Puhtauden tasot
Allah sanoo
Koraanissa:
10. ja totisesti
on tuhon oma se, joka sen turmelee. (Shams 9-10)
Ihminen on kokonaisuus, jossa on sekä ulkoinen (zahir), että sisäinen (batin) osa.
Tämä jae koskee ihmisen sisäistä todellisuutta, joka koostuu 1) älystä(aql- ajatukset), 2) sielusta, jonka keskipiste on ihmisen henkinen sydän (ruh- ja qalb, tunteet) 3) sekä egosta (nafs- ihmisen ”alempi minä”, joka on halujen jne. Lähde). Usein ajattelemme puhtauden koskevan vain ulkoista olemustamme, mutta puhtauden vaatimus liittyy yhtälailla myös sisäiseen todellisuuteen. Puhtaudessa on siis tasoja, jotka kaikki ovat yhtälailla tärkeitä.
1) Ensimmäinen taso on ulkoisen puhtauden taso, ts. Ulkoisen olemuksemme puhdistaminen. Huolehdimme tästä esimerkiksi suorittaessamme wudhun (rukouspesun)- sekä muutenkin pitämällä huolta henkilökohtaisesta hygieniastamme. Profeetta SAAS sanoi ” Rukouksen avain on puhtaus, sen alku on takbir (Allahu akbarin lausuminen) ja sen loppu on salaam (rauhantoivotus rukouksen lopussa) (Abu Dawud, Tirmidhi) ”. Hän sanoi myös ” Puhtaus on puoli uskoa.(Muslim)”. Monet muslimit ovatkin todella tarkkoja siitä, että suorittavat esim. wudhun oikein, pitävät kyntensä lyhyinä, ja pitävät vaatteensa kuosissa.
2) Toinen puhtauden
taso, ajatusten puhtaus (taharatul-aql), jää kuitenkin usein paljon vähemmälle
huomiolle. Kukaan meistä ei menisi ulos likaisissa vaatteissa, jos edes
kenkäämme tulee pieni tahra, pyrimme heti parhaamme mukaan puhdistamaan sen –
olemme kovin tarkkoja siitä, että ulkoinen olemuksemme on siisti; mutta entä jos ajatuksemme ovat likaisia? Toiset ihmiset näkevät kenties ainoastaan
vaatteemme ja kasvomme, mutta Allah näkee ajatuksemmekin- ei siis riitä, että
tarkastamme peilistä kasvojemme puhtauden, meidän on samoin tarkkailtava myös
ajatustemme sisältöä, ja kiinnitettävä huomiota siihen, mitä mietimme. Samoin
kuin ulkoinen olemuksemme, myös mielemme on amana (huomaamme uskottu laina)
Allahilta – Tuomion päivänä myös se tullaan tarkistamaan. Monet muslimit
kuvittelevat virheellisesti, ettei ihminen ole vastuussa ajatuksistaan. Tämä
pitää paikkansa mieleen äkkiseltään tulevien impulssimaisten ajatusten suhteen-
emme ole vastuussa niistä. Olemme kuitenkin vastuussa niistä ajatuksista, joita
jäämme pohtimaan ja pyörittelemään mielessämme. Pelkästään synnin teon
jättäminen ei siis riitä- meidän on myös kitkettävä ajatukset synnistä
mielestämme. Mielemme ja sydämemme ovat kuin säiliöitä- jos emme täytä niitä
ajatuksilla Allahista (ja Häneen liittyvistä asioistaan, Hänen siunauksistaan
jne.), täyttää shaytaan ne ajatuksilla synnistä. Epäpuhtaat ajatukset johtavat
lopulta epäpuhtaisiin tekoihin- ts. On välttämätöntä, että ihminen, joka haluaa
olla puhdas ulkoisesti (teoiltaan), puhdistaa itsensä myös sisäisesti. Allah
sanoo Koraanissa:

”ja jättäkää kaikki synnit- sekä näkyvät (ulkoiset) että salatut (sisäiset) ...(6:120)

”ja jättäkää kaikki synnit- sekä näkyvät (ulkoiset) että salatut (sisäiset) ...(6:120)

3) Kolmas puhtauden
taso on egon, eli nafsin puhtaus. Allah sanoo Koraanissa :

