Nainen ja Avioliitto

Kyseessä olevan aiheen käsittely saa yleensä tietynlaiset ihmiset nousemaan barrikaadeille, ennen, kun varsinaiseen aiheeseen on edes päästy. ”Miksi aina puhutaan naisten velvollisuuksista! Miksei miesten! Miehille puhutaan aina vaan oikeuksista!” jne.

Tässä käsittelemme aihetta nimenomaan naisten näkökulmasta siksi että a) kirjoittaja kirjoittaa etupäässä itselleen – ja on nainen ja b) tämä luento on naisopettajan naisille pitämä. Miesten velvollisuudet ovat asia erikseen ja niistä on myös kirjoitettu paljon omassa kontekstissaan. Tulee muistaa, että (kuten täälläkin aikaisemmissa tekstessä on jo mainittu), avioliitto ei ole kilpailu, vaan kumppanuus: sen tarkoitus ei ole pitää kirjaa siitä, kuka saa enemmän oikeuksiaan toteutettua, vaan että puolisot kulkisivat yhdessä toisiaan auttaen tietään Allahin luo, ja jossa molemmat keskittyisivät siihen, että toteuttavat omat velvollisuutensa toista kohtaan mahdollisimman hyvin.

Avioliiton harmonia tai epäharmonia riippuu pitkälti osapuolien kyvystä tehdä kompromisseja, yleisin valintakysymys onkin muotoa: ”olenko mielummin oikeassa, kuin onnellinen?- haluanko ajautua esim. riitaan käytännössä mitättömästä asiasta, pidänkö toisen tapaa tehdä asiat huonona vaan siksi, ettei se ole minun tapani” jne. 
Usein ajattelemme, että avio-ongelmia ratkomaan tarvitaan välttämättä molempien osapuolten aktiivista osallistumista. Tämä ei kuitenkaan aina pidä paikkaansa; useimmiten riittää se, että toinen osapuoli muuttaa asennettaan ensin itseensä, sekä omaan rooliinsa avioliitossa, sekä toiseen – ihmisillä kun on tapana peilata toistensa reaktioita, mikäli toinen alkaa käyttäytyä suhteessa ”paremmin” seuraa toinen yleensä tätä esimerkkiä melko nopeasti.

Seuraavassa on käsitelty niitä tapoja, joilla nimenomaan naiset voivat edesauttaa avioliittojensa toimivuutta sekä onnellisuutta. Niitä ei tule soveltaa tapauksissa, joissa on fyysistä väkivaltaa, jonkinlaista riippuvuutta johonkin (esim. päihteisiin, uhkapeliin jne) tai rajua henkistä alistamista (tämä ei tarkoita pelkästään tökeröä käyttäytymistä, joka usein aviopareilla on vastavuoroista). Tällaisessa tilanteessa neuvon kääntymään asiantuntijoiden puoleen. Suurin osa avioliitoista kuitenkaan ei ole tällaisia, vaan kahden, melko tavallisen tallaajan liittoja, joissa on omat ylä-ja alamäkensä. 
Nämä neuvot on siis suunnattun nimenomaan naisille, mutta monet niistä ovat kuitenkin ns. Universaaleja, joten mikäli joku veli on näin pitkälle ehtinyt lukemaan, lue toki loppuun, ja sovella lukemaasi itseesi – älä mene saarnaamaan vaimollesi, minkälainen hänen tulisi olla.

1.    Ystävyys: Aviopuolisoiden tulisi voida olla toistensa parhaita ystäviä; tämä merkitsee kilpailun jättämistä ja kumppanuuden löytämistä  - ei välttämättä samankaltaisuutta tai edes sitä, että molemmat ovat kiinnostuneita samoista asioista tai kikattavat kuin bestikset toistensa jutuille.

