Ramadan ja henkisyys Islamissa

173. Ja kun sinun Herrasi herätti ihmisen (Aadamin) lasten lanteista jälkeläisiä heille ja haastoi heidät todistamaan itseään vastaan (sanoen): »Enkö ole Herranne?» he vastasivat: »Kyllä, me olemme sen todistajia», niin tarkoitti tämä sitä, ettette te ylösnousemuspäivänä voisi sanoa: »Me olimme totisesti tietämättömiä tästä»

Meidän lähtöpisteemme oli Allahin läheisyys – koko elämän tarkoitus on pyrkiä takaisin tähän läheisyyteen.

Aloitimme tästä läheisyydestä

Profeetta SAAS sanoi: "Allah otti kaikki Aatamin (AS) jälkeläiset tämän selästä, ja sen jälkeen Hän otti heiltä valan." Sitten hän resitoi yllä olevan Koraanin jakeen (Al-A'raf 173). Koska Allah kysyy jakeessa "Alastu bi rabbikum?" , kutsutaan tätä tapahtumaa nimellä yawmul alastu. (joskus myös yawm ud-Dharr – dharr, pieni partikkeli, sillä Allah otti Adamin AS jälkeläiset esiin hyvin pienessä muodossa) .

Kaikkien ikinä luotujen ihmisten sielut vastasivat tällöin: "Balaa", - totisesti olet Herramme. Tämän balaan kaiku on kudottu sieluumme. Profeetta SAAS sanoi ; jokainen lapsi syntyy fitran tilassa. Fitralla tarkoitetaan valmiutta uskoa Allahiin, valmiutta noudattaa sielun kerran vannomaa valaa. Jokaisella lapsella on siis syntyessään luontainen kaipuu Allahin Läheisyyteen - lapsen vanhemmat ja ympäristö muokkaavat sitten tätä fitraa joko korrupoituvalla tai sitä kohottavalla  ja ylläpitävällä tavalla.

.

Allah sanoo ( Surah Qaf, 50:16)

وَلَقَدْ خَلَقْنَا الْإِنْسَانَ وَنَعْلَمُ مَا تُوَسْوِسُ بِهِ نَفْسُهُ ۖ وَنَحْنُ أَقْرَبُ إِلَيْهِ مِنْ حَبْلِ الْوَرِيدِ

Totisesti Me olemme luonut ihmisen ja tiedämme, mitä hänen sielunsa hänelle kuiskaa, ja olemme lähempänä häntä kuin hänen oma elinsuonensa.

Allah on siis jo meitä lähellä – kuinka helpoksi tämä lähentyminen on meille tehtykään! Jos Maailmojen Herra on asettanut itsensä näin lähelle meitä, kuinka voi olla, ettemme me halua tulla Hänelle läheisiksi?

Ramadan on meidän tilaisuutemme saada uutta pontta tälle matkallemme kohti läheisyytta. Ramadanina Allah antaa meille tavallistakin enemmän mahdollisuuksia löytää Hänen Rakkautensa ja Armonsa (esim. Laylatul Qadr, paaston rikkomisen aika, shaytaanien kahlitseminen jne. )

Ja kyse on nimenomaan matkasta- kaikki sielut palaavat Allahin luo joka tapauksessa. Matkaa tietoisesti, rakkaudella ja nöyryydellä taittava saapuu kuitenkin päämääräänsä iloiten, kun taas vastahakoisesti matkaavat raahataan Allahin eteen ja he huomaavat vasta tällöin matkanneensa ylipäätään.

Matka kohti qurbia kuitenkin vaikeutuu mitä enemmän aikaa kuluu, ts. Mitä lähemmäs Tuomion päivää tulemme- maailman aika on muuttunut niin, etteivät ihmiset juurikaan saa eettisiä vaikutteita yhteiskunnalta. Eettiset vaikutteet, yhteiskunnalliset vaatimukset esim. Jalouteen, kunnioitukseen, ja uhrautuvaisuuteen, ovat korvautuneet kuluttajavaikutteilla. Moderni yhteiskunta opettaa, että meidän tulee kyllä elää kaikkien kanssa rauhassa- mutta samalla se myös vaatii kaikkia sopeutumaan sen itse asettamiin arvoihin.

Tästä johtaa, että kulutusyhteiskunnassa elävät muslimit käsittävät usein henkisyyden väärin:

a)Kuvittelemme, että Islam ei salli henkisyyttä lainkaan tai

b) Kuvittelemme, että mikä tahansa meistä hyvältä tuntuva asia on henkistä

Islamilainen henkisyys on kuitenkin todella selkeästi määritelty: Abu Hurairah RA kertoi Profeetan SAAS sanoneen: "Allah, Kaikkivoipa on sanonut: " Se joka osoittaa vihollisuutta Minulle Läheistä palvelijaa (wali) kohtaan, totisesti häntä vastaan julistan Minä sodan. Mikään ei tee palvelijaani Minulle rakkaammaksi kuin se, minkä Minä olen hänelle pakolliseksi määrännyt. Ja hän lähenee Minuun edelleen tekemällä vapaaehtoisia palvonnan tekoja (nawafil), kunnes Mina Rakastan häntä. Ja kun Rakastan häntä, Olen Minä hänen korvansa, joilla hän kuulee, hänen silmänsä, joilla hän näkee, hänen kätensä, joilla hän pitää kiinni ja hänen jalkansa, joilla hän astuu. Ja jos hän pyytää Minulta jotain, annan Minä totisesti sen hänelle, ja jos hän pyytää suojelustani, totisesti Minä suojelen häntä. (Al-Bukhari, Imam Nawawi, 40 Hadithia, Hadith no.38) "

