tekoja, ja ajattelevat aloittavansa aina joskus myöhemmin. Monet esimerkiksi sanovat, että alkavat kyllä pukeutua Islamin säädösten mukaisesti mentyään naimisiin, tai alkavat sitten yhdessä puolison kanssa rukoilla. Kuvittelemme ansaitsevamme Allahin siunauksen hyvän aviopuolison hahmossa, vaikkemme ole itse valmiita edes noudattamaan sitä, minkä Hän on säätänyt pakolliseksi. Jotkut meistä saattavat suorittaa pakolliset palvonnan teot, mutta eivät keskity uskonnolliseen kehittymiseensä, sillä heillä on liian kiire löytää oikea puoliso: kuitenkin, ”herra oikean” etsiminen on turhaa, ellemme itse ole valmiita ensin tulemaan ”neiti oikeaksi.” Mikäli korjaamme suhteemme Allahiin ja keskitymme siihen, Allah lähettää meille nimenomaan sen puolison, joka meille on oikea. Allah ei tuhlaa hyvien tekojen palkkiota – mikään mitä teemme Hänen vuokseen, ei mene hukkaan.

Todellinen rakkaus tätä vastoin vaatii sitoutumista sekä vastuunkantoa. 

3) Epätosi rakkaus lupaa rakkautta ensisilmäyksellä

Lapsesta asti meille syötetään median toimesta mielikuvaa, jossa katseet kohtaavat, aika pysähtyy, pieniä sydämiä alkaa leijalla ja parhaassa tapauksessa itse cupido ampuu nuolellaan. Todellisuudessa rakkautta ensisilmäyksellä ei ole olemassa; viehätystä ja himoa kylläkin. Todellinen rakkaus vaatii syntyäkseen aikaa ja huolenpitoa – kun todella tunnet toisen ihmisen hyvien ominaisuuksien lisäksi myös hänen huonot, ärsyttävät ja epämieluisat ominaisuutensa, ja rakastat heitä silti. On mahdotonta rakastaa ihmistä yhden katseen perusteella, eihän tällaista ihmistä ole edes mahdollista tuntea. Todellisen rakkauden mittapuu ei ole intohimoinen tunnemyrsky vaan sydämen tyyneys silloin, kun ko. Henkilö on paikalla mutta myös silloin kun hän on poissa, ts. Esim. aviopuolison poissaolo ei saa aikaan järjetöntä mustasukkaisuuskohtausta tai lamaannuta täysin. 

4) Epätosi rakkaus on traagista ja dramaattista

Suurin osa rakkauslauluista kertoo särkyneestä sydämestä, ikävästä ja surusta. Monet tuntevat olevansa hyvinkin rakastuneita, kuitenkin he tappelevat jatkuvasti ja tuntevat olonsa tyytymättömiksi sekä epäluuloisiksi. Monet kuvittelevat, että rakkauden kuuluu olla katkeransuloista ja raastavaa. Allah kuitenkin sanoo  ;

Ja Hänen merkkiensä joukosto on, että Hän loi teille teidän joukostonne parit, jotta löytäisitte rauhan heissä; ja Hän asetti rakkauden ja armon välillenne, totisesti tässä on merkkejä niille, jotka pohtivat. (30:21). 

5) Epätosi rakkaus saa sekaisin

Monet meistä tuntevat tarinan Laylasta ja Majnoonista, tai vaihtoehtoisesti Romeosta ja Juliasta. Jotkut asiantuntijat ovat verranneet tällaista rakkautta huumeeseen; sillä on samanlainen koukuttava vaikutus, se täyttää ajatukset ja häiritsee jokapäiväistä elämää. Sananlaskun mukaan rakkaus on sokeaa – samaten profeetta SAWS sanoi:” rakkautenne jotakin kohtaan tekee teidät sokeiksi ja kuuroiksi.” Kun ihminen on ”aivan hulluna” johonkin, on hän sokea tämän virheille ja jopa sille, että häntä itseään kohdellaan kaltoin. Tiedämme varmasti kaikki lähipiiristämme ihmisiä jotka ovat , tai ehkä jopa itsekin olemme olleet, sekaisin rakkaudesta. 