Ystävyyssuhteisiin sisältyy: 

a)Mielipiteiden kunnioittaminen: kuten kunnioittaisimme parhaan ystävämme (ehkä eriäviäkin) mielipiteitä, niin kunnioitamme myös aviopuolisomme mielipiteitä, olimme samaa mieltä, tai emme. (huom. Tämä ei tarkoita, että kaikesta pitäisi olla samaa mieltä!).

b)Ilahduttaminen: haluamme ystäviemme olevan meihin tyytyväisiä ja teemme heitä ilahduttaakseen asioita, joista he pitävät. Jotkut naiset kuitenkin kokevat aviomiestensä ilahduttamisen kovin vaikeaksi.”Miksi minun pitäisi tehdä mitään kun ei hänkään tee”, kuuluu yleisin kysymys. Kuitenkin hyvyys saa aikaan hyvyyttä. Tämän lisäksi, meidän tulee muistaa Islamilainen esikuvamme Khadija RA, josta Profeetta SAAS sanoi 

“ Hän uskoi minuun, kun kukaan muu ei uskonut minuun, hän hyväksyi Islamin, kun muut ihmiset torjuivat minut, ja hän auttoi ja lohdutti minua, kun kukaan muu ei tarjonnut auttavaa kättä.” 

Khadija RA tapasi kiivetä koko matkan Hiran vuorelle, ainoastaan viedäkseen ruokaa aviomiehelleen- kuka tahansa Hira-vuorella käynyt tietää, että tämä ei ole helppo matka. Hän olisi voinut helposti lähettää palvelijan ruokaa viemään, mutta teki matkan itse, rakkaudesta.Meidän ei tarvitse kiivetä vuorille - mutta edes eväsleivän teko aiheuttaa usein kiukuttelua. 

Tästä opimme, että mikäli todella haluamme ratkaista avioliitto-ongelmamme, tai välttää niiden syntyä, on meidän pidettävä huolta siitä, että olemme osa ratkaisua, emmekä osa ongelmaa. Se, että odotamme toisen osapuolen toimivan ensin, on seurausta ylpeydestä, joka on sydämen sairaus. Ongelmien ratkaisu vaatii aktiivista, positiivista toimintaa.

2.      Kunnioitus: Vaimojen on kunnioitettava miehiään, olivat nämä paikalla tai eivät. Kunnioitus on yhteiskunnassamme lähes unohdettu taito, jonka puute on johtanut monenlaisiin sosiaalisiin ongelmiin. Ihminen, joka ei kunnioita toisia, ei kunnioita myöskään itseään- vaikka ehkä niin kuvitteleekin. Itseään kunnioittava ihminen nimittäin arvostaa itseään, ja olettaa itseltään tiettyjä asioita, kuten esimerkiksi hyvän käytöksen, sekä moraalin noudattamista.

Valitamme usein lasten epäkunnioittavasta asenteesta vanhempia, sekä esim. koulujen opettajia, kohtaan. Kuinka kuitenkaan voimme olettaa lapsien kunnioittavan aikuisia, kun aikuiset eivät osoita kunnioitusta toisilleen? On absurdia olettaa, että mikäli esim. perheen äiti puhuu perheen isälle jatkuvasti sarkastiseen, nälvivään tyyliin, oppisivat lapset mitään muuta.

 Hadithissä profeetta SAAS sanoi: ” Mikäli nainen tuntisi miehensä oikeudet, ei hän edes istuisi ennen kuin mies on syönyt illallisensa.” Tämä, useita provosoiva hadith ei tietenkään tarkoita, että naisen pitäisi seistä vieressä katsomassa, kun mies popsii ruokaansa. Kukaan täysissä järjissään oleva mies ei olettaisi tätä (sillä toisen hadithin sanoin:”parhaita teistä ovat ne, jotka ovat parhaita vaimoilleen jne), viesti on kuitenkin selvä: Allah on aintanut miehille sen oikeuden, että vaimojen tulee osoittaa kunnioitusta heitä kohtaan. 

