Ramadan ja Sadaqan tärkeys

3:180. Ne, jotka ovat saitoja sen suhteen, mitä Jumala on runsaudessaan heille antanut, älkööt luulko, että se on hyödyksi heille; ei, se on heille vahingoksi. Ylösnousemuksen päivänä ne asiat, joissa he olivat saitoja, tulevat kaulakahleina kuristamaan heitä. Jumalalle kuuluvat taivasten ja maan perinnöt, ja Jumala tietää teidän tekonne.

Kaikki kuuluu Allahille : Me emme todellisuudessa voi kutsua omaksemme mitään- emme omaisuuttamme, kotejamme, lapsiamme ; edes luonteenpiirteitämme. Allah on luonut, ja Hyvyydessään antanut meille kaikki nämä asiat kuin lainaksi- ja Allah on Al-Warith, Perijä, Hänen luokseen kaikki tulee lopulta palaamaan. 




Monet meistä ovat kuulleet seuraavan hadithin:

 Abu Huraira (RA), kertoo profeetan SAWS sanoneen: 

"Totisesti Bani Israelin joukossa oli kolme miestä, yksi heistä oli sairastunut spitaaliin, yksi heistä oli kalju ja yksi heistä oli sokea. Allah koetteli heitä lähettämällä heidän luokseen enkelin. Ensiksi enkeli tuli spitaalisen luokse ja kysyi : "Mitä toivoisit kaikista eniten?" Mies vastasi:" kaunista ja hyvää ihoa, että tämä sairauteni, jonka vuoksi ihmiset eivät halua olla tekemisissä kanssani, katoaisi." Enkeli kosketti häntä ja hänen sairautensa parani - hän sai kauniin värisen ja hyväkuntoisen ihon. Sitten enkeli kysyi häneltä "Millainen omaisuus on eniten sinulle mieleen?" Hän vastasi:" kamelit." Joten hänelle annettiin varsaa odottava naaraskameli, ja enkeli sanoi hänelle: "Siunatkoon Allah sinua tämän kautta." 

Sitten enkeli tuli kaljuuntuneen miehen luokse ja kysyi häneltä: "Mistä sinä pitäisit eniten?" Mies vastasi: " Kauniista hiuksista- että tämä syy (kaljuus), jonka vuoksi ihmiset eivät halua olla tekemisissä kanssani, katoaisi." Enkeli kosketti miestä, hänen ongelmansa katosi ja hän sai tuuheat, kauniit hiukset. Sitten enkeli kysyi häneltä: "Millaisesta omaisuudesta pidät?" Hän vastasi: " lehmistä." Jolloin enkeli antoi hänelle vasikkaa odottavan lehmän ja sanoi: "Siunatkoon Allah sinua tämän kautta." 

Sitten enkeli meni sokean miehen luo, ja sanoi hänelle: " Mitä sinä toivoisit kaikista eniten?`" Hän sanoi: " Toivoisin Allahin palauttavan näköni, jotta näkisin muut ihmiset." Silloin enkeli kosketti häntä ja Allah palautti hänen näkönsä. Sitten enkeli kysyi häneltä: " Millaista omaisuutta toivoisit eniten?" Mies vastasi: "lampaita", joten enkeli antoi hänelle karitsaa odottavan lampaan. 

Myöhemmin kaikki nämä eläimet synnyttivät poikasensa, jotka vuorostaan lisääntyivät edelleen kunnes yhdellä miehistä oli kokonainen laakso täynnä kameleita, yhdellä laakso täynnä lehmiä, ja yhdellä laakso täynnä lampaita. 

