Koraanin Resitoinnin aloitus: ta'awwudh ja tasmiya

Ta’awwudh ja Tasmiya

Surah Nahlissa (Mehiläisten suurassa 16:98) Allah sanoo, että Koraanin resitointi tulisi aloittaa lausumalla ta'awwudh: auudhubillaahi min ash-shaytaani r-rajiim (Oi Allah pyydän Sinun suojelustasi kirottua shaytaania vastaan). Tällä Allah haluaa muistuttaa meitä siitä, että shaytaanin hyökkäykset kohdistuvat meihin koko ajan – hän on vannonut olevansa ihmiskunnan vihollinen, ja yrittävänsä kaikkensa, jotta saisi meidät eksytettyä oikealta tieltä. Allah opettaa tässä meille myös, ettemme kykene suojelemaan itseämme shaytaania ja hänen liittolaisiaan vastaan ilman Allahin apua. Ta'awwudh on aseemme shaytaania vastaan, ja auttaa meitä myös säätelemaan omia tunnetilojamme, kun lausumme sen esim. Suuttuessamme- suuttumuksemme on yleensä shaytaanin aikaansaannosta.

Ta'awwudhin jälkeen Allah "avaa“ Koraanin tasmiyalla: Bismillaahi r-Rahmaani r-Raheem: Allahin, Laupiaan Armahtajan nimeen – tällä alkavat Koraanissa kaikki muut suurat, paitsi suura Taubah. Allahin nimi sisältää mahtavan voiman sekä siunauksen: Koraanissa meitä kehotetaan muistelemaan Herramme nimeä:


(Suratul-Insan 76:25)

Tämä tarkoittaa paitsi rukousta, myös Allahin nimen muistamista. Koraanissa sanotaan myös:

(Surah Rahman 55:78) –  Siunattu olkoon Herrasi nimi kunniassaan ja ihanuudessaan!

Koraanin resitoinnin tarkoituksena on muodostaa yhteys Allahiin – joten Allah avaa Koraanin käyttämällä mahtavinta nimistään(ismul a'zam): Allahia. Voimme myös siunata minkä tahansa maallisen teon käyttämällä tasmiyaa- Profeetta SAAS sanoi, että teko jonka teemme ilman Allahin nimen lausumista ei ole siunattu. Tasmiya on myös hyvä tapa koetella aikomamme teon hyvyyttä – jos teon alussa tasmiyan lausuminen tuntuu mahdottomalta, ei tekokaan voi olla hyvä.

Basmalan (Bismillaah) tarkoituksia:

1. Osoitamme pyytävämme ja etsivämme Allahin apua (isti'aana)
2. Yhdistämme itsemme Hänen nimeensä
3. Vetäydymme lähemmäs Häntä
4. Pyydämme siunausta Hänen nimensä kautta

Tätä seuraavat Allahin nimet Ar-Rahmaan ja Ar-Raheem – Laupias ja Armahtaja jotka ovat Allahin ominaisuuksia (sifaat) kuvaavia nimiä (mubaalaghah). Nämä ovat Allahin ominaisuuksista Koraanissa useimmin toistuvat, ja kuvaavat Islamin perimmaisäa viestiä: Rahmaa (armoa). Koraani on eräs suurimmista Armon osoituksista- Allah valitsi sen kommunikointi tavakseen ihmisten kanssa- Hän olisi voinut jättää meidät ilman Kirjaa, ja lähettää ainoastaan profeettoja – mutta Koraanin kautta Hän valitsi meidät kommunikaationsa kohteiksi (mukhaatib). Myös profeetta SAAS lähetettiin "rahmatullaahil-aalamiin": armoksi luomakunnalle. Armollisuus on elintärkeä ominaisuus matkallamme Allahin luo. Allah olisi voinut Koraanin useimmin lausutuksi valita mitkä tahansa nimistään kuvailemaan Häntä, sekä Hänen tapaansa toimia – mutta Hän valitsi ne kaksi, jotka kuvaavat Hänen Armollisuuttaan.

Koraania lausuessamme yhdistämme siis itsemme heti alussa kolmeen Allahin nimeen. Näitä on verrattu ihmisen olevaisuuden kolmeen vaiheeseen:

1. Olemattomuudesta olevaisuuteen
2. Maalliseen elämään
3. Tuonpuoleiseen

Nimi Allah viittaa ensimmäiseen vaiheeseen – luomiseen: Allah loi kaikki sielut, ja joka ikisen ihmisen fitran – puhtauden tilassa. Dunya, maallinen elämä, taas on koettelemusten ja vaikeuksien aikaa – tämän vaiheen aikana tarvitsemme kaikesta eniten Allahin laupeutta meitä kohtaan ts. Toivomme Hänen kohtelevan meitä Laupeuden ominaisuutensa kautta. Ja Tuonpuoleisessa, Tuomionpaivana taas tarvitsemme eniten Armollisuutta.

Laupeuden ja Armollisuuden välinen ero

Ar-Rahmaan viittaa sellaiseen, joka on perimmäiseltä luonteeltaan laupias ja armollinen. Laupeuden ominaisuutta on mahdotonta erottaa hänestä. Ar-Rahmaan merkitsee kaikista armollisinta armollisten joukosta. Tama laupeus on myös kaikkea sekä kaikkia koskevaa; sekä muslimeja että ei-muslimeja, laupeuden ansainneita ja niitäkin, jotka eivät ole sitä ansainneet. Laupeus on ominaisuus, joka on joskus kovinkin selvä joka päiväisessä elämässämme, mutta joskus emme huomaa sen olemassaoloa kuin vasta myöhemmin (ts. Ne tapahtumat, joiden tarkoitusta emme niiden tapahtuessa ymmärrä, mutta myöhemmin huomaamme Allahin Viisauden ja kuinka Armollinen Hän meitä kohtaan on niiden aikana/kautta ollut).

Ar-Raheem taas viittaa aktiiviseen armollisuuteen: siihen armoon, jota erityisesti uskovat saavat osakseen sekä tässä elämässä, mutta erityisesti Tuonpuoleisessa – kun Allah kohtelee ihmiskuntaa vihdoin armollisuuden sijasta oikeudenmukaisesti. Ar-Raheem vaatii myös jonkin objektin: jonkin, jolle armoa voi osoittaa – tämä on se perimmäinen syy, jonka vuoksi ihmiskunta on luotu; Allah halusi osoittaa Armoaan jollekin.