Kunnioitus tarkoittaa;

-          sitä, ettemme puhu epäkohteliaasti tai töykeästi (on ihmeellistä, kuinka olemmekaan kohteliaampia ventovieraalle ovelta ovelle kauppiaallekkin kuin omalle aviopuolisollemme ) koskaan, oli kyseessä sitten vitsi tai ei, ja emme varsinkaan hänen perheensä edessä.  

-          Kaikenlisäksi loukkaukset, nalkutus ja tiuskiminen eivät edes toimi- meidän on oppitava pyytämään käskemisen sijaan – tämä saattaa tuntua liian yksinkertaiselta toimiakseen, mutta se toimii. Allah on nimittäin antanut naisille tarpeeksi viehätysvoimaa sekä keinoja saada aviomies kuuntelemaan (ja aika usein myös toimimaan haluamallamme tavalla); meidän ei tule antaa feminismin sanella meille, että mieheltään jotain kauniisti pyytävä nainen on heikko tms. Pyytäisimmekö parhaalta ystävältämme jotain samoin, kuin mieheltämme?

-          Että odotamme myös lastemme käyttäytyvän hyvin ja kunnolla. Tämä koskee molempia vanhemmista: meidän on esimerkin kautta opetettava ja sen jälkeen myös vaadittava lapsiltamme kunnollista käytöstä molempia vanhempia kohtaan.

-          Miehen perheen kunnioittamista

-          Toisen asettamista oman itsen edelle- tämä ei tarkoita, että naisen tulee miestään palvellakseen laiminlyödä itseään tms. Vaan esim. sitä, että ”oman tyylimme” sijaan pukeudumme aviomiehen toivomalla tavalla, tai oman lempiruokamme sijaan laitamme hänen lempiruokaansa- tämä ei todellakaan ole mikään ”iso juttu”, vaikka egomme sekä feministit haluavat meidän niin uskovan.

3.       Riidan välttäminen: Vaikka tietäisimme olevamme oikeassa jossain asiassa, on meidän vältettävä riidan aloittamista, eikä mennä mukaan, mikäli mies sen aloittaisi. Oleellista on kysyä itseltään, ”olenko mieluummin oikeassa, vai onnellinen?” Tämä ei tietenkään liity tapauksiin, joissa kyse on jonkun perheenjäsenen hyvinvoinnista tai turvallisuudesta, mutta jopa niissä tulee ottaa huomioon, haluammeko oikeasti asioihin ratkaisuja, vai haluammeko niihin omat ratkaisumme? Pidämmekö oikeasti omia ratkaisumallejamme parempina vain siksi, että ne ovat meidän? Luulemmeko oikeasti, että aviopuoliso haluaa omilla valinnoillaan tahallaan vaikeuttaa perheen elämää?

Profeetta SAAS sanoi ”Takaan talon paratiisin keskellä sille, joka luopuu riidasta, vaikka olisikin oikeassa.”

4. Totteleminen – Islamin sallimissa rajoissa, sekä ilolla. Profeetta SAAS sanoi : ” mikäli nainen rukoilee viisi päivittäistä rukoustaan sekä paastoaa Ramadan-kuussa, huolehtii siveydestään sekä tottelee miestään, hänelle sanotaan: ”Astu sisään Paratiisiin mistä tahansa sen portista.””(Ahmad). On huomattava, että tässä tarkoitetaan nimenomaan tottelemista niissä asioissa, jotka ovat Islamin mukaan sallittuja. On ymmärrettävä, ettemme voi totella luotua mikäli siitä seuraa tottelemattomuus Luojaa kohtaan- emme esimerkiksi voi totella aviomiestämme, mikäli hän käskee meitä olemaan käyttämättä huivia, rukoilematta tai paastoamatta.

