Profeetat, täydellinen esikuva ihmiskunnalle

Historian kirjoissa kerrotaan tuhansien jollakin alalla suuruden saavuttaneiden miesten elämistä. Kaikki he ovat jättäneet oman jälkensä historiaan. Heidän joukossaan on ollut hallitsijoita loistavine palatseineen, armeijoiden komentajia ja kenraaleja, ajatuksiinsa uppoutuneita filosofeja, vallastaan juopuneita valloittajia, runoilijoita jotka ylistivät omaa yksinäisyyttään suloisin jakein, sekä vaikutusvaltaisia, rikkauksissa rypeviä ihmisiä. Kaikki he kiehtovat ihmisiä omalla tavallaan. Jälkipolvet uppoutuvat heidän elämänkertoihinsa innolla, oli kyse sitten Karatgon Hannibalista, Makedonian Aleksanterista, Rooman Caesarista, Iranin Dariuksesta tai Ranskan Napoleonista.

Myös niin antiikin filosofien, kuten Sokrateen, Platonin, Aristoteleen ja Diogeneksen, kuin modernimpien ajattelijoiden, kuten Englantilaisen Spencerin elämät viehättävät ihmisiä. Jopa Nimrodin, Faaraon, Abu Jahlin, Abu Lahabin ja Korahin elämät esittelevät ihmisluonnon toisen puolen.

 Kysymys kuuluukin, kuka näiden henkilöiden joukosta voidaan nostaa esikuvaksi ihmiskunnalle?

He, jotka miekoillaan poistivat tieltään kaikki esteet, olivat toki suuria kenraaleja ja valloittajia, mutta onnistuivatko he myös jättämään jälkeensä jalon esimerkin, jota me muut voisimme seurata? Hehän olivat voittaneet mahtavia taisteluja, mutta kykenivätkö he myös karistamaan yltään taikauskon kahleet? Ratkaisivatko he yhtäkään sosiaalista pulmaa, joka olisi juurruttanut ihmisten veljeyden sekä tasa-arvon yhteiskuntaan? Onnistuivatko he parantamaan ihmisten moraalista - sekä henkistä terveyttä ja onnea, tai repimään juuriltaan alhaisten halujemme paheet ja virheet? Näyttivätkö he jälkeläisilleen itseasisassa minkäänlaista moraalisen suoraselkäisyyden tai hyvien tapojen mallia?

Maailma on synnyttänyt suuria runoilijoita. Mutta nämäkin olivat lähinnä taivaanrannan maalareita, tähtisilmäisiä utopisteja, joille tuskin olisi löytynyt minkäänlaista sijaa Platonin Valtiossa. On ollut pyhimyksiä sekä filosofeja, jotka ovat luodanneet luonnon salaisuuksia näkyväisen tuollepuolen, muuttaen aineen ja materian käsitystä. Mutta hekään eivät ole onnistuneet antamaan ihmiskunnalle minkäänlaista käytännöllistä ohjenuoraa. Heidän villi mielikuvituksensa jätti maalaisjärjen pois laskuista, eivätkä he siis kyenneet tarjoamaan ihmisille minkäänlaista käytännöllistä neuvoa. Aristoteles oli eettisen filosofian edelläkävijä, jonka mietteitä opiskellaan edelleenkin kaikissa yliopistoissa. Hänen loistavasti esiteltyä eettisten impulssien teoriaansa arvostavat sekä opettajat että opiskelijat, mutta kuinka moni heistä voi väittää aloittaneensa hyveellisen elämän luettuaan näitä väitöksiä? Melkeinpä jokaisesta korkeakoulusta voi löytää jonkun opettajan, joka tietää kaiken tietämisen arvoisen eettisestä filosofiasta; heillä saattaa olla vankka tietämys sen periaatteista ja perusteista, mutta ovatko he oikeasti vaikuttaneet tiedoillaan kehenkään luokkahuoneittensa ulkopuolella? Päinvastoin, hyvin usein saamme huomata, ettei heidän käytöksensä ole sen parempaa, kuin tavallisen tallaajan.
Kulkeakseen oikeaa polkua, ihmisen ei tarvitse kuunnella saarnoja; sen sijaan hänen tulisi nähdä keskeisten hyveiden ilmeneminen käytännön elämässä.

