Sydänten yhdistäminen

Kuinka muodostaa hyvä suhde sekä Luojaan että luotuun

Kaikelle on olemassa jokin yhdistävä asia –  kaksi tiiltä liitetään yhteen sementillä, kaksi paperia taas toisiinsa vaikkapa teipillä tai liimalla, ja kaksi kangaspalaa toisiinsa langalla jne. Kahta sydäntä taas yhdistää toisiinsa taqwa (tietoisuus Allahista).

Taqwa estää ihmisiä vihaamasta toisiaan, kantamasta kaunaa ja kadehtimasta toisiaan – mikäli siis kaksi uskovaa ihmistä tuntee sydämessään vihaa tai katkeruutta jotain toista uskovaa kohtaan, kertoo se tämän ihmisen uskon (iman) heikkoudesta tai hyvien tekojen puutteesta (amaalus-saalihaat). 

Hyvien tekojen tekeminen vain Allahin vuoksi kehittää taqwaa, joten ihminen joka ei tee hyviä tekoja – tai tekee niitä jollain muulla aikomuksella- ei myöskään kehitä tietoisuuttaan Allahista. Samaten ihminen, joka jatkuvasti tuntee sydämessään negatiivisia tunteita toisia uskovia kohtaan ei voi omata kovin lujaa uskoa, sillä todellinen uskova tiedostaa kaikelle olevan tarkoituksensa ja hyväksyy Allahin määräämän kohtalon.

Sahabat (Profeetta Muhammedin SAAS seuralaiset) olivat vahvimpia ja pisimmalle kehittyneita seka uskossa etta teoissa. Tasta johtui, etta he olivat myos kaikista laupeimpia seka armollisimpia toisia ihmisia kohtaan. Laupeus ja armollisuus- wudda ja rahma- ovat myos Allahin ominaisuuksia – Allah on al-Wadud, ar-Rahmaan – rakastavin seka armollisin.

Kun muslimit lahtivat Mekasta ja asettuivat asumaan Medinaan, ottivat ansarit (Medinassa jo asuneet muslimit) heidat avosylin vastaan. He jakoivat muslimiveljiensa ja sisartensa kanssa kaiken: talonsa, omaisuutensa ja liikeyrityksensa- eras ansareista oli jopa valmis antamaan toisen vaimoistaan, subhaanallaah. Ja mika muu olisikaan yhdistanyt heidan sydamensa nain, paitsi taqwa?

Todellisuus nykyaan on kuitenkin valitettavasti kovin toisenlainen- edes uskoa harjoittavilla ihmisilla ei nayta olevan laupeutta, lahimmaisen rakkautta tai armoa toisia muslimeita – ei- muslimeista puhumattakaan – kohtaan. Me kuvittelemme noudattavamme sunnaa ja aikaisten seuralaisten esimerkkia, mutta osoittelemme toisia sormella ja etsimme heista vikoja – hyokkaamme sellaisten siskojemme ja veljiemme kimppuun, jotka eivat noudata uskontoa meidan tavallamme; Kuten ylla on mainittu, tama johtuu joko uskon heikkoudesta tai oikeamielisten tekojen puutteesta.

Ihmisen ruumiinosista jokaisella on oma tehtavansa: silma nakee- muu ruumis on sokea eika nae mitaan – tama on vain silman tehtava. Samoin myos korva kuulee, kieli maistaa, nena haistaa jne.