5.   Intiimiys: Kun mies pyytää vaimoltaan aviollista kanssakäymistä, mikäli se on tilanteen ja olosuhteiden osalta mahdollista, tulee tämän suostua. Toisin sanoen, älä sano ei seksille. Niin kiusalliselta kun tämä ehkä kuulostaakin, on avoimuus tästä asiasta puhuttaessa ensiarvoisen tärkeää. Naisen ei tule kieltäytyä vaan siksi, että ”ei nyt huvita”, tämä on itseasiassa haram-eli kiellettyä. Se ei koske tietenkään tilannetta, jossa nainen on esimerkiksi sairas, tai kaltoin kohdeltu muutoin. Profeetta SAAS sanoi: ” Älkää kuvitelko, että voitte mennä vaimojenne luokse yöllä, mikäli olette kohdelleet heitä huonosti päivällä.”  Miehenkään ei tule kieltäytyä tästä kanssakäymisestä, mikäli vaimo sitä haluaa. (Lisätietoa aiheesta on mm. Mufti Muhammed Adam Al-Kawtharin kirjassa ”Sexual intimacy in islam”)

6.     Perhe: Samat käyttäytymissäännöt koskevat miehen perheenjäseniä, kuin muitakin ihmisiä: vaimon tulee siis kohdella heitä kunnioituksella sekä kauniisti. Tämän pitäisi olla päivän selvä asia, edellyttäähän Islam hyvää käytöstä kaikkia kohtaan, mutta jostain syystä se toteutuu melko harvoin. Valitettavan usein käy myös niin, että mies kohtelee vaimoaan kaltoin oman perheensä vuoksi; tämä on raukkamaista sekä huonoa käytöstä. Miehen tulee puolustaa vaimoaan ja tämän oikeuksia, mikäli niitä vastaan rikotaan.

On myös muistettava, että minkä taakseen jättää sen edestään löytää – jonain päivänä meistä itsestämme tulee appivanhempia omien lastemme puolisoille. Toivoisimme tietenkin olevamme hyvissä väleissä heidän kanssaan.

7.       Laittautuminen: ” Paras naisista on hän, joka on miehelleen mieluinen kun hän tätä vilkaisee, tottelee häntä kun hän pyytää eikä vastusta häntä tai aiheuta hänelle mielipahaa omaa vartaloaan sekä hänen omaisuuttaan koskevissa asioissa” Miehet ovat - kuten monet tieteelliset tutkimuksetkin ovat osoittaneet- visuaalisia, ja reagoivat visuaalisiin ärsykkeisiin eri tavoin kuin naiset. Se, että mies haluaa vaimonsa ”miellyttävän silmää”, ei siis ole naisten esineellistämistä, vaan johtuu siitä, minkälaisiksi miehet on luotu. Monet naiset valitettavasti ovat unohtaneet tämän, ja pukeutuvat kyllä kauniisti ja laittavat  itseään lähtiessään ulos: ulkoisten paineiden vuoksi laittautuminen kotona jää vähemmälle. Mikäli mies ei sitten koe vaimoaan viehättäväksi kotona, ja lakkaa lähestymästä tätä, nainen alkaa kuvitella, ettei mies enää rakasta häntä- kyse ei kuitenkaan useimmiten ole siitä, vaan sukupuolten erilaisesta tavasta nähdä ja kokea. Aviomiehellä on suurin oikeus nähdä vaimonsa ”parhaimmillaan”, suurempi, kuin tämän ystävillä, työkavereilla jne.

8.   Kiitollisuus: Kunnioituksen ohella kiitollisuuden osoittaminen on yhteiskunnasta lähes kadonnut piirre. Kuitenkin miehen itsetunnon sekä jaksamisen kannalta on oleellista, että hän tuntee olevansa arvostettu. Miehet janoavat arvostusta ja kehuja, paljon enemmän kuin naiset- mies ei itseasiassa koe olevansa rakastettu, mikäli hän ei koe olevansa arvostettu. Kiitollisuuden osoittaminen voi olla vaimolle kovin vaikeaa, mutta on taattua, että se saa miehen tekemään entistä enemmän perheen hyväksi. Vaimojen tulisi siis muistaa osoittaa kiitollisuutta – ei ainoastaan aviomiehen yllättäessä jollain mukavalla, vaan myös ihan jokapäiväisten asioiden suhteen.