Epätosi rakkaus todellakin koukuttaa. On kuitenkin tärkeää ymmärtää, ettei hullunlailla rakastunut ole rakastunut toiseen ihmiseen, vaan tuntemaansa rakkauden tunteeseen. Kun ”kuherruskuukausi” –vaihe on ohi, tällainen suhde usein hajoaa, sillä ihmiset kuvittelevat, etteivät enää rakasta toisiaan. Länsimainen rakkauden käsite opettaa meitä kysymään koko ajan itseltämme, miltä meistä nyt tuntuu. Mikäli emme tunne rakastuneen tunteita, olemme varmasti lakanneet rakastamasta, ja on aika siirtyä seuraavaan kumppaniin. Tästä ei kuitenkaan ole kyse, emme todellisuudessa olleet rakastuneita kumppaniimme ensinnäkään, olimme rakastuneita ainoastaan rakkauden tunteeseen. Majnoon ja Layla, kuten myös Romeo ja Julia, eivät koskaan päässeet naimisiin asti. Jos Majnoon olisi nainut Laylan ei hän olisi ollut majnoon (hullu – hän sai tällaisen lempinimen koska oli niin hullunlailla rakastunut) kovinkaan kauaa. 

Todellinen romanssi on sitä, että tiedostaa oman puolisonsa hyvät puolet, arvostaa häntä ja on kiitollinen siitä, mitä elämässä jo on. 

6) Epätosi rakkaus tekee kielletystä sallittua

Epätosi rakkaus alkaa aina kielletysti; Islamissahan esiaviolliset suhteet eivät ole sallittuja lainkaan. Miesten ja naisten, jotka eivät ole keskenään naimisissa, tai sukua toisilleen, oletetaan pitävän keskinäinen kansakäyminen minimissä. Sosiaalinen media on kuitenkin tehnyt haram-suhteiden aloittamisesta ja ylläpitämisestä todella helppoa. Monet eivät näe mitään väärää esim. siinä, että he juttelevat vastakkaisen sukupuolen edustajien kanssa netissä. Nuoret aloittavat seurustelusuhteensakin yhä useammin pikaviestinpalvelujen (kuten whatsapp, instagram, facebook etc) kautta. Tällaisessa tilanteessa oleva selittelee itsellensä parhain päin, miksi on ihan OK jutella niitä näitä vastakkaisen sukupuolen edustajan kanssa- eihän hän edes näe minua, ja mehän vaan jutellaan ihan tavallisista asioista jne. Kuitenkin tällaiset suhteet lähes vääjäämättä johtavat ajan myötä kuvien lähettelyyn ja puhelimessa jutteluun sekä tapaamisiin. Tiedämme paljon tapauksia, joissa nuori tyttö on lähettänyt itsestään epäsiveellisen kuvan ihastukselleen tämän pyynnöstä – kuitenkaan poika ei ole pitänyt kuvaa vain itsellään vaan levittänyt sen kavereilleen sekä nettiin. 

Mikäli meillä on lapsia, jotka ovat siinä iässä, jolloin nämä asiat alkavat olla ajankohtaisia, on meidän todella keskusteltava heidän kanssaan  (huom. Ei saarnattava, vaan keskusteltava) näistäkin asioista, ja selitettävä, että vaikka Allah on al-Ghafoor (Anteeksi antava) ja Ar-Raheem (Armahtavaisin), maailma ei useinkaan ole kovin armollinen paikka. Kun laitamme jotain nettiin, on sitä todella vaikeaa saada sieltä enää pois – meidän on teroitettava sekä itsellemme, että lapsillemme, kuinka tärkeää on kunnioittaa itseään, sekä omaa yksityisyyttään niin, ettei jaa itsestään esimerkiksi sosiaalisessa mediassa asioita, joita ei oikeasti olisi valmis jakamaan maailman kanssa. 

Mikäli vahinko on jo tapahtunut, ja olemme ajautuneet esim. juttelemaan ei-mahramien kanssa, on meidän vilpittömästi kaduttava tekojamme Allahin edessä. Todelliseen katumukseen kuuluu ko. Synnin jättäminen – Allah kuitenkin on Rakastava ja Armollinen palvelijoitaan kohtaan: mikäli jätämme jonkin kielletyn asian Allahin takia, Allah antaa meille sen tilalle jotain parempaa. Tämä on todellista rakkautta.

