Allahin tahto - koettelemusten viesti

Oppineet ovat selittäneet meille Allahin armosta seuraavasti:

Kun Allah lähettää elämäämme vaikeuden, on tällä kaksi mahdollista syytä. Ensimmäinen syy on, että tämä vaikeus on lähetetty tekemiemme syntien tähden, sillä jokaisen väärintekijän on vastattava tekojensa seurauksista. Kaikki vaikeudet ja ongelmat joita kohtaamme elämässämme voivat siis olla seurausta "omien kättemme työstä." Syntiä tehdessämme käännämme ikään kuin selkämme koko sille armon määrälle, mitä olemme jo saaneet osaksemme - ja rikomme omaa ihmisyyttämme vastaan. Silloin asiat eivät useinkaan siis suju niin kuin olimme suunnitelleet. Tällaisessa tilanteessa meidän tulisi ymmärtää kääntyä Allahin puoleen katuvana (taubah) ja anteeksiantoa anoen (istighfar), ja pyrkien sovittamaan tekonsa. Tällöin Allah voi laittaa hänen elämäänsä hyvyyttä, joka on jopa parempaa kun se hyvyys, jonka hän olisi saanut osakseen omien suunnitelmiensa kautta - sitä tietä, jonka hänen syntinsä häneltä sulkivat.
Toinen syy koettelemuksillemme ei ole synti, vaan se, ett Allah haluaa herätellä meitä, ravistella meitä ja tuoda tätä kautta meitä lähemmäksi Itseään. Tämä ei ole rangaistus omista teoistamme, ja tämän tunnusmerkki on se, että sydämemme kääntyvät koettelemusten seurauksena Allahin puoleen. Ehkä alamme rukoilla enemmän, tehdä pidempiä pyyntörukouksia tai muulla tavoin tehdä enemmän palvonnan tekoja - sydämessämme kääntyen Herramme puoleen tämän vaikeuden kautta. 

Kuinka voimme siis tietää, minkälaisesta tilanteesta on kyse?

Meidän tulisi ottaa huomioon molemmat mahdollisuudet: toisaalta meidän on oltava tietoisia siitä, että polullamme on syntejä, jotka voivat toimia esteinä niille siunauksille, joita muuten saisimme osaksemme. Tämän vuoksi meidän on käännyttävä Allahin puoleen ja kaduttava niitäkin syntejä, jotka olemme ehkä unohtaneet, tai joita emme edes tiedostaneet synneiksi - niitä tekoja, jotka meidän mielestämme olivat pieniä ja mitättömiä, mutta kenties Allahin edessä vastenmielisiä ja julkeita.
Jos tarkastelemme elämäämme, huomaamme ehkä rikkovamme joillakin elämämme alueilla joko shariaa tai sunnaa vastaan. Meidän on koitettava yhdistää sydämemme shariaan ja sunnaan ja pyrittävä niiden edellyttämään käytökseen.
Toiseksi meidän tulee lisätä palvonnan tekoja elämäämme ja koittaa tätä kautta pyrkiä lähemmäksi Allahia. Jos teemme nämä kaksi asiaa, voimme toivoa myös siitä seuraavan kaksin kertaisen hyvän. Kaiken aikaa meidän on kuitenkin luotettava siihen, että se, mitä Allah haluaa tapahtuvan, tulee tapahtumaan. Tämä ei tarkoita, että Allah on meillä vihainen tai pettynyt meihin - varsinkin mikäli olemme jo osoittaneet katumusta ja koittaneet tehdä hyviä tekoja. Vaikeudet elämässämme eivät ole merkkejä siitä, että Allah ei rakasta meitä - ja todisteena tästä ovat profeetat AS : he, joita Allah rakasti eniten. Silti, heidänkin kohdallaan jumalallinen tahto toteutui. Esimerkiksi profeetta Nuh AS, jonka Allah käski rakentaa arkin, jotta hän olisi voinut pelastaa läheisensä tulvan tuhoilta. Nuh AS olisi halunnut poikansa selviävän, mutta Allahin tahto toteutui hänen kohdallaan- sillä hän oli yksi synnintekijöistä. Allah toki rakasti profeetta Nuhia AS tästä huolimatta.
Samaten Ibrahim AS sai määräyksen uhrata oma poikansa Ismael AS - Ibrahim AS oli valmistautunut suorittamaan teon, mutta Allah ei halunnut hänen teurastavan poikaansa, vaan koitella hänen uskollisuuttaan: Allahin tahto toteutui tässäkin tapauksessa. Musa AS pyysi  Allahilta, että Hän tekisi tämän veljestä Harunista AS myös profeetan, koska tämä osasi puhua häntä paremmin - Allah toteutti hänen toiveensa, mutta Musa AS oli silti se, joka kutsui uskoon sekä kansaansa että Faaraota.
Kerran Profeetta SAWS päätti erään tapahtuman seurauksena, ettei enää söisi hunaja, silloin Allah lähetti ilmestyksen saman tien : Allah olisi voinut kertoa asiansa profeetalle Koraanin ulkopuolisenakin ilmestyksenä, mutta Hän haluisi puhutella tätä Koraanin kautta kysyen : " oletko kieltänyt itseltäsi sen, mitä Allah on sinulle sallinut?" Tällä tavoin Allahin tahto toteutui tässäkin tapauksessa.
Kyseessä ei siis ollut - yhdessäkään näistä tapauksista - se, että Allah olisi ollut vihainen profeetoillensa AS. Meilläkin pitäisi siis olla vahva luottamus Allahin tahdon toteutumiseen meistä riippumatta- ja Allah sano : " Se ken laittaa luottamuksensa Allahiin,  Allah on riittävä heille."