Iso virhe, jonka monet naiset tässä suhteessa tekevät, on miehen motiivien kyseenalaistaminen aina, kun hän tekee jotain ”kivaa”. Miehet ja naiset ajattelevat eri tavalla. Jos kysyt mieheltäsi ”miksi tiskasit nuo astiat” ja odotat hänen vastaavan, ”koska en halunnut että joudut liottamaan pikkukätösiäsi tiskivedessä” tms, joudut pettymään 90% ajasta. Todennäköisempää on, että hän nimittäin vastaa ”koska minua inhotti se tiskivuori”. Olkaamme siis kiitollisia kyseenalaistamatta. Kiitollisuuden suhteen on myös muistettava Profeetan SAAS sanat: ”Suurin osa helvetin asukkaista tulee olemaan naisia jotka olivat kiittämättömiä miehiään kohtaan.” Tämä kuulostaa ehkä rankalta, ja valitettavan monet miehet käyttävät sitä ”keppinä” vaimonsa syyllistämiseen ja oman Islamin vastaisen käytöksensä oikeuttamiseen- sen kuitenkin kuuluisi olla henkinen muistutus nimenomaan naisille: kiittämättömyys miestä kohtaan on loppukädessä kiittämättömyyttä Allahia kohtaan, Sanoihan profeetta SAWS myös ”Se, joka ei osoita kiitollisuutta luoduille, ei osoita kiitollisuutta myöskään Allahille” (Ahmad, Tirmidhi), tämä koskee tasapuolisesti kaikkia luotuja. 

9. Tärkeysjärjestys: Miehen on oltava vaimonsa tärkeysjärjestyksen kärjessä. Tämä ei tietenkään tarkoita muiden ihmissuhteiden tai esim. lasten laiminlyöntiä, mutta myöskään miestä ei tule laiminlyödä lasten vuoksi. Monet naiset unohtavat lasten myötä olevansa vaimoja, ja alkavat olla ainoastaan ja vain äitejä. Nämä kaksi eivät kuitenkaan sulje toisiaan pois. Miehet tarvitsevat vaimoaan, ja vaimot miehiään – tämä on osa sitä fitraa (puhtauden tilaa), jossa meidät on luotu.

10.   Erityinen huomioiminen: Miehet tarvitsevat huomiota, nimenomaan vaimoiltaan. Miesflunssa esim. on eräs tällainen huomionkipeyden aiheuttama tila. Samoin kuin vaimot haluavat miestensä huomiota, haluavat myös miehet vaimojensa.

     11.   Kodin priorisointi: vaimon preferenssin tulisi olla koti sekä perhe. Tämä ei tarkoita, etteikö hän voisi käydä töissä ja toteuttaa itseään muillakin tavoin, vaan sitä, että mikään muu asia ei saisi ajaa kodin, miehen ja lasten edelle – myös sielun tyytyväisyyden tulisi piillä näissä. Mikäli näin ei ole, on syytä tutkiskella itseään. Kaikki ovat toki yksilöinä erilaisia ja nauttivat eri asioista. Muslimin sielunkehityksen päämäärä on kuitenkin olla tyytyväinen siihen, mihin Allah on tyytyväinen. Hän on luonut sekä miehet, että naiset, ja tietää mikä kummallekin sopii parhaiten.

Mikäli meillä on ongelmia avioliitoissamme, tai haluamme välttää niitä, on meidän ensiksi aina käännyttävä Allahin puoleen duaassa (pyyntörukouksessa).  Meidän tulee pyytää Allahilta, että Hän asettaa rakkautta avioliittoihimme, ja meidän sydämiimme miehiämme kohtaan, ja antaa meidän kyvyn tehdä asioita rakkauden vuoksi.

(Pohjautuen brittiläisen opettajan Ustadha Uzma Jungin bayaniin : ustadha sekä hänen aviomiehensä Shaykh Abu Aaliyah järjestävät muun opetuksen ohella mm. avioliittoseminaareja ja puhuvat paljon parisuhteen tärkeydestä.)