Sitten enkeli tuli spitaalisen hahmossa takaisin spitaalista parantuneen miehen luokse, ja sanoi:" Minä olen köyhä mies, olen menettänyt kaiken omaisuuteni matkalla ollessani, eikä kukaan voi täyttää tarpeitani tänään, paitsi Allah- ja ehkä sinä. Pyydän sinulta Hänen kauttaan, joka on antanut sinulle kauniin ihosi ja antanut sinulle näin paljon omaisuutta, jotta voisin saavuttaa päämääräni. " Mies vastasi:" Minulla on paljon velvoitteita, en voi antaa sinulle mitään." Enkeli sanoi:" Luulen tuntevani sinut- etkös sinä ennen ollut spitaalinen ja köyhä mies, jota ihmiset karttoivat, ja sitten Allah antoi sinulle kaiken tämän?" Mies vastasi:" En, sain tämän omaisuuden perintönä esi-isiltäni." Enkeli sanoi:" valehtelet. Allah muuttakoon sinut entiseen tilaasi." 

Sitten enkeli meni kaljun miehen luokse kaljun miehen hahmossa ja sanoi hänelle saman kuin ensimmäiselle. Mutta tämä vastasi samoin kuin spitaalinen mies. Enkeli sanoi hänelle: "valehtelet. Allah palauttakoon sinut entiseen tilaasi." 

Sitten enkeli meni sokeudesta parantuneen luo, sokean miehen hahmossa ja sanoi" Olen köyhä mies ja matkalainen jonka elanto on matkan aikana huvennut. Kukaan ei voi auttaa minua paitsi Allah, ja ehkä sinä. Pyydän sinulta siis Hänen kauttaan, joka antoi sinulle näkökykysi takaisin - että antaisit minulle lampaan, jotta sen avulla voisin saavuttaa päämääräni." Mies sanoi: "Totisesti, olin sokea, ja Allah palautti minulle näköni, joten ota mitä haluat omaisuudestani. Allahin kautta! En estä sinua ottamasta mitään siitä, vaan saat sen Allahin tähden!" Enkeli vastasi:" pidä omaisuutesi. Teitä kaikkia on koiteltu ja Allah on tyytyväinen sinuun ja vihastunut kumppaneihisi. (Bukhari) 

Allah poisti siis niiden miesten siunaukset, jotka olivat kiittämättömiä, ja antoi hänen, joka oli kiitollinen, pitää ne. Paras tapa osoittaa kiitollisuutta Allahin siunauksista on käyttää niitä tavalla, joka miellyttää Häntä. 

Yksi tavoista miellyttää Allahia on sadaqan antaminen. Sadaqaa (hyväntekeväisyyttä) voi antaa monella tapaa- näistä ehkä tunnetuin on rahan lahjoittaminen sitä tarvitseville. Profeetta SAWS ei itse käynyt edes nukkumaan, mikäli tiesi hänen kodissaan olevan yhdenkään dirhamin, jonka olisi voinut antaa sadaqana. Ramadanin aikana hän antoi sadaqaa entistäkin enemmän - vaikka antoi jo muinakin aikoina enemmän kuin kukaan muu. 

Sadaqa ei kuitenkaan tarkoita ainoastaan rahallista lahjoitusta. Abu Dhar al- Ghafari (RA) kertoo Profeetta SAWS sanoneen: " Sadaqah on määrätty jokaiselle ihmiselle jokaisena päivänä". Minä kysyin:" Oi Allahin lähettiläs, mistä annamme sadaqaa, mikäli meillä ei ole omaisuutta?" Hän SAWS sanoi " sadaqan ovet ovat takbir (Allahu Akbar), Subhan Allah, Alhamdulillaah, Laa ilaaha illalLaah, Astaghfirullaah- hyvään kehottaminen, pahasta kieltäminen, okaiden, luiden sekä kivien poistaminen ihmisten tieltä, sokeiden ohjaaminen, sekä kuurojen ja mykkien kuunteleminen kunnes ymmärrät heitä. Se- että johdatat ihmisen hänen etsimänsä luokse, jos tiedät sen sijainnin, että kiirehdit jalkojesi voimalla auttamaan surullista, joka anoo apua, ja että tuet heikkoja käsiesi voimin. Nämä ovat sadaqan ovia (Ahmad).