Jokaisen ihmisen sisalla on ruh (sielu), ruh on ihmisen henkinen osa, joka vuorostaan saa kaikki ihmisen fyysiset osat toimimaan : jos sinun jalkaasi sattuu silmasi itkee, eli yhden ruuminosan vaiva on muidenkin osien ongema – nain ihmisen ruumis toimii yhtena yksikkona, mutta jos ruh otetaan pois, se ei enaa toimi. Ruh on se "liima"- se yhdistava tekija- joka yhdistaa kaikki ruumiinosat. Ruh on se “elaman kipina” jota tiedemiehet ovat vuosikausia etsineet- se syy miksi sikion sydan alkaa sykkia (kun sielu asetetaan ihmiseen tietyssa sikion kehitysvaiheessa) ja myos se syy, miksi elama loppuu ( sielun jattaessa ruumiin).
Myos perheessa kaikilla perheenjasenilla on oma osansa ja erityisroolinsa - samoin kuin Allah on laittanut sielun (ruh) ruumiiseen, on Han antanut myos perheelle omanlaisensa sielun – tama sielu on deen (uskonto). Joten mikali meilla on ongelmia perheessamme, johtuu se aina deenin puuteesta jossain suhteessa.

Eras oppinut sanoi, etta aina kun hanella oli joku puute uskossaan –aina kun han jatti tayttamatta jonkin velvollisuutensa Allahia kohtaan- huomasi han etta joku hanen perheenjasenistaan tai laheisistaan rikkoi jonkin oman velvollisuutensa hanta kohtaan: joko hanen lapsensa, vaimonsa, tyontekijansa tms. Olivat tottelemattomia hanta kohtaan. Kun han taas taytti velvollisuutensa Allahia kohtaan, myos hanen laheisensa tayttivat velvollisuutensa hanta kohtaan.
Kun me valitsemme sunnan polun vilpittomasti Allahia miellyttaaksemme, korjaantuvat myos kaikki meidan maalliset (dunya) suhteemme ihmisten kanssa. Tama on myos hyva mittapuu oman uskon tason arvionnille- mikali lapsemme eivat tottele meita, on meidan (ennen kuin suutumme heille) mietittava, kuinka taydellisesti me itse noudatamme Allahin jokaista kaskya. Aisha nevoi erasta sahaabia(profeetan SAAS seuralaista) : “ mikali miellyttaaksesi luomakuntaa olet tottelematon Allahia kohtaan, asettaa Allah heidan sydamiinsa tyytymattomyyden sinua kohtaan, mutta jos Allahia miellyttaaksesi teet jotain, joka on luomakunnalle epamieluista, asettaa Allah rakauden sinua kohtaan heidan sydamiinsa lopulta. “

Ylla mainitsimme esimerkin ansareista ja muhaajriineista. Allah sanoo ansareista Koraanissa (al-Hashr 59:9):

9. Ne, jotka ovat saaneet kodin ja uskon ennen heitä, rakastavat niitä, jotka pakenevat heidän turviinsa, eivätkä sydämessään kaipaa sitä, mitä näille on annettu. He pitäisivät näitä itseään parempana, vaikka itse eläisivät puutteessa. Ne, jotka varjelevat sielunsa ahneudelta, ovat onnellisia (ts. He uhraisivat omat mielihalunsa ja jopa tarpeensa toisten tarpeiden vuoksi)

Tama toisten vuoksi uhrautuminen, toisten asettaminen oman itsen edelle on se avaintekija, joka ihmissuhteistamme nykyaan puuttuu: me emme harjoita tata Koraanin jaetta. Me kuvittelemme nouttavamme Koraania, mutta emme ajattele, etta kaikki luonteeseen, kaytokseen ja toisten kohteluun viittaavat jakeet ovat aivan yhtalailla oleellisia, kuin lakiopillisiin kysymyksiin liittyvat kohdat.

Jotta voisimme menestya ihmissuhteissamme – jotta saisimme rakkauden takaisin perhe-elamaamme seka muihin laheisiin suhteisiimme, on meidan pelastettava itsemme seuraavilta asioilta:

1)Ghafla- valinpitamattomyys.

Suhteessa ihmisiin: Tama on suuri ongelma varsinkin avioliitossa ja myos lasten ja vanhempien valisissa suhteissa. Aviopuolisot loittonevat toisistaan, jos jompikumpi on valinpitamaton toista kohtaan;

Suhteessa Allahiin: Allah varoittaa meita “wa laa takun min al ghaafileen”(al-Araf:205) - ala ole valinpitamaton Allahia kohtaan edes hetkea. Valinpitamattomyys Allahia kohtaan tekee uskon harjoittamisesta merkityksetonta ja ajaa ihmisen tekemaan syntia. Ghafla on myos se yksi shaytaanin ominaisuuksista.