Maailman näyttämöllä on esiintynyt myös mahtavia kuninkaita ja hallitsijoita. He ovat levittäneet valtakuntansa kaukaisiin maihin ja leikitelleet kanssaihmisten omaisuuksilla ja hengillä. He ovat kartuttaneet omaisuuttaan verojen ja kymmenysten kautta; toisilta on nostettu ja toisille taas annettu. He ovat alistaneet noustakseen muiden yläpuolelle. Jumalan Kirja edustaa, Sheban Kuningattaren sanoin, tätä harvinaista kuvaa heidän maallisista teoistaan:

"Hän sanoi: »Totisesti, kun kuninkaat ryntäävät johonkin kaupunkiin, niin he hävittävät sen raunioiksi ja alentavat sen ylhäisimmät asukkaat. Näin juuri he tekevät." (Koraani 27:34)

Suurten kuninkaiden miekat ovat uhanneet rikollisia kulkuväylillä sekä kauppapaikoissa, mutta nekään eivät ole onnistuneet saavuttamaan sitä syyllisyyttä, joka on kätkettynä ihmisten mieliin ja sydämiin. He ovat määränneet lain ja järjestyksen kuntiin ja kaupunkeihin, mutta sielun valtakunta on aina ollut heidän saavuttamattomissaan: paremminkin, heidän omat linnansa ja hovinsa ovat olleen moraalisen sekasorron sekä henkisen anarkian sikiämispaikkoja. Mitä muuta kuninkaat, Aleksanterit ja Caersarit ovat jättäneet meille? Kuinka monta lainsäätäjää on maailmassa elänyt sitten Solonin? Heidän lakinsa elivät vain hetken, eivätkä onnistuneet puhdistamaan ihmisten moraalitajua saatikaan heidän sydämiään. Hallitsija toisensa jälkeen lisäsi omat lakinsa lakikirjoihin; usein kuitenkin ennemmin ajaakseen omia etujaan kuin vahvistaakseen tasa-arvon säädöksiä.
Eikä maailma ole meidän aikaamme mennessä juurikaan muuttunut. Edelleenkin jokaisen maan lainsäätäjät purkavat ja kirjoittavat loputtomasti lakeja, mutta harvoin heidän uurastuksensa todellisuudessa palvelee niitä ihmisiä, joita he teeskentelevät edustavansa. Ennemminkin he ajavat vallanpitäjien etuja.

Vallanpitäjät taas ovat yhteiskunnan yläluokkaa, jonka voisi olettaa työskentelevän ihmiskunnan hyväksi. Mikäli asiaa ajattelee enemmän, huomaa nopeasti että kaikki ne hyveet joita maailmasta tänä päivänä löytyy, saavat kiittää olemassaolostaan niitä puhdas sydämisiä ihmisiä, jotka tunnetaan Jumalan Lähettiläinän ja Profeettoina. Aina kun kohtaamme myötätuntoa, oikeudentajua sekä vakaata tahtoa helpottaa köyhien ja alistettujen kärsimystä, löytyi näiden ominaisuuksien haltijoita sitten vuoriston luolista, tiheistä metsistä taikka väkirikkaista kaupungeista, ovat nämä ominaisuudet perua jonkin Jumalan miehen kutsusta. Koraanissa sanotaan:

"Olemme totisesti lähettänyt sinut totuudessa viemään hyvää sanomaa ja varoitusta, eikä vielä ole elänyt kansaa, jonka tykö ei varoittajaa olisi lähetetty."(Koraani 35;24)

"… ja jokaisella kansalla on johtajansa" (Koraani 13;7)

Heidän opetustensa hehkua voidaan löytää tänäkin päivänä jokaisen maan ja kansan parista; sekä villit että sivistyneet saavat kiittää sielujensa kehityksestä juuri heitä. Kaikkien tässä mainitsemiemme ihmisryhmien joukosta he (Jumalan Lähettiläät ja Profeetat) ovat kaikkein kunnianarvoisimpia, sillä he eivät hallinneet ihmisten ruumiita kuten kuninkaat; sen sijaan heidän käskyvaltansa varjellaan ihmisten sydämissä. Heidän valtakuntaansa eivät kuuluneet maat ja valtiot, vaan sielut ja sydämet; he eivät uhanneet miekoin, vaan tuhosivat syyllisyyden ja epäoikeudenmukaisuuden tahrat yhdellä iskulla; he eivät olleet unelmoivia trubaduureja, mutta heidän puheensa kauneus ilahdutti sielua; he eivät myöskään olleet kuvernöörejä tai lainsäätäjiä, mutta heidän tuomansa lait säätelevät valtionmiesten, tuomareiden, kuninkaiden ja alaisten käytöstä vuosisadasta toiseen.

Kyse ei ole uskosta tai vakaumuksesta; tämä on historiallinen tosiasia. Jokainen voi itse todeta saman.