7) Epätosi rakkaus tappaa qalbin (henkisen sydämen) 

Allah teki tämän sydämen, jotta se rakastaisi Häntä. Mikäli siis tungemme sen täyteen rakkautta kaikkea muuta, paitsi Allahia kohtaan (ghairullaah), alkaa rakkautemme Allahia kohtaan pikkuhiljaa kadota. 

Tämä ei tietenkään tarkoita, ettemme esim. saisi rakastaa perheenjäseniämme- meidän on kuitenkin ymmärrettävä, että Allah on antanut meille puolisomme, perheemme ja ystävämme- kuinka voisimme siis rakastaa näitä ihmisiä jonkun muun, kuin Allahin takia? Vaikka tapaisimme maailman kauniimman, kilteimmän, rakastavimman, hellimmän ja mahtavimman ihmisen, olisivat kaikki hänen ominaisuutensa ensinäkin Allahin lahjoittamia, ja toiseksikin ainoastaan kalpeita heijastuksia Allahin samoista, täydellisistä ominaisuuksista – kun siis rakastamme jotakuta ihmistä siksi, että hän on toisia kohtaan niin kärsivällinen, rakastamme itseasiassa sitä heijastusta Allahin Kärsivällisyyden täydellisestä ominaisuudesta, jonka hänessä näemme. 

Jos epätosi rakkaus siis tappaakin henkisen sydämen, todellinen rakkaus sitä vastoin tekee uskonnon harjoittamisesta helpompaa: avioliiton sanotaan olevan puoli uskontoa- tämä tarkoittaa, että mikäli menemme naimisiin oikeanlaisen ihmisen kanssa oikeasta syystä, tekee Allah meille helpommaksi saavuttaa Hänen Ystävyytensä . 

8) Epätosirakkaus pilaa maallisen elämän

Epätosi rakkaus pilaa Jumalsuhteen lisäksi myös ihmisen maallisen elämän. Hullunlailla rakastunut ei muista nukkua eikä syödä vaan ”riutuu rakkautensa tähden”, ja kuvittelee tämän vuoksi tuntevansa todellista rakkautta. Tällainen rakkaus asettaa ihmisen elämän keskiöön toisen ihmisen, jolloin keskiössä olevan ihmisen reaktiot vaikuttavat suoraan rakastuneen mielialaan ja käytökseen. Mikäli huomaamme esimerkiksi lastemme olevan yhtäkkiä poissaolevia – koulunkäynti ja harrastukset eivät enää kiinnosta, ja kaikki aika kuluu netissä tai puhelin kädessä, on syytä miettiä muutoksen syitä tarkemmin. Meidän on kuitenkin varottava tökeröä käytöstä tällaisessa tilanteessa, sillä syyhän voi olla joku muukin (esim. kiusaaminen jne.), ja vältettävä turhaa epäilyä kuten meidän tulee sitä välttää muidenkin ihmisten kanssa- on kuitenkin oleellista, että vanhemmat tietävät lastensa elämästä, ystävistä ja kiinnostuksen kohteista niin, että mikäli ongelmia tulee, lapset kokevat vanhempansa turvalliseksi luottamuksen kohteeksi. 

Todellinen Rakkaus

Todellinen rakkaus on siis kaiken tämän vastakohtaa- se on rakkautta Allahiin ja Hänen vuokseen. Kun todellinen rakkaus valtaa ihmisen sydämen, kaunistaa tämä kaikki ihmissuhteet myös. 

Abu Hurairah RA kertoo Profeetan SAWS sanoneen: “Allah tulee kysymään Tuomion päivänä: Missä ovat ne, jotka rakastivat toisiaan Minun vuokseni? Tänään- päivänä, jona muuta varjoa ei ole- varjostan heitä Minun varjollani:” (Muslim) 

Rakkaus Allahia kohtaan, ja rakkaus Hänen vuokseen on myös paras suojelus epätodelta rakkaudelta; kun ihminen kokee todellisuuden, valheen tunnistaminen on helppoa.