Dhu'l Hijjah - Profeetta Ibrahimin AS päiviä kunnioittaen

Dhu'l-hijjan pyhä kuukausi, joka on Islamilaisen kalenterin vuoden viimeinen, tuo tullessaan monia siunauksia. Tämä on pyhiinvaelluksen kuukausi, joka sisältää erityisesti siunattuja päiviä sekä pyhiinvaeltajille, että kotiin jääville.  Profeetta SAWS opetti, että tällaisina aikoina muslimien tulisi erityisesti keskittyä henkisen kehityksensä vaalimiseen, "totisesi Herranne on näihin päiviin asettanut (jumalallisia) lahjoja, joten ottakaa ne vastaan." 1 Näiden lahjojen ja siunausten joukossa, joita meidän tulisi siis innolla tavoitella, ovat seuraavat:

1) Vuoden kymmenen parasta päivää: Profeetta SAWS sanoi tämän kuun kymmenestä ensimmäisestä päivästä: "Maailman parhaat päivät ovat nämä kymmenen päivää." 2 Koraanin tulkitsijoiden mukaan, nämä ovat ne päivät, joiden mukaan Allah on vannonut Koraanissa : " Kautta päivänkoiton ja kymmenen yön" (89:1-2) 3 Näiden päivien tärkeys johtuu niiden tiiviistä yhteydestä profeetta Ibrahimiin (Abraham) ja siihen, mitä hänen esimerkkinsä mukaiset, pyhiinvaelluksella suoritettavat riitit merkitsevät ja symboloivat suhteessa Allahin ykseyteen, ja elämään joka elettiin Hänelle rakkaudella omistautuen.

2) Hyvien tekojen palkkio näinä päivinä: Koska nämä päivät todellakin ovat vuoden parhaimmat ja siunatuimmat, ei ole lainkaan yllättävää että profeetta SAWS sanoi "Allah ei rakasta mitään muita päiviä yhtä paljon, kuin näitä" 4, sekä " Mitkään muut päivät eivät ole Allahin edessä parempia, eikä minään muina päivinä hyvät teot ole yhtä rakastettuja kuin näinä kymmenenä päivänä. Joten ylistäkää Häntä enemmän (tasbih), kiittäkää häntä enemmän (tamhid) ja todistakaa Hänen ykseyttään (tahlil) sekä Hänen suuruuttaan enemmän (takbir)" 5 Pyhiinvaellukselle lähtevät suorittavat yhden Islamin asettamista velvollisuuksista osoittaakseen Herralleen sen rakkauden, joka saa heidät tavoittelemaan Hänen läheisyyttään; samaten myös ne, jotka eivät pyhiinvaellukselle lähde, voivat osoittaa kaipuunsa ja rakkautensa kunnioittamalla näitä päiviä ja tehden enemmän palvonnan, muistelun sekä kunnioituksen tekoja.

3) Paasto Arafat päivänä: Pyhiinvaelluksen riitit muistuttavat meitä jatkuvasti profeetta Ibrahimista AS : se alkaa tawafista - Kaaban kiertämisestä seitsemän kertaa. Tätä seuraa sa'y, Safan ja Marwan kukkuloiden välinen nopea kävely, joka muistuttaa meitä siitä, kuinka Ibrahimin AS vaimo Hajar etsi epätoivoisesti vettä pojalleen Ismaelille AS. Eräs riiteistä suoritetaan Minassa, jossa pyhiinvaeltajat heittävät kiviä kolmea kivistä pilaria kohden, jotka symboloivat Shaytaania (saatanaa), jonka Ibrahim AS karkotti näissä kolmessa paikassa. Kuitenkin Arafatin avoimilla rinteillä koko hajjin tarkoitus kulminoituu. Täällä pyhiinvaeltaja, joka on jo monta päivää saanut keskittyä ainoastaan Allahiin ja palvontaan keskeytyksettä, saa aikaa tarkastella syvällisesti omaa elämäänsä. Mitä me olemme tehneet palvellaksemme Allahia sekä ihmiskuntaa? Mitä heikkouksia meillä on, joita meidän pitäisi työstää? Olemmeko kenties loukanneet toisten oikeuksia? Mikä pitää meidät etäällä siitä puhtaudesta, joka on henkisen ymmärryksen edellytys? 6 Arafah on siis tilaisuus syvään itsetutkiskeluun, puhdistautumiseen ja ennen kaikkea pyyntörukoukseen.

Niille, jotka eivät lähde pyhiinvaellukselle, on erityisen suositeltua paastota edes Arafah:n päivänä. Profeetta Muhammedilta SAWS kysyttiin paastoamisesta tänä päivänä, ja hän vastasi: "Se hyvittää sekä menneen, että tulevan vuoden synnit." 7 Toisessa hadithissa sanotaan:" Minään muuna päivänä Allah ei vapauta yhtä montaa ihmistä Tulesta, kuin Arafah:n päivänä, Hän  lähestyy heitä (jotka seisovat Arafah:lla) ja kääntyy sitten enkeleidensä puoleen, iloisena ja ylpeänä sanoen :" Mitä nämä ihmiset etsivät?" 8