Parannus: Allahin muistaminen (dhikr)

2)Gheeba: pahan puhuminen (se, etta sanomme jotain jostain toisesta heidan poissaollessaan, vaikka se olisi totta)

Suhteessa ihmisiin: Profeetta SAAS sanoi, etta gheeba on pahempi kuin zina (aviorikos). Tama saatta meista kuulostaa oudolta, mutta jos tutkimme kuinka kauaskantoisat ja tuhoisat vaikutukset gheeballa on, huomaamme sen olevan totta. Sama patee myos gheeban kuuntelemiseen- profeetta SAAS sanoi, etta gheeban kuuntelija on yhta syntinen kuin sen puhuja. Pahanpuhuminen kylvaa epaluottamusta, vainoharhaisuutta ja tuhoaa ihmissuhteita. Jos joku puhuu jatkuvasti pahaa ihmisista, on vain ajan kysymys, koska han alkaa puhua pahaa myos Allahista:

Suhteessa Allahiin: Nekin ihmiset, jotka eivat koskaan kuvittelisikaan puhuvansa pahaa Allahista, sortuvat kuitenkin Qadrista (kohtalosta) valittamiseen seka jossitteluun - tama on Allahiin kohdistuvaa pahan puhumista, joka tuhoaa suhteemme Allahiin.

3) Ghill, pahantahtoisuus:

Suhteessa ihmisiin: Profeetta SAAS sanoi eraan miehen olevan Paratiisin vaen joukosta (jannati). Eras profeetan seuralaisista halusi tietaa, minka vuoksi mies oli saavuttanut tallaisen aseman, joten han vieraili taman luona kolmen paivan ajan. Han seurasi miesta tarkasti, muttei huomannut taman palvonnan teoissaan mitaan kovin epatavallista. Lopulta han kertoi miehelle, miksi oli vieraillut taman luona, ja kysyi, tietaisiko tama itse, miksi profeetta SAAS kutsui hanta Paratiisin asukkaaksi. Mies vastasi hetken mietittyaan, etta joka ilta ennen nukkumaan menoaan hanella oli tapana tyhjentaa sydan kaikesta pahantahtoisuudesta- han antoi anteeksi kaikille, jotka olivat rikkoneet hanta vastaan, eika kantanut kaunaa ketaan kohtaan – tama oli se syy, miksi Allah oli jo hanen elaessaan luvannut hanelle Paratiisiin, subhaanallaah.

Profeetta SAAS sanoi myos: “minulla ei ole pahantahtoisuutta (ghill) ketaan kohtaan, ja tama on minun sunnani- se joka seuraa sunnaani on oleva yhdessa minun kanssani ylosnousemuksen paivana.”
Suhteessa Allahiin: Ghill johtaa hasadiin (pahansuopaan kateuteen) , ja nain rikkoo suhteen Allahiin.

Parannus: tehda duaa (pyyntorukousta) pahantahtoisuuden kohteelle. Talla ei tarkoiteta mita tahansa hyvaa duaa, vaan sita, etta toivomme ko. Henkilolle parempia asioita, kuin mita pyytaisimme edes itsellemme.

4)Ghuloo: itseppaisyys oman mielipiteen suhteen.(ja jopa se, etta tiedostaa toistenkin mielipiteiden olevan hyvia, mutta pitaa silti omaansa parempana)

Suhteessa ihmisiin: Itsepainen ihminen ei ota vastaan neuvoa, han ei osaa tehda kompromissia eika ottaa toisia huomioon. Usko oman mielipiteen paremmuuteen johtaa kibriin (ylpeyteen) joka johtaa takabburiin(ylenkatseeseen).