Toisessa hadithissa Profeetta SAWS on sanonut: " Veljellesi hymyily on hyväntekeväisyyttä. Hyvään kehottaminen ja pahan teon estäminen on hyväntekeväisyyttä. Ihmisen johdattaminen paikkaan, jossa hän ei eksy, on hyväntekeväisyyttä. Esteiden, kuten piikkien ja luiden poistaminen tietä on hyväntekeväisyyttä. Veden kaataminen omasta kannusta veljesi kannuun on hyväntekeväisyyttä. Ja huonosti näkevien ihmisten johdattaminen on hyväntekeväisyyttä." (Bukhari) 

Meidän ei siis tule sivuuttaa hyväntekeväisyyttä vaan siksi, että olemme esim. vähätuloisia eikä meillä ole rahaa annettavana. Meidän ei myöskään tule kuvitella, että emme voi antaa rahaa hyväntekeväisyyteen, sillä se on silloin meiltä pois. Abu Huraira (RA) kertoo Allahin Lähettilään SAWS sanoneen: "Hyväntekeväisyys ei millään tavalla vähennä omaisuuttanne, ja palvelija joka antaa anteeksi- hänen kunniaansa Allah lisää, ja hän joka osoittaa nöyryyttä- hänet Allah nostaa ihmisten arvostamaksi." (Muslim) Hyväntekeväisyyden palkkio odottaa meitä Allahin luona- ja Allah palkitsee meidät niistä muutamasta antamastamme pennosesta ikuisesti ja rajoittamattomasti - Allahin palkkio ei siis riipu siitä, kuinka paljon annamme, vaan siitä, kuina vilpittömiä olemme aikomuksessamme antaa vain Hänen Mielihyvänsä vuoksi.

Suurin osa meistä on kuitenkin todella pihejä - olemme ylpeitä omaisuudestamme, emmekä käsitä, että todellisuudessa olemme kerjäläisiä (faqara). Emme käsitä, kuinka riippuvaisia olemme Allahin avusta ja Hänen armolahjoistaan. Olemme valmiita tekemään niska limassa töitä ansaitaksemme rahaa, jotta voisimme ostaa lisää materiaa- mutta emme ole valmiita antamaan edes aikaamme Allahin palvelukseen: jos joku esim. pyytää meitä auttamaan, vetoamme useimmiten kiireeseen, vaikkemme edes olisi kiireisiä- ja mikäli autamme, odotamme vastapalvelusta. Tämä on kuitenkin hyväntekeväisyyden perusetikettiä vastaan. 

Joitakin etikettejä (adab) sadaqaa koskien 

1) Salaa annettu sadaqa ansaitsee suuremman palkkion, kuin avoimesti annettu. Abu Hurairan (RA) kertomassa hadithissa sanotaan: "Allahin lähettiläs SAWS sanoi: 7 ihmistä saavat suojeluksen Allahin varjosta sinä päivänä kun muuta varjoa ei ole (ts. Tuomionpäivänä): oikeudenmukainen hallitsija, nuori - joka kasvoi palvoen Allahia, hän, jonka sydän on kiintynyt moskeijoihin, ne kaksi ihmistä jotka rakastavat ja tapaavat ja hyvästelevät toisensa Allahin vuoksi, mies, jota korkea-arvoinen nainen viettelee mutta jonka hän torjuu sanoen "pelkään Allahia", ja se joka antaa hyväntekeväisyyteen ja kätkee sen niin, ettei hänen oikea kätensä tiedä mitä vasen on antanut , sekä ihminen joka muistaa Allahia yksinäisyydessään, kyynelsilmin."

On otettava huomioon, että joskus julkisesti annettu sadaqa on kuitenkin tarpeellinen esimerkki muille- tai vastaavasti välttämätön (esim. jos sattuu olemaan tilaisuudessa, jossa sadaqaa kerätään, tällöin sadaqaa ei tule jättää antamatta siksi, että pelkää menettävänsä suuremman palkkion tai edes siksi että epäilee aikomuksensa aitoutta ihmisten edessä). Tällaisissa tilanteissa ihmisen tulee todella pohdiskella omaa aikomustaan ja rukoilla Allahia puhdistamaan hänet näyttämisen halusta (riya). 