Muinaiset lait kaiverrettiin pylväisiin ja kiviin, mutta Profeetoiden tuomat lait kaiverrettiin ihmisten sydämiin. Babelin kuninkaan, Hammurabin lait ovat jo kauan sitten hautautuneet historian tomuun, mutta Ibrahimin (aleihis salaam) opetukset elävät yhä. Faaraon älytön vaatimus nostaa itsensä jumalaksi kesti vain hetken, mutta Musa (aleihis salaam) elää edelleen opetustensa kautta. Kauanko Solonin lait pysyivät voimassa? Mutta sen sijaan Toora on edelleen oikeuden mitta. Roomalainen laki, joka tuomitsi Isan (aleihis salaam) kuolemaan, ei ole ollut voimassa enää vuosisatoihin, mutta ne rakkauden opit, jotka Isa (aleihis salaam) meille antoi, armahtavat väärintekijöitä edelleen. Mekan Abu Jahlit, Rooman Caesarit ja Iranin Chosroet ovat kuolleet jo kauan sitten, mutta Medinan Herra(sallalaahu aleihi wa sallam) hallitsee ihmisten sydämiä edelleen, jokaisessa maailman kolkassa.

Mikäli nämä asiat pitävät paikkansa, on myönnettävä, ettei mikään muu ihmisryhmä ole todellisuudessa tehnyt niin paljon töitä ihmisten hyvinvoinnin ja onnellisuuden eteen. Profeettojen pyrkimykset tähtäsivät hyveiden, sydämen puhdistamisen, vaatimattomuuden sekä itsehillinnän saavuttamiseen. Tämän päättelemiseen ei tarvita uskoa; vain logiikkaa, sekä nämä edellämainitut itsepintaiset tosiasiat. He saapuivat tähän maailmaan Jumalan lähettiläinä, saarnaamaan Totuuden ja Uskon sanomaa, ja jättivät jälkeensä totuudellisuuden polun, jota jälkipolvet voisivat seurata. Vain heidän opetuksistaan voivat sekä hallitsija että alamaiset, sekä rikkaat että köyhät, niin oppineet kuin lukutaidottomatkin hyötyä yhtälailla.

"84.Ja me annoimme hänelle Iisakin ja Jaakobin - kumpaakin Me johdatimme - ja Noakia olimme muinoin johdattaneet – ja hänen jälkeläisistään Daavidia, Salomonia, Jobia, Joosefia, Moosesta ja Aaronia - samoin kuin heidät palkitsemme ne, jotka hyvää tekevät

85. Sakarias, Johannes, Jeesus, Elias, - kaikki olivat he vanhurskaita.

86. Myös Ismael, Elisa, Joonas ja Loot; jokaisen näistä korotimme Me muiden aikalaistensa yläpuolelle.

87. Samoin muutamia heidän isistään, heidän jälkeläisistään ja veljistään; Me valitsimme heidät ja johdatimme oikealle tielle.

88. Tämä on Jumalan johdatus; jolla hän valintansa mukaan ohjaa palvelijoitaan, mutta jos he asettavat muita Hänen rinnalleen, niin totisesti osoittautuvat turhiksi heidän aherruksensa.

89. Nämä ovat niitä, joille olemme antanut Pyhän kirjoituksen, viisauden ja profeetan kutsumuksen. Mutta jos nämä eivät niihin usko, olemme Me totisesti antava ne kansalle, joka ei niitä epäile.

90. Nämä ovat väkeä, jota Jumala on johdattanut; seuraa siis heille suotua opastusta. Sano: »Minä en pyydä palkkaa teiltä; tämä on ainoastaan muistutus muulle maailmalle.»

91. He eivät antaneet Jumalalle sitä arvoa, jonka Hän ansaitsee, kun he sanoivat: »Jumala ei ole lähettänyt ylhäältä mitään (ilmoitusta) kenellekään ihmisolennolle.» Sano: »Kuka lähetti sitten Pyhän kirjoituksen, jonka Mooses toi valoksi ja johdatukseksi ihmisille? Te panitte sen muistiin hajanaisina kirjoituksina, joista osan teitte tunnetuksi ja paljon salasitte, vaikka itse opittekin sen, mitä ette tietäneet, - ette te eivätkä isänne.» - Sano: »Jumala» (sen ilmoitti) ja jätä heidät sitten huvittelemaan joutavilla jutuillaan." (Koraani 84-91)

Nämä Koraanin valaisevat jakeet kertovat tietystä ryhmästä ihmisten joukosta, joitakin heistä on mainittu nimeltä, jotka lähetettiin parantamaan ihmiskunnan henkisiä sairauksia sekä palauttamaan sen moraalinen terveys. He olivat hengeltään pyhiä miehiä, jotka saarnasivat Jumalan sanaa eri aikoina ja eri maissa. Kaikki ihmisissä tänäpäivänä näkyvä moraalinen suoraselkäisyys, oikeudenmukaisuus, puhtaus ja häveliäisyys on heidän perintöään, ja vain heidän jalanjälkiään seuraamalla ihmiskunta voi saavuttaa sekä hyvinvoinnin tässä elämässä että pelastuksen. Profeetat koristavat ja valaisevat ihmisen sielun.