” Oi tyyni sielu, palaa Herrasi luokse tyytyväisenä Häneen, ja myös Hän on tyytyväinen sinuun” (huom. Arabia;nafsul mutmainnah- tyyneyden saavuttanut nafs, joka ei enää yllytä ihmistä pahaan vaan on tyytyväinen Allahin säätämään kohtaloon ja Hänen määräyksiinsä – suom.)
Me kaikki haluamme lastemme toivovan ja haluavan itsellensä samaa, kuin me haluamme ja toivomme heille- haluamme puolisomme haluavan samaa, kuin mekin haluamme hänelle. Ajattelemme tietävämme, mikä heille on parasta. Työpaikalla johtaja haluaa alaistensa haluavan samaa, kuin hän haluaa. Samaten Allah haluaa meidän haluavan ja toivovan niitä asioita, jotka Hän on meille Tahtonut. Hän on kuitenkin luonut meidät ja tietää meitä itseämme paremmin, mikä meille on hyväksi. Me sanomme rakastavamme Allahia, mutta tahdommeko me samaa, mitä Hän meille haluaa? Jos aviopuolisomme sanoisi meille ”kyllä minä olen kanssasi, mutta oikeastaan haluaisin olla tuon toisen kanssa” – miltä meistä tuntuisi? Emme olisi lainkaan sitä mieltä, että heidän ulkoinen kuuliaisuutensa korvaisi henkisen ”uskottomuuden”. Allah tietää mitä meidän sydämemme tuntevat- koko ajan. Muistammeko todella Häntä esim. rukouksessamme, vai ajattelemmeko kaikkea mahdollista muuta?


” Oi tyyni sielu, palaa Herrasi luokse tyytyväisenä Häneen, ja myös Hän on tyytyväinen sinuun” (huom. Arabia;nafsul mutmainnah- tyyneyden saavuttanut nafs, joka ei enää yllytä ihmistä pahaan vaan on tyytyväinen Allahin säätämään kohtaloon ja Hänen määräyksiinsä – suom.)
Me kaikki haluamme lastemme toivovan ja haluavan itsellensä samaa, kuin me haluamme ja toivomme heille- haluamme puolisomme haluavan samaa, kuin mekin haluamme hänelle. Ajattelemme tietävämme, mikä heille on parasta. Työpaikalla johtaja haluaa alaistensa haluavan samaa, kuin hän haluaa. Samaten Allah haluaa meidän haluavan ja toivovan niitä asioita, jotka Hän on meille Tahtonut. Hän on kuitenkin luonut meidät ja tietää meitä itseämme paremmin, mikä meille on hyväksi. Me sanomme rakastavamme Allahia, mutta tahdommeko me samaa, mitä Hän meille haluaa? Jos aviopuolisomme sanoisi meille ”kyllä minä olen kanssasi, mutta oikeastaan haluaisin olla tuon toisen kanssa” – miltä meistä tuntuisi? Emme olisi lainkaan sitä mieltä, että heidän ulkoinen kuuliaisuutensa korvaisi henkisen ”uskottomuuden”. Allah tietää mitä meidän sydämemme tuntevat- koko ajan. Muistammeko todella Häntä esim. rukouksessamme, vai ajattelemmeko kaikkea mahdollista muuta?
Samoin kuin
ajatusten puhdistamiseen, on myös nafsin puhdistamiseen paras keino dhikr- eli Allahin muistelu. Kun muistamme Allahia, alkaa
sydämemme automaattisesti myös tuntea vetoa Häntä kohti, alamme siis toivoa ja
haluta Häntä ja Hänen Läheisyyttään. Jos täytämme mielemme ja sydämemme Allahin
muistelulla, ei tilaa muulle enää jää-
aivan kuten syötyämme suuren herkullisen aterian, ei meidän tee enää mieli
ruokaa, vaikka joku toisi maailman suurinta herkkua eteemme, ei meidän tekisi
mieli syödä sitä, sillä olisimme jo täynnä – samaten kun mielemme on täynnä
dhikriä, lakkaamme tuntemasta halua synnin tekoa kohtaan.

” . Te, jotka uskotte, tulkaa kaikki täydellisen kuuliaisiksi Hänelle” (2:208 huom. Arabian sana kaaffatan viittaa Islamin täydelliseen hyväksymiseen, sen kokonaisuudessa).
Meidän on siis pyrittävä muuttamaan itseämme sellaisiksi ihmisiksi, jollaisia Allah haluaa meidän olevan. Tuomion päivänä emme voi sanoa Allahille ”no, suutuin ilman mitään syytä koska minä nyt vaan olen tällainen” tms. Islamin tehtävä on puhdistaa meidät – joko voimme puhdistaa itsemme tämän maallisen elämämme (dunyan) aikana, tai Allah puhdistaa meidät Helvetin tulessa- Paratiisiin kun voivat astua sisään vain puhtaat. On paljon helpompaa yrittää parhaansa mukaan puhdistautua dunyassa- mikäli aikomuksemme on vakaa ja varma, Allah palkitsee meidät sen mukaan, vaikkemme saavuttaisikaan toivottua tulosta elämämme aikana.
Comments
Post a Comment