Kun tottelemme Häntä ja pyrimme parhaamme mukaan elämään Hänen tahtonsa mukaisesti, lähettää Hän meille erityisen armonsa. Suurin osa meistä ei kykene tottelemaan Allahia aina. Abd - orja - on kuitenkin herralleen aina kuuliainen: osa-aika orjuus ei ole edes käsitteenä mahdollinen. Ihmisten termistössä orja on kuin mikä tahansa myytävä ja ostettava omaisuus- jonka on aina noudatettava saamiansa käskyjä omasta tahdostaan riippumatta. Tämä on se sana jolla Allah on päättänyt kuvata meitä : Hänen Herruutensa on kuitenkin vapauttavaa- se on kunnia ja ilon aihe, joka vapauttaa meidät muusta orjuudesta - nafsin (egon), maallisen elämän ja siihen liittyvien ilmiöiden orjuudesta. Allah on rakastava, antelias ja armelias Herra. Jotta saisimme osaksemme Hänen täydellisen rakkautensa, anteliaisuutensa ja armeliaisuutensa tulee meidän pyrkiä olemaan täydellisesti Hänen. Ongelmamme onkin se, että koitamme palvella kahta herraa saman aikaisesti : ajattelemme, että voimme olla maallisen palveluksessa samoin, kun olemme Herramme palveluksessa - tämä ei tietenkään ole mahdollista.

Rukouskutsussamme sanomme  "Allahu Akbar" (Allah on suurin) neljä kertaa. Sen ensimmäinen lausuminen tarkoittaa, että Allah on suurempi kuin mikään muu - toinen kerta tarkoittaa, että Allah on suurempi kuin se: että Hän on suurempi kuin mitä ikinä Hänestä kuvittelimmekaan, mitä suuremmaksi Hänet määrittelimmekään. Kolmas kerta tarkoittaa, että Allah on tätäkin suurempi ja neljäs että ylistämme Häntä kaiken muun ylitse. Rukoillessamme emme voi edes siirtyä liikkeestä toiseen (yhtä kohtaa lukuun ottamatta) sanomatta Allahu Akbar : näin Allah opettaa uskovaa. Allah on suurin, suurempi, suurempi kaikista -  suurin.

Kun ihminen tajuaa ja sisäistää tämän, tulee hänestä todellinen abd  - orja.

Sahabat RA sanoivat profeetalle: "sami'na wa ata'na" : "Kuulemme, ja tottelemme" , kun taas teeskentelijät sanoivat : " Kuuntelemme, mutta emme hyväksy." Me taas sanomme... Mitä? "Kuulemme, hyväksymmekin mutta emme pysty tottelemaan"? Tämä on heikon syntisen merkki. Meidän on tarkkailtava käytöstämme - emme ehkä pysty täydelliseen tottelevaisuuteen, mutta ainakin voisimme lakata keksimästä tekosyitä vajaavaisuudellemme ja tunnustaa heikot kohtamme ja koittaa parhaamme mukaan parantaa niitä.