Tämä on siis se tapa, jolla saavutamme läheisyyden Allahiin - tekemällä ensin kaiken sen, mikä on pakollista (tämä myös edellyttää luonnollisesti pitäytymistä kaikesta siitä, mikä on kiellettyä sekä myös makrooh- epämieluista Allahille), sekä tekemällä vapaaehtoisia (sunna) tekoja – kun Allah viittaa näkemiseen, kuulemiseen jne. merkitsee se, ettei ihminen, jota Allah rakastaa, enää katso, kuuntele jne. Mitään, mikä on Allahille vastenmielistä. Ts. Synnistä tulee ihmiselle vastenmielistä.

Muslimit uskovat taivaallisen totuuden muuttumattomuuteen. Mikään yhteiskunnallinen muutos ei ole syy hylätä totuutta. Allah rakastaa totuutta ja vihaa valhetta- emme koskaan voi siis omaksua kaikkia maallisia ideoita, sillä ne sisältävät niin paljon baatil – valhetta.

Me emme käsitä asiaa niin, että Allah rakastaisi kaikkia. Allah on kyllä armollinen kaikkia kohtaan, tämän vuoksi myös ne ,jotka eivät usko, saavat osansa maailman siunauksista. Mutta mahabba, rakkaus kohdistuu vain uskoviin. Tämä ei ole julmaa tai epäreilua - haqq ja baatil (totuus ja valhe) eivät vain yksinkertaisesti voi yhdistyä.
Me emme voi hylätä totuutta vaikka elämmekin tässä yhteiskunnassa- tämän maailman ainoa tarkoitus on matkata takaisin qurbiin, jannaan ja kohtaamiseen Allahin kanssa. Ihmisen arvon ja jalouden lähde ei ole hänen ihmisyytensä, kuten jotkut modernistit haluavat ajatella – vaan se ruh (sielu) jonka Allah on häneen asettanut. Kun enkelit kumarsivat Adamia, he eivät kumartaneet hänen ruumistaan vaan hänen ruh:iaan – hänen jaloutensa lähdettä, sitä osaa, joka aina pyrkii Allahin luo. 

Meidän on mietittävä, mikä sydämemme sisältö on - onko harjoittamisemme pelkkää automaattista suorittamista? Vaikka tekisimme ulkoisesti tiettyjä tekoja, eivät ne välttämättä kasvata meitä uskossa. Sunna on itseasiassa pelkkää ulkoista harjoittamista vastaan - nykyään Islamia ei juurikaan opeteta kuitenkaan näin. Kuvittelemme sunnan olevan vain ulkoisiin asioihin liittyvää - kuinka rukoilemme, syömme, pukeudumme jne., Mutta sunna on paljon, paljon laajempi käsite. Jos kaunistamme itsemme puhdistamalla sydäntämme (ts. Omaksumalla sunnan sisäiset vaatimukset kuten nöyryyden, kohteliaisuuden, hyväntekeväisyyden jne.) , käy ulkoisen sunnan harjoittaminen paljon helpommaksi sekä mielekkäämmäksi. Jos vain ulkoiset asiat olisivat oleellisia, olisi Allah  voinut antaa ne meille pelkkänä tilastona Koraanin kauneuden sijaan. Voimme toki uhkailla ja pelotella ihmisia vaikkapa kasvattamaan parran, mutta hän kasvattaa tällöin vain parran- ei sunnaa. Muistakaamme, mitä Khadija RA sanoi, kun profeetta SAAS haki hänelta kovasti peloissaan lohtua ensimmäisen ilmestyksen jälkeen: " Totisesti Allah ei koskaan asettaisi sinua häpeään. Sinä pidät yllä perhesuhteitasi, autat köyhiä ja puutteen alaisia, olet antelias isäntä vieraillesi ja autat niitä, jotka tarvitsevat apua," Hän ei sanonut "totisesti Allah ei häpäise sinua, koska sinulla on parta. " Subhaanallaah – tahdomme olla taqwan kansaa, emme ainoastaan hijaabin ja khimarin. 
Haluamme että Allah rakastaa meitä, eikä vaan tekojamme.

Jos siis paastoamme sillä aikomuksella että toivomme Allahin muuttavan meidät paremmiksi ihmisiksi, jotka olisivat tietoisia Allahista, (la allakum tattaquun- tämä on se syy miksi paasto on meille ylipäänsä määrätty) niin voimme saavuttaa todella korkean tason Allahin läheisyydessä.