Suhteessa Allahiin: Jos Allah ei vastaa itsepaisen ihmisen rukoukseen (dua) juuri heidan haluamallaan tavalla, he eivat tyydy siihen, etta Allah tietaa tarpeesi itseasikin paremmin, vaan pahastuvat ja suuttuvat. Allah vastaa rukouksiimme aina: joko juuri silla tavoin, kuin toivoit, viela paremmalla siunauksella tai saastamalla rukouksemme hasanan (palkkion) tuomiopaivaa varten. On sanottu, etta kun ihmiset nakevat duaansa palkkion tuomionpaivana, toivovat he, ettei yhteenkaan heidan rukouksistaan olisi vastattu tassa maailmassa.

5) Ghuruur: (ylpeys) ts. Ujub -> kibr -> takabbur.

Suhteessa ihmisiin: Ujubin (itsepetoksen) sanotaan olevan viimeinen sairaus joka lahtee sydamesta ja se johtaa helposti kibriin(ylpeyteen) joka johtaa helposti takabburiin(ylenkatse)- siksi Allah aloittaa Koraanin sanoilla: alhamdulillaahi rabbil aalamiin- meidan tulee tiedostaa Allah kaiken luodun Herraksi: ts. Me itse emme ole mitaan ja Allah on kaikki. Olemme mittattomia, ja Allah on kaiken Herra, vain Han on ylistyksen ja kiitoksen arvoinen. Ylpean ihmisen seura on vastenmielista ja kuluttavaa – tallainen ihminen ei kykene todelliseen empatiaan, eika rakkauteen.

Suhteessa Allahiin: se, etta kuvittelemme tietavamme itse paremmin, mita olisi pitanyt tapahtua- ts. Jossittelu ja voivottelu – oikeutuksen hakeminen, tama osoittaa ylpeytta Allahin edessa, ja Allahin Kaikkitietavyyden kieltamista.

Parannus: noyryyden saaminen sydameen. Tahan auttaa esim. Seuraava duaa: “Allahumma j ’alni fee 'ainee sagheeran wa fee a’yonin-naasi kabeeran.”

Oi Allah anna minun nahda itseni vahapatoisena ja anna toisten nahda minut mahtavana.

Toinen parannus on dhikr- Allahin muistaminen. Sen muistaminen, etta kaikki mita meilla on, on Allahilta.

6)Ghayt: viha, kovasydamisyys, kovuus

Suhteessa ihmisiin: Allah sanoi Profeetalle SAAS, etta mikali han olisi ollut kova sahaaboija kohtaan, he olisivat jattaneen hanet. Vihaisuus ja ankaruus ei voita sydamia puolelleen. Profeetta SAAS sanoi vaimolleen Aishalle RA: oi Aisha, osoita hellyyttaa, silla hellyys kaunistaa kaiken mika sen sisaltaa, ja mista tahansa se otetaan pois, se vahingoittuu. Me kuvittelemme, etta kovuus tai toykeys on sama asia, kuin lujuus tai maaratietoisuus. Profeetta SAAS oli kuitenkin aina luja, muttei koskaan toykea.

Parannus: wudhun (rukouspesun) teko, asennon vaihtaminen (hadithista: jos seisot, kay istumaan, jos istut, kay makaamaan), ja Allahin suojeluksen pyytaminen shaytaanilta (ta'awwudh: auudhu billaahi min ash-shaytaani r-rajiim) Usein ongelma on, etta koemme vihamme oikeutetuksi (joskus se saattaa jopa olla sita), tama ei ole kuitenkaan mikaan syy kantaa vihaa sydamessamme- meidan tulee miettia, mita jos Allah kohtelisi meita niinkuin todella ansaistisimme tulla kohdelluiksi? Me teemme syntia, olemme valinpitamattomia ja rikomme Allahia kohtaan joka paiva- kuitenkaan Han ei kohtele meita vihalla. Profeetta SAAS sanoi: Olkaa armollisia toisianne kohtaan, jotta Allah olisi Armollinen teita kohtaan.