Aikaisempien sukupolvien hurskaat (salaf) olivat niin tarkkoja riyan suhteen, että pyrkivät antamaan sadaqaa esim. sokeille, jotka eivät tietenkään nähneet antajaa, jättämällä sadaqansa tielle, jolla tiesivät kerjäläisten kulkevan, tai tarpeessa olevien kynnykselle. 

Vaikka emme antaisikaan näyttämisen halusta, annammeko siksi, että meille tulee siitä parempi mieli? Annammeko siksi, että tuntisimme kantaneemme kortemme kekoon yhteisen hyvän vuoksi? Meidän on keskityttävä antaessamme (sekä avoimesti että salaisesti) ainoaan oikeaan aikomukseen, joka on tottelevaisuuden osoittaminen Allahille jotta saavuttaisimme Hänen Rakkautensa ja Mielihyvänsä. 

2) Meidän ei tule muistuttaa ihmisiä antamastamme avusta: 

Te, jotka uskotte, älkää tehkö tyhjäksi almujanne jälkimoitteilla ja solvauksilla niinkuin se, joka luovuttaa omaisuutensa näyttääkseen ihmisten silmissä hurskaalta, mutta ei usko Jumalaan eikä Viimeiseen päivään; hänen laitansa on sama kuin kivipaaden, jonka päällä on hitunen multaa ja johon sadekuuro lankeaa jättäen sen aivan paljaaksi. Lopulta he eivät saa omakseen mitään tuloistaan. Jumala ei johda uskottomia ihmisiä.

Jälkimoitteet ja solvaukset tässä ovat mitä tahansa muistutuksia, joiden kautta pyrimme asettamaan toisen kiitollisuuden velkaan avustamme. Tämä ei siis merkitse ainoastaan suoranaista solvausta tai pilkkausta. 

3) Meidän ei tule syyllistää apua tarvitsevia 

On todella yleistä, että jonkun pyytäessä apua kyseenalaistamme heidän avuntarpeensa kysymällä esim. "miksi ko. henkilö ei mene töihin/ hae sosiaalitukea/ pyydä apua kunnalta tai kaupungilta/ sukulaisiltaan"- tämä on kuitenkin todella nöyryyttävää avun tarvitsijaa kohtaan. Tuskin kukaan kääntyy vieraiden puoleen apua anoakseen, mikäli hän tietäisi saavansa apua muualta. Ja vaikka avun saaminen muualta olisikin mahdollista, on meidän kysyttävä itseltämme miksi meidän veljiemme ja siskojemme pitäisi anoa almuja ei-muslimeilta? Heidän auttamisensa on meidän velvollisuutemme ummana, Meidän on ymmärrettävä, että vaikkemme voisi antaa paljoakaan, niin meidän vilpittömällä aikomuksella antamamme pieni summa sisältää enemmän siunausta kuin ei-muslimivaltion antama suuri summa. Mikäli ihminen kuitenkin tarvitsee esimerkiksi pitkäaikaisempaa taloudellista apua, voimme rahallisen avun lisäksi itse auttaa heitä etsimään apua. Meillä ei kuitenkaan tulisi olla tätä kovin yleistä, ja kovasydämistä asennetta avun tarvitsijaa kohtaan. Sillä itseasiassa....

4) Meidän ei tule ajatella, että auttaessamme muita, teemme heille palveluksen.

Sen sijaan he tekevät palveluksen meille, sillä he antavat meille tilaisuuden lähentyä Allahiin tämän palvonnan tekomme kautta. Emme voi verrata pientä hyväntekeväisyyteen antamaamme summaa/ muutamaa tuntia ajastamme/ hyvää neuvoamme jne. Allahin ikuiseen Mielihyvään. Meidän on tiedostettava ettemme voisi edes räpäyttää silmiämme ilman Allahin tahtoa- saati sitten tehdä hyviä tekoja ilman Hänen Apuaan. Meidän ei tule kuvitella, että ansaitsemme Paratiisin teoillamme- Allah on luvannut meille täydellisen Paratiisin ja Ikuisuuden, kun taas me emme pysty täydellistämään edes rukouksemme yhtä rakaa (liikesarjaa) niin, että keskittyisimme Allahiin koko sydämellämme. Saavutamme Paratiisin vain Allahin Armosta- ja Allah on Ar-Rahmaan, Ar-Raheem, Laupias, Armeliain Armahataja. 