Heidän ominaisuutensa Nuhin (aleihis salaam) intohimoisista saarnoista Ibrahimin (aleihis salaam) järkkymättömään varmuuteen Jumalan ykseydestä (jonka pojat Ishaaq (aleihis salaaam) ja Ismaeel (aleihis salaam) saivat perintönä Jumalalliseen tahtoon alistumisen lahjan), Profeetta Musan (aleihis salaam) väsymättömistä ponnisteluista, hänen veljensä Haroonin (aleihis salaam) uskollisuuteen, Yaqubin(aleihis salaam) itsekieltäymyksestä Dawudin (aleihis salaam) valitusvirsiin, Suleimanin(aleihis salaam) viisaudesta Zakariyan (aleihis salaam) litanioihin, Yahyan (aleihis salaam) siveydestä Isan (aleihis salaam) hartauteen, Yunusin (aleihis salaam) katumuksesta Lutin (aleihis salaam) sinnikkäisiin ponnistuksiin ja Ayyubin (aleihis salaam) sietokykyyn ovat valaisseet ihmisten elämää ja tehneet siitä voitokasta. Näihin pyhitettyihin sieluihin voidaan johtaa jokainen jälki hyvyydestä ja hyveellisyydestä, joka maailmasta tänä päivänä vielä löytyy.

Emme voi kuitenkaan kieltää sitä tosi asiaa, etteikö kulttuuri ja sivistys, edistys ja kehitys, toisin sanoen kaikki se, joka on parantanut ihmisten aineellista hyvinvointia ja auttanut ihmistä nostamaan itsensä eräänlaiseksi Jumalan käskynhaltijaksi tässä maailmassa, olisi kaikkien ihmisten yhteistä aikaansaannosta. Tähtitieteilijät ovat löytäneet taivaankappaleiden liikeratoja, kemistit ovat selvitelleet aineen ominaisuuksia, lääkärit ovat tutkineet tauteja parantavia lääkkeitä. arkkitehdit ovat suunnitellet rakennelmia, ja käsityöläiset ovat kehittäneet monia hyödyllisiä taitoja; kaikki ovat siis omalta osaltaan saaneet aikaan sen maailman, jossa elämme. Meidän tulisikin olla kiitollisia heille kaikille. Mutta sitäkin enemmän meidän tulisi kiittää niitä, jotka ovat koristaneet sisäisen maailmamme. He ovat sielujen lääkäreitä, jotka ovat parantaneet meistä ahneuden ja kateuden sairaudet, he ovat diagnosoineet sielujemme tauteja ja palauttaneet siihen jo kadotetun energisyyden ja voiman. He kartoittivat käyttäytymismallejamme ja kykyjämme, ideoitamme ja aikomuksiamme ja näyttivät meille tien, jota seuraamalla voimme ylevöittää sielumme sekä puhdistaa sydämemme. Näiden Jumalan johdattamien sielujen vuoksi kulttuurista riippuvaiset saavutukset katosivat kun taas ihmisen ja Jumalan välinen yhtyes, orjan ja omistajan yhteys, saavutettiin. Kuinka maailma olisi voinut saavuttaa loistonsa, mikäli siltä olisi evätty se tieto, jonka olemme profeettojen opetuksista saaneet? Me todella olemme suuremmassa kiitollisuuden velassa näillä Jumalan miehille, kuin millekkään muulle ihmisryhmälle. Tämä on kiitos, joka meidän kaikkien tulisi esittää aina kuullessamme heidän nimensä. Islam opettaa meitä siunaamaan heitä;

 ”Oi Herra! Ole heille kaikille armollinen ja anna heille rauha.”

(Katkelma Saiydi Sulaiman Nadwin kirjasta ”Muhammed, The Ideal Prophet”. Hän oli Allama Shibli Nu''manin oppilas, ja editoi ja julkaisi opettajansa kuoleman jälkeen tämän mestariteoksen ”Sirat-Un-Nabi”.)