4) Uhraaminen: Tämän kuun kymmenes päivä on yawm al-nahr, uhrauksen päivä, jona muistamme profeetta Ibrahimin AS kuuliaisuutta Allahille. Tämä oli se päivä, jona hän oli uhrata oman poikansa (joka muslimioppineiden mukaan oli Ismael eikä Isak), jonka tilalle kuitenkin viime hetkellä annettiin uhrattavaksi pässi. Koraanissa tapahtumasta kerrotaan :

" Mutta kun tämä varttui ja kykeni auttamaan häntä, sanoi hän: »Poikani, olen totisesti unessa saanut käskyn uhrata sinut, mikä on ajatuksesi siitä?» Tämä sanoi: »Oi isäni, tee saamasi käskyn mukaan; jos niin on Jumalan tahto, tulet havaitsemaan minut kärsivälliseksi. Kun he nyt kumpikin alistuivat ja isä heitti pojan maahan kasvoilleen, kutsuimme Me häntä nimeltä sanoen: »Aabraham! Olet antanut unesi käydä toteen, ja Me varmasti palkitsemme niitä, jotka hyvää tekevät. Tämä oli totisesti ilmeinen koetus.  Ja Me annoimme hänelle lunastuksen arvokkaalla sijaisuhrilla." (37; 102-7) 

Profeetta SAWS sanoi " Pyhiinvaelluksen mahtavin päivä on uhrauksen päivä"9 Tätä päivää kutsutaan myös nimellä 'Eid al adha,  Uhrauksen juhla. Tänä päivänä perheen pää teurastaa kamelin, lampaan, lehmän tai vuohen muistona Ibrahimin uhrauksesta. Suurin osa oppineista sanoo, että uhraaminen on todella suositeltua, mikäli siihen on varaa. Toiset oppineet sanovat sen olevan jopa pakollista, sillä "Kuka teistä kykeneekään uhraamaan, muttei tee niin, älköön hän lähestykö rukouspaikkaamme." 10 Meidän tulee myös muistaa että "Kun päivät alkavat ja joku teistä tekee aikomuksen uhrata, älköön hän leikatko tukkaansa tai kynsiään." 11 

5. Allahin suuruuden ylistäminen: Arafah;n päivästä lähtien, 13n päivän asr-rukoukseen asti, uskovien tulisi ylistää Allahin suuruutta (takbir) niin intohimoisesti ja tunteellisesti kuin he vaan pystyvät. Ibn Taymiyyah RAL sanoi: " Kaikista vakain mielipide koskien takbiria - jota suurin osa hurskaista, aikaisimmista muslimeista (salaf) noudatti - oli aloittaa sen julistaminen Arafah päivän fajrin aikaan, ja jatkaa viimeisen tashriqin (eidin jälkeisen päivän, 13sta dhu'l-hijjaa) asr- aikaan asti jokaisen rukouksen jälkeen." 12 Vaikka siihen, millä tietyillä sanoilla takbiria tulisi julistaa, ei ole hadithia profeetalta SAWS, on Ibn Mas'ud RA luotettavasti kertonut että hänellä oli tapana sanoa : " Allahu akbar, Allahu akbar laa ilaaha illaLlah, Allahu akbar wa lil-Llahi'l-hamd": Allah on mahtavin, Allah on mahtavin! Mikään muu ei ole palvomisen arvoinen kuin Hän, Allah on mahtavin , Allah on mahtavin - Hänelle kuuluu kaikki ylistys.

(Käännetty kirjoittajan, Shaykh Abu Aaliyah: n luvalla täältä)

1. Al-Tabarani, Mu‘jam al-Kabir, 19:234.

2. Al-Bazzar, no.1128; Ibn Hibban, no.3853. Al-Mundhari arvioi kertojaketjujen olevan hasanand sahih teoksessaan al-Targhib wa’l-Tarhib(Riyadh: Maktabah al-Ma‘arif, 2013), no.1150.

3. Cf. Ibn al-Jawzi, Zad al-Masir (Beirut: al-Maktab al-Islami, 1984), 9:103-4; al-Qurtubi, al-Jami‘ li Ahkam al-Qur’an (Beirut: Dar al-Kutub al-‘Ilmiyyah, 1996), 20:27.

4. Al-Bukhari, no.969.

5. Al-Tabarani, al-Kabir, 3:110, hasan kertojaketju, al-Mundharin mukaan, al-Targhib wa’l-Tarhib, no.1148.

6.  Lue : Shalabi, Islam: Religion of Life (USA: Starlatch Press, 2001), 77.

7. Muslim, no.1162.

8. Muslim, no.1348.

9. Abu Dawud, Sunan, no.1945. Arviotu sahih: ksi  al-Albanin toimesta , Irwa al-Ghalil (Beirut: al-Maktab al-Islami, 1979), no.1101.

10. Ibn Majah, Sunan, no.3123, joten sahih. Katso: Sahih al-Jami‘ al-Saghir (Beirut: al-Maktab al-Islami, 1986), no.6490.

11. Muslim, no.1977.

12. Majmu‘ Fatawa (Riyadh: Dar ‘Alam al-Kutub, 1991), 24:220.

13. Ibn Abi Shaybah, Musannaf, 2:1:2; Hakim, Mustadrak, 1:300,  sahih ketju – al-Albani n mukaan, Irwa al-Ghalil, 3:125, no.653.