Meidän tulisi siis kunnioittaa köyhiä ja apua tarvitsevia. Kun maksamme zakat- veron (almuveron), Allah puhdistaa loput omaisuudestamme. Itseasiassa hadithin mukaan köyhät uskovat pääsevät Paratiisiin ennen rikkaita.

5) Sadaqaa on myös rahan/ ajan jne. käyttö oman perheen tarpeisiin

" Dinaari jonka käytät Allahin tiellä, tai vapauttaaksesi orjan tai sadaqa jonka annat köyhälle, tai pitääksesi huolta perheestäsi -näistä korkeimman palkkion ansaitsee se, mitä käytät omaan perheeseesi." (Muslim) ja "Kun joku teistä kuluttaa perheensä vuoksi, toivoen siitä Allahin palkkiota,, lasketaan se häneltä sadaqaksi" (Bukhari, Muslim). 

Monet muslimit ovat erheellisesti siinä luulossa, että heidän ulkomaille lähettämänsä sadaqa on Allahin silmissä pakollisempaa tai palkitsevampaa kuin se, että he huolehtisivat omasta perheestään, kuitenkin "Omien elätettävien laiminlyönti on tarpeeksi, jotta se lasketaan synniksi." (Abu Dawood), sekä "Ylempi käsi on alempaa parempi (antava on parempi kuin ottava), ja aloittakaa hyväntekeväisyyden teko niistä, jotka ovat teidän huolenpitonne alaisia, ja parasta hyväntekeväisyyttä on se, joka annetaan ylijäämästä- ja se joka pyytää Allahin apua, jotta pystyisi pitäytymään kielletystä ja laittomasta, hänen toiveensa Allah täyttää, ja se, joka pyytää riippumattomuutta, hänet Allah tekee riippumattomaksi (ihmisistä). )(Bukhari)

Mainittakoon myös, että kitsautta on sekin, että suostuu sadaqallaan tukemaan ainoastaan tiettyjä kohteita- tottakai meidän on asetettava asiat tärkeysjärjestykseen, mutta tämän ei tulisi tarkoittaa että autamme vaikka ainoastaan jonkin tietyn valtion kansalaisia, tai tietyn organisaation kautta. Meidän tulisi olla avussamme avokätisiä ja muistaa, että antamalla toivomme tulevamme anteliaiksi ihmisiksi. Mikäli taas olemme niitä, jotka keräävät sadaqaa johonkin tarkoitukseen, on meidän ymmärrettävä että sadaqa on nimenomaan vapaaehtoisesti annettua hyväntekeväisyyttä- ketään ei siis pitäisi painostaa tai uhkailla antamaan sadaqaa - sekä sadaqan antajan että sen pyytäjän tulisi muistaa nöyryyden tärkeys.

 Ramadan pehmentää sydämemme ja egomme niin, että tänä aikana meidän helpompaa tuntea todellista empatiaa sekä sympatiaa köyhiä ja avun tarpeessa olevia kohtaan. Sen tulisi myös herättää sydämemme tuntemaan syvää kiitollisuutta kaikista niistä siunauksista, joita Allah on meille antanut ilman, että olemme tehneet niiden eteen mitään. 

Lähes kaikki uskonnot ja ideologiat kehottavat hyväntekeväisyyteen. Times lehdessä jokin aika sitten julkaistun artikkelin mukaan Muslimit lahjoittavat eniten rahaa hyväntekeväisyyteen. Tämän tulisi olla itsestään selvyys, mutta kuitenkin tärkeämpää on, että me muslimeina muistuttaisimme muitakin nimenomaan vilpittömän hyväntekeväisyyden tärkeydestä.