Rumi kirjoittaa Mathnawissaan tarinan Sultan Mahmud Al Ghaznawista- hänellä oli Ayaz niminen palvelija, joka oli saapunut eräästä kylästä palatsiin palvellakseen sulttaania. Sulttaani kysyi Ayazilta, mitä töitä hän aikoi tehdä. Ayaz sanoi tekevänsä mitä tahansa sulttaani käskee. Sulttaani kysyi millä nimellä hänen tulisi kutsua Ayazia- joka vastasi, että sulttaani saisi kutsua häntä millä nimellä vaan tahtoo. Sulttaani kysyi sitten, mitä vaatteita Ayaz aikoi käyttää - johon hän vastasi : " Mitä tahansa annattekaan minulle." Hänestä tuli kuuliaisuutensa vuoksi pian sulttaanin lempipalvelija - toiset palvelijat  olivat hänelle kateellisia ja ihmettelivät miksi sulttaani piti Ayazista niin paljon. Sulttaani päätti selittää asian palvelijoilleen : hän pyysi heidät kaikki paikalle, ja ojensi heille palan hedelmää joka oli hyvin kitkerä maultaan. Jokainen puraisi hedelmästään pienen palan mutta kitkerän maun vuoksi lakkasi heti syömästä - Ayaz taas söi omansa kokonaan. Kun sulttaani kysyi palvelijoilta minkä vuoksi he olivat lakanneet syömästä, he vastasivat että tämä johtui kitkerästä mausta. Kun sulttaani taas kysyi Ayazilta hän vastasi : " On totta että hedelmä oli hyvin kitkerää - mutta kun haukkasin hedelmästä ensimmäisen kerran, ajattelin että kaikki hedelmät joita olen Teiltä tänä palvelusaikanani saanut ovat olleen makeita - jos nyt kerran annatte minulle kitkerän hedelmän, eikö minun tulisi syödä sitä ilolla?

Me olemme suurimmaksi osaksi terveitä - sairaita olemme vain hetken: entä jos sairauden aikana olisimmekin kiitollisia siitä, että yleensä olemme terveitä? Jos sinulla on ruokaa pöydässä joka päivä - mutta yhtenä kuukautena rahasi eivät riitä kuin kasvisruokaan, ole kiitollinen siitä, että sinulla on ruokaa - ja siitä, että niin monet kerrat olet kuitenkin saanut myös muuta.

Kerran sulttaanilta kysyttiin taas, miksi hän piti Ayazista niin paljon. Sulttaani otti ison timantin aarteidensa joukosta ja käski palvelijoidensa murskata sen. Kukaan heistä ei kuitenkaan suostunut murskaamaan sitä : he arvelivat tämän olevan testi, ja ajattelivat saavansa osakseen rangaistuksen mikäli tekisivät niin. Kun sulttaani käski Ayazin murskata timantin, hän teki sen kyselemättä. Muut palvelijat olivat tyytyväisiä ajatellessaan, että tämä oli vihdoinkin tehnyt suuren virheen. Ayaz vastasi sanoen : " Minulla oli kaksi vaihtoehtoa: olisin voinut murskata timantin tai murskata Teidän käskynne- Teidän käskynne oli minulle kuitenkin timanttia arvokkaampi - joten murskasin timantin."

Kun meidän eteemme tulee tilanne, jossa meidän on valittava deenin ja dunyan (uskonnon tai maallisen elämän) välillä - meidän ei koskaan tulisi rikkoa Allahin käskyä vastaan. Jos pyrimme olemaan Ayazin kaltaisia- haluaa Allah antaa meille ikuisen Paratiisin - jossa Hänen käskystään voimme saada mitä tahansa haluamme.
Sydämessämme ei tulisi siis olla tilaa kielletylle.  Meidät on myyty  - hintanamme on Paratiisi. Näin Allah lunastaa meidät, heikot ja syntiset orjansa - epätäydelliset luotunsa.

(Soveltaen Mufti Kamaluddin Ahmedin puheesta "The Will of Allah in our lives" Durban, Etelä- Afrikka 18.11.